Miksi työmaavesien tehokas organisointi on niin vaikeaa – mikä kunnissa mättää?
Työmaiden järjestelmällinen ja tehokas hulevesien hallinta on vielä aluillaan monessa kunnassa ja kaupungissa. Työmaavesien hallinnan organisointi on suhteellisen uutta kunnille, ja vain harvalla kunnalla on sujuvat käytänteet työmaavesien hallinnan toteuttamiseksi. Kuntaorganisaation sisällä on monta mutkaa ja pullonkaulaa ennenkuin saavutetaan tehokas ja yhtenäinen toimintamalli, jossa vastuualueet on jaettu toimivasti.
Kuka tekee mitä, milloin ja missä?! Siitä se jo alkaa peruskysymyksistä. Kenen vastuulla on työmaavesien hallinnan organisointi kunnissa ja mitä yleensäkin pitäisi tehdä, jotta tehdään oikeita asioita ja riittävästi?
Työmaavesiksi kutsutaan oikeastaan kaikkea työmailla syntyvää vettä. Esimerkiksi pölynhallinnassa käytetty kasteluvesi, eri työvaiheissa käytettävä vesi sekä kaikki sade- ja sulamisvedet luetaan työmaavesiksi. Myös pohjavesistä työmaalle suotautuva vesi on työmaavettä. (RT 89-11230 2016.)
Hulevesien hallinta työmailla on monimuotoinen prosessi, joka vaatii huolellisen paikkakohtaisen suunnittelun. Useimmissa kaupungeissa ja kunnissa tätä ei ole vielä järjestetty selkeäksi toimintamalliksi. Hulevesiasiat, joihin työmaavedetkin kuuluvat, ovat vielä uutta asiaa monelle kunnan toimijalle. Aihe tunnistetaan tärkeäksi, mutta asiantuntijoita on vielä kovin vähän.
Turun ammattikorkeakoulun Työkaluja työmaavesien laadunhallintaan – hankkeen yhteydessä tehdyssä opinnäytetyössä selvitettiin kuntakyselyjen ja tutkimushaastattelujen kautta kuntien toimintatapoja työmaavesiin liittyen. Haluttiin kuulla kunnan omilta toimijoilta millaisiin haasteisiin he ovat törmänneet ja millaisia ratkaisuja he ovat kehittäneet.
Ongelmakohtia löytyi useita monilta eri osa-aluilta, tässä lyhennetty lista kehittämistä tarvitsevista aiheista:
- yhteisten käytäntöjen puute
- vastuunjako kunnan yksiköiden välillä
- selvät validoidut raja-arvot työmaavesien laadulliseen valvontaan
- tiedonkulku
- resurssipula
- toimitsijoiden osaaminen
Yhteisten käytäntöjen puute ja vastuunjako
Usealla kunnalla ja kaupungilla hulevesi- ja työmaavesiasiat ovat vielä pirstaleina. Vastuuta jaetaan eri yksiköille hajanaisesti eikä selvää toimintamallia löydy. Käytännössä työmaavesien hallinnan toimet toteutetaan useimmiten rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun toimesta. Muita mukana olevia yksiköitä voivat olla vesilaitos, kaavoitus, kaupunkisuunnittelu ja jokin rakentamisen kilpailutuksesta vastaava taho.
On kuitenkin tapauksia, jossa kunnan sisällä eri toimijat eivät tiedä kenen vastuulla jokin toiminto on tai onko vastuuta edes kohdennettu mihinkään. Esimerkiksi ympäristöpalveluiden yksikkö yleensä vastaa vesistöistä, mutta kenelle kuuluisi työmaavesien laadunseuranta?
Esimerkiksi Tampereella hulevesi- ja työmaavesiasioita hoitamaan on järjestetty oma yksikkö, jossa on neljä henkilöä takaamassa toiminnan sujuvuuden. Toisaalta on kuntia, joissa työmaavesiä ei ole vastuutettu kenellekään erityisesti, tai ne on ohjattu yhdelle henkilölle, jonka työnkuvaan voi kuulua moninaisia muitakin tehtäviä.
Järjestelmällinen malli, jossa on selvitetty kunnan vastuualueet ja vastuiden kohdistaminen eri yksiköille olisi erittäin tervetullut apu helpottamaan työmaavesien hallinnan organisointia.
Tiedonkulku
Pääkaupunkiseudulla ja isommissa kaupungeissa työmaavesien hallinnan organisoimiseksi on jo tehty paljon kehittämistyötä ja monet pienemmät kaupungit ja kunnat hyödyntävät isompien mallia. Haastatteluissa ja kyselyssä tuli selvästi ilmi, että kuntien välinen yhteistyö ja tiedonjako on todella tärkeää, mutta vielä hyvin vähäistä. Systemaattisen tiedonjaon avulla vältyttäisiin tekemästä samoja virheitä eri kunnissa ympäri Suomen.
