Monenkirjava viidakko vai loputon suo – miten arvioidaan terveysvalmennuksen vaikutuksia?

30.01.2024

Lisääntyvät elintapasairaudet kasvattavat terveydenhuollon kustannuksia globaalisti. Terveysvalmennus on näyttöön perustuvaa toimintaa elintapojen muuttamiseksi. Se tarjoaa lupaavan työkalun perusterveydenhuollon työtaakan keventämiseksi elintapasairauksien hoidossa. Tutkimuksissa terveysvalmennusten vaikutuksia terveyteen on arvioitu hyvin erilaisin menetelmin, joten tulosten vertailu on haastavaa.

Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä selvitettiin, millaisilla menetelmillä voidaan arvioida asiakkaiden terveyteen liittyviä muutoksia terveysvalmennuksen aikana mahdollisimman monipuolisesti ja luotettavasti. Tavoitteena oli kehittää terveysvalmennuksen prosessia sujuvammaksi ja luotettavammaksi muutosten mittaamisen ja arvioinnin osalta Rauman perusterveydenhuollon hyvinvointivalmennuksessa. Opinnäytetyön tuotoksena koottiin ehdotus luotettavista arviointimenetelmistä hyvinvointivalmennuksen käyttöön.

Terveysvalmennuksen vaikutuksia terveyteen

Kirjallisuudessa terveysvalmennuksesta käytettävät termit ja käsitteet eroavat toisistaan hyvin paljon. Terveysvalmennuksen (health coaching) lisäksi on käytetty eri käsitteitä hyvinvointivalmennuksesta (wellness coaching, life coaching) ilman selkeää määritelmää. Tutkimustulosten vertailu on ollut haastavaa, sillä terveysvalmennusten sisällöt, interventioiden pituudet sekä mitattavat muuttujat vaihtelevat hyvin laajasti. (Wolever ym. 2013, 52; Kivelä ym. 2014, 271; Dejonghe ym. 2017, 1651; Edman ym. 2017, 55.)

Yleisesti terveysvalmennus käsitetään näyttöön pohjautuvaksi keinoksi elintapaohjauksessa, jossa potilas on nostettu aktiiviseksi toimijaksi saavuttaakseen itselleen määritellyt terveydelliset tavoitteet (Dejonghe ym. 2017, 1644). Wolever ym. (2013, 38) korostavat katsauksessaan, että terveysvalmennus on käyttäytymisen muutosteorioihin perustuvaa.

Terveysvalmennuksen terveydelliset muutokset voivat olla moninaisia ja kokonaisvaltaisia, ja ne voidaan jakaa neljään eri osa-alueeseen: fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset sekä käyttäytymisen muutokset (Kivelä 2019, 5). Fyysisiä muutoksia voivat olla painon putoaminen tai vyötärönympäryksen pieneneminen. Psyykkisiä muutoksia voivat olla masennusoireiden tai stressin vähentyminen, pystyvyyden tunteen parantuminen tai elämänlaadun parantuminen. Sosiaaliseen osa-alueeseen kuuluvat muuan muassa läheisten tuki ja sosiaalisen elämänhallinnan paraneminen (Kivelä ym. 2014, 270–271; Kivelä 2019, 86.) Käyttäytymisen muutokseen taas voivat lukeutua fyysinen aktiivisuus tai ruokailutottumusten muutos (Alahuhta ym. 2009, 148).

Uudenlaisia arvivointimenetelmiä hyvinvointivalmennukseen

Hyvinvointivalmennus Rauman perusterveydenhuollossa sai alkunsa Liikunta ja ravitsemus osana ylipainon hallintaa ja sairauksien ennaltaehkäisyä Satakunnassa – eli SATA-LIPAKE-hankkeesta, jossa tavoitteena oli edistää erityisesti perheiden ja työikäisten ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa osana elintapaohjausta (Inkinen & Tarhasaari 2019, 3). Hankkeen loppumisen jälkeen syksyllä 2019 hyvinvointivalmennus jäi Rauman terveyspalveluihin niin kutsuttuna ”Rauman mallina”, ja palvelua on kehitetty aktiivisesti.

