Ikääntyneitä kannattaa tukea aktiivisuuteen omaishoidon intervallijaksoilla
Suomessa on ennusteiden mukaan 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta vuonna 2030 (STM 2020). Iäkkään ihmisen kotona asumista halutaan tukea ja tuoda palvelut ympäri vuorokauden kotiin. Omaishoitajien tekemä työ siirtää monien iäkkäiden tarvetta muuttaa ympärivuorokautiseen palveluasumiseen.
Kansantaloudellisesti omaishoitajien tekemällä työllä on suuri merkitys. THL:n vuonna 2022 teettämän kyselyn mukaan vanhuspalveluiden arki on usein virikkeetöntä. Virikkeettömyys on noussut tutkimuksissa yhdeksi syyksi, miksi intervallihoitoa ei käytetä. Omaishoidon tuen palveluiden kehittämiselle on tarvetta, jotta omaishoitajat jaksavat tehtävässään tulevaisuudessakin.
Miksi omaishoitajat eivät käytä lomapäiviään?
Omaishoidontukea saa noin 50 000 henkilöä. Omaishoidontukeen kuuluu hoitopalkkion lisäksi 2–3 lomapäivää kuussa ja hoidettavalle annettavat, tarpeen mukaiset palvelut. (Laki omaishoidontuesta 937/2005.) Yleisin syy omaishoidolle on muistiongelmat. Vuonna 2017 lakisääteisiä lomapäiviä käytti vain 54 prosenttia omaishoitajista, vaikka niiden tarkoituksena on antaa omaishoitajalle hengähdystauko hoitamisesta ja lievittämään omaishoidon taakkaa. On tyypillistä, että vapaapäivien ajaksi hoidettava tulee intervallihoitoon.
Tutkimusten mukaan intervallihoidosta on hyötyä omaishoitoperheelle, jos se on räätälöity omaishoitoperheen tarpeiden mukaisesti. Monet omaishoitoperheet ovat raportoineet hoidettavan toimintakyvyn laskusta intervallihoidon aikana, mikä on ollut yksi syy palvelun käyttämättä jättämiseen. Lomapäivät jäävät käyttämättä myös siksi, ettei omaishoitaja halua viedä omaistaan hoitoon paikkaan, jossa hän ei viihdy. (Fjelltun ym. 2009, 25–26; Riekkola Carabante ym. 2018, 461; Ring 2021, 10.)
Intervallijakson tavoitteita voidaan seurata kokoavalla seurantalomakkeella
Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opinnäytetyössä selvitettiin omaishoitoperheitä haastattelemalla, millainen intervallijakso palvelee omaishoitoperheitä parhaiten. Tuloksista ilmeni, että onnistunut intervallijakso sisältää riittävästi aktiviteetteja ja tuottaa positiivisia kokemuksia kohtaamisesta, hoidosta ja osallisuudesta. Omaishoitajalle on tärkeää, että intervallijako antaa kokemuksen arjen hallinnasta sekä siitä, että myös hänen jaksamisestaan välitetään.
Opinnäytetyön tuotoksena kehitettiin aktiviteettien seurantalomake. Lomakkeesta nähdään yhdellä silmäyksellä kolmen intervallijakson aikaiset aktiviteetit. Lomakkeelle kirjataan asiakkaan nimi ja asiakkaan itsensä esille tuomat tavoitteet hoitojaksolle. Lisäksi on mahdollista lisätä välitavoitteita.
Luotua lomaketta on tarkoitus käyttää jakson arvioinnissa ja asiakassuunnitelman päivittämisessä. Lomakkeen voi ottaa mukaan omaishoitajan kanssa käytäviin keskusteluihin ja pohtia omaishoitoperheen kanssa yhdessä, miten hoidettavan toimintakyky voidaan tukea aktiviteettien keinoin.
Oikeus aktiiviseen elämään ja toimintakyvyn ylläpitoon
Iäkkään ihmisen toimintakyvyn tukemiseksi ei tarvita aina järjestettyä aktiviteettia: myös arkipäivän askareisiin mukaan ottaminen tukee toimintakyvyn ylläpitoa ja lisää osallisuuden tunnetta. Iäkkään ihmisen toimintakyvyn ylläpito on tärkeää sekä henkilön itsensä kannalta että kansantaloudellisesti. Muistisairaan iäkkään elämää rikastuttavat itsensä toteuttaminen ja mielihyvän kokeminen. Myös oikeus mielekkääseen ja toimintakykyä ylläpitävään aktiviteettiin säilyy ihmisen sairastuessa muistisairauteen. (Heimonen & Voutilainen 2006, 63–64.)
Ikääntyneen aktiivisuuden ja toimintakyvyn tukeminen onnistuu avoimella kommunikaatiolla sekä iäkkään itsensä kanssa että hänet tuntevan omaishoitajan kanssa. Tutkimusten mukaan omaishoitajien luottamus hoitoyksikköä sekä hoitajia kohtaan vankistuu, jos keskustelua omaishoitoperheen tavoitteista ja tarpeista intervallihoitoa kohtaan käydään säännöllisesti.
Lähteet
Fjelltun A-M.; Henriksen N.; Norberg A.; Gilje F. & Normann H. K. 2009. Carers´experiences with overnight respite care. a qualitative study. Nordic journal of nursing research & clinical studies/Vård i Norden. Vol. 29 No. 3. 23–27. Viitattu 18.4.2022. https://web-s-ebscohost-com.ezproxy.turkuamk.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=4&sid=4b9233cc-afd3-4f80-992a-7282ff78e752%40redis
Heimonen, S. & Vuotilainen, P. 2006. Avaimia arviointiin. Dementoituvien kuntoutumista edistävä hoitotyö. Helsinki: Edita Prima Oy.
Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen suomi. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Viitattu 12.9.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Laki omaishoidon tuesta 2.12.2005/937. Viitattu 12.9.2023. https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050937
Riekkola Carabante J.; Rutberg S.; Lilja M. & Isaksson G. 2018. Spousal caregivers´experiences of participation in everyday life when living in shifting contexts. Original article. Scandinavian journal of occupational therapy. Vol. 25. No. 6, 457-465. Viitattu 17.4.2022. https://web-p-ebscohost-com.ezproxy.turkuamk.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=4&sid=602d8239-5e57-4956-8ca6-9fc462f02021%40redis
Ring, M. 2021. Psykologinen sopimus omaishoidon sopimuksellisuuden ilmentäjänä. Väitöskirja. Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta. Welfare, Health and management. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 18.4.2022. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/25306/urn_isbn_978-952-61-3789-6.pdf