Vaikka tiedonkulku kuntien välillä on hyvin satunnaista, haastatellut kokivat tiedonkulun olevan sujuvampaa oman kunnan sisällä, tai ainakin oman yksikön kesken. Virallisten kokousten lisäksi epävirallisilla kanavilla on tärkeä rooli. Yhteiset työtilat sekä kahvi- ja lounastauot edistävät spontaania tiedonkulkua ja lähentävät eri yksiköiden kontakteja toisiinsa.
”hyvin paljon pystyttiin sitten kahvitauolla tai lounaalla tai ihan vaan kävelemällä sitten ylempään kerrokseen juttelemaan kaavoittajan kanssa esimerkiksi”
Kommenttia annettiin myös tiedonkulusta työmaan eri toimijoiden välillä. Työmaan vastuuhenkilöllä on hyvin tiedossa tahot, joilta saa neuvoa tai minne pitää ilmoittaa, jos ongelmia työmaavesiin liittyen syntyy. Vastuuhenkilön poissa ollessa, esimerkiksi loma-aikoina, voi syntyä vaikeuksia, kun tavallinen rivimies ei tiedäkään mitä pitää tehdä rankkasateen sattuessa yllättäen. Tavallinen työmies ei ehkä osaa hahmottaa tilanteen vakavuutta.
”mutta on selvillä päähenkilölle, mutta sitten ne tilanteet tulee äkkiä se päähenkilö voi olla kesälomalla tai muuten tavoittamattomissa niin sitten kun se rivimiehistö siellä ei ne ensinnäkään tiedä, että onko tämä vakavaa vai ei”
On myös koettu, että ympäristötarkastajat vaativat ongelmatapauksissa toimenpiteitä, mutta eivät määritä tarkemmin millaisia toimenpiteitä. Tällöin osaamaton urakoitsija voi kyllä soveltaa erilaisia hallintakeinoja työmaavesille, mutta niiden tehokkuudesta ei aina ole takeita. Muita puutteita tiedonkulussa mainittiin olevan
- yhteyshenkilön nimeäminen
- tiedon sijoittelu eri asiakirjoihin
- toimijoiden poisjäänti tärkeistä kokouksista
Resurssipula
Kouluttautuminen ja tiedon levittäminen oli avainasemassa haastateltavien miettiessä, mikä auttaisi jalkauttamaan tietotaitoa ja tehostamaan työmaavesien hallintaa konkreettisesti.
Haastatelluissa kunnissa yleisesti miellettiin, että tietoa työmaavesiin liittyen on hyvin saatavilla kuntien nettisivuilla. Jos ei omilla, niin varsinkin suurempien kuntien tietopankkeja ja työmaavesioppaita hyödynnettiin myös muualla. Tiedon läpikäynti tosin vaatii jonkin verran itseopiskelua, mutta informaation lisääntyessä nyt uusiksi koetuista toimintamalleista tulee vähitellen se uusi normaali.
”että se niinku yleisen tietoisuuden lisääminen nimenomaan siellä sitten suunnittelu ja toteutusvaiheessa niin kun se saadaan ajettua sisään niin sittenhän se menee ikään kun toivottavasti enemmän silleen automaattisesti siinä prosessin aikana, että on yksi asia mikä kuuluu ja tai se kuuluu siihen ja suunnittelijoilla alkaa siitä olla kokemusta ja sitten toivottavasti myöskin ne hyvät ohjeet tukena mistä voi sitten ainakin perusasiat tarkistaa”
Kunnan toimijoille resurssipula on arkipäivää ja työmaavesien hallinnan organisointi ja valvonta vaativat resursseja. Rahaa ei odoteta tulevan lisää, mutta on toisiakin keinoja. Haastatellut tiedostavat, kuinka tärkeää on kohdentaa resurssit oikein ja tehokkaasti.
Esimerkiksi Jyväskylässä, Vaasassa ja Tampereella on käytössä hulevesimaksu. Siitä saadaan kohdennettua resursseja suoraan kaikkeen investointiin ja kuluihin, joita myös työmaavedet synnyttävät. Kun erillistä hulevesimaksua ei ole, on kunnan sisällä paljon vaikeampaa taistella rahasta. Turussa hulevesimaksu oli noin kolme vuotta, mutta poliittisen päätöksenteon myötä se yhdistettiin kiinteistöveroon. Tällöin loppuivat myös vain hulevesille kohdistetut resurssit.