Master Schoolin opinnäytetyössä analysoitiin valmista rekisteriaineistoa hyvinvointivalmennusten tuloksista. Analyysin tulokset osoittivat, että vuoden kestäneen hyvinvointivalmennuksen aikana liikunnan määrä oli noussut ja ravitsemustottumukset parantuneet. Lisäksi hyvinvointivalmentajille toteutettiin fokusryhmähaastattelu siitä, miten käytössä olleet arviointikeinot olivat toimineet käytännössä.

Kirjallisuuskatsauksen, valmiin rekisteriaineiston ja fokusryhmähaastattelun tulokset yhdistettiin. Tuotoksena koottiin ehdotus arviointimenetelmistä, joilla voidaan arvioida valmennuksen aiheuttamia terveydellisiä muutoksia mahdollisimman monipuolisesti sekä luotettavasti. Ehdotukseen valitut arviointimenetelmät jaettiin eri kategorioihin sen mukaan, mitä ominaisuutta haluttiin arvioida. Nämä kategoriat olivat antropometriset mittaukset ja verenpaine, käyttäytymisen muutosten arviointi, koettu terveyteen liittyvä elämänlaatu, fyysisen toimintakyvyn mittarit sekä muut arvioinnin keinot. Arviointimenetelmiä on yhteensä 12, ja asiakkaan halutessa tehdään lisäksi fyysisen toimintakyvyn testejä.

Käyttökokemukset olivat neutraaleja tai positiivisia, ja alkuarvioinnissa arviointimenetelmät oli jaettu kahdelle eri käynnille. Arviointiprosessi ei tuntunut asiakkaasta eikä valmentajasta liian raskaalta tai aikaa vievältä. Arviointimenetelmät otettiin käyttöön virallisesti helmikuussa 2023 kaikille uusille hyvinvointivalmennuksen asiakkaille.

Lähteet:

Alahuhta, M.; Korkiakangas, E.; Jokelainen, T.; Husman, P.; Kyngäs, H. & Laitinen, J. 2009. Miten henkilöt, joilla on kohonnut tyypin 2 diabeteksen riksi kuvaavat elintapamuutostaan ja painonhallintaansa? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. Vol. 46, no 3, 148–158. https://journal.fi/sla/article/view/2484

Dejonghe, L.A.L.; Beckera, J.; Froboesea, I. & Schalle, A. 2017. Long-term effectiveness of health coaching in rehabilitation and prevention: A systematic review. Patient Education and Counseling 100 (9), 1643–1653. https://www-sciencedirect-com.ezproxy.turkuamk.fi/science/article/pii/S073839911730246X

Inkinen, M. & Tarhasaari, A. 2019. SATA-LIPAKE-hanke, loppuraportti. Liikunta ja ravitsemus osana ylipainonhallintaa ja sairauksien ennaltaehkäisyä Satakunnassa 1.1.2017-31.10.2019. Pori: Satasairaala. https://www.satasairaala.fi/sites/default/files/2019-10/Sata-Lipake%20hanke%20loppuraportti.pdf

Kivelä, K. 2019. Terveysvalmennuksen vaikuttavuus paljon terveyspalveluita käyttäville asiakkaille perusterveydenhuollossa. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta. Oulu: Oulun yliopisto. Viitattu 1.11.2021. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526224589.pdf

Kivelä, K.; Elo, S.; Kyngäs, H. & Kääriäinen, M. 2014. Terveysvalmennuksen vaikutukset aikuisten pitkäaikaissairaiden hyvinvointiin: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede. Vol. 26, no 4, 262–274. https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128312

Wolever, R.Q.; Simmons, A.L; Sforzo, G.A.; Dill, D.; Kaye, M.; Bechard, E.M.; Southard, M.E.; Kennedy, M.; Vosloo, J. & Yang, N. 2013. A Systematic Review of the Literature on Health and Wellness Coaching: Defining a Key Behavioral Intervention in Healthcare. Global Advances in Health and Medicine. Vol. 2, no 4, 38–57. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3833550/pdf/gahmj.2013.042.pdf