”Mitä luonnolle tapahtuu niin se ei vaikuta. Niin kuin kaikkeen muuhunkin siihen vaikuttaa raha ja resurssit ja ajankäyttö resurssit. Heidän tulisi saada kohtuullisin kustannuksiin ja ajallaan se urakka valmiiksi ja se, että sä esimerkiksi varustautunut johonkin vesien käsittelyyn, kun ei ole vielä ihan varmaa, että kuinka paljon esimerkiksi jotain vettä sinne työmaalle kertyy, niin se on ylimääräistä ajan ja rahan kulutusta.
Eli yritetään säästää. Toimitaan vasta sitten kun on sitä ongelmaa”
Selvät raja-arvot
Työmaavesien mukana kulkeutuva kiintoaines haittaa hulevesiverkostojen toimivuutta ja heikentää veden laatua purkuvesistöissä. Kuinka paljon kiintoainesta työmaavedessä sitten on hyväksyttävä raja ja mikä on jo liikaa?
Sallittua rajaa ei ole määritetty laissa, koska haitallinen pitoisuus on hyvinkin paikkakohtainen ja riippuu lähialueen vesistöjen normaalista kiintoainemäärästä ja eliöstöstä. Jotkut haastateltavista kokivat turhauttavana, että lainsäädännöllisiä raja-arvoja kiintoaineelle työmaavesissä ei ole määritelty.
Validoidut raja-arvot kiintoainekselle ja muille haitta-aineille helpottaisivat ympäristövalvojien työtä, koska heillä olisi selvä ja kiistaton perustelu työmaavesien laatuvaatimuksille.
Ratkaisuja koettuihin haasteisiin
Toteutetun kyselyn vastauksissa sekä haastatteluissa ilmenneet työmaavesien hallinnan haasteet olivat hyvin yhteneväisiä kunnissa eripuolilla Suomea. Tietotarpeet kunnissa sekä myös sidosryhmien, kuten rakennusyrittäjien, osalta ovat ilmeisiä.
Kaikki haastatellut kokivat rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun olevan tärkeimpiä yksiköitä työmaavesien hallinnan organisoinnissa. Kuntien yhteinen toimintamalli, jolla määritettäisiin eri toimijoiden vastuut sekä työnjako, antaisi kehykset kuntakohtaisten yksittäisten suunnitelmien laatimiseen. Lisäksi kunnissa tulisi tunnistaa erityistä suojelua vaativat luontokohteet ja turvata näiden valuma-alueet kuormitukselta. Selkeä toimintamalli ja hallintatoimien kohdentaminen säästää myös resursseja, kun eri asiantuntijat koordinoivat kokonaisuutta yhdessä. Työmaavesien hallinnan organisoimista ja toimintojen järjestäytymistä edistäisi tiivis yhteistyö kunnan eri yksiköiden ja ulkopuolisten sidosryhmien välillä.
Toivottuja konkreettisia ratkaisuja, jotka helpottaisivat työmaavesien organisointia, on mm. kuvapankki onnistuneista esimerkkitapauksista. Onnistuneiden ratkaisujen läpikäyminen esimerkein jalkauttaisi osaamista kaikilla tasoilla. Esimerkkipankin uskotaan olevan myös hyvää mainosta sen toteuttaneelle organisaatiolle. Liian loppuun mietittyjä ratkaisuja ei toivota, jotta niitä ei suoraan kopioida. On tärkeää miettiä jokaista työmaata erikseen ja sen ominaispiirteitä, kuten maaperää, ympäröivää infraa ja lähiympäristön luontoarvoja.
Lisäksi jatkuvaa kouluttautumista ja tiedon jalkauttamista kaikille osapuolille pidetään erittäin tärkeänä. Työmaavesien valvonnan ja hallintatoimien uskotaan toteutuvan riittävästi, jos vaatimukset näistä olisi kirjattu rakennuslupaan ja asemakaavaan. Ehkä tärkeintä kuitenkin on eri kuntien välinen keskustelu, jota vähitellen syntyy enemmän, esimerkiksi erinäisten työpajojen ja seminaarien kautta. Yhteinen keskustelu edistää tiedonjakoa ja toimivien käytänteiden leviämistä maanlaajuisesti.
Lähteet
RT 89-11230. 2016. Rakennustyömaan hulevesien hallinta. Tilaajan ohje. Ohjekortti. Helsinki: Rakennustieto Oy.
Simi-Virahsawmy, J. 2022. Työmaavesien hallinnan toteutuminen kunnissa : kunnan toimijoiden näkökulmia – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö
Kuvat
- Rantakari Miitta
- Simi-Virahsawmy Johanna