• fysioterapia
• Kipu
• kokemus
• vuorovaikutus

Kivun kokeminen on osa ihmistä ja ihmisyyttä. Aivan jokainen meistä joutuu ainakin joskus kohtaamaan kipua. Suomessa 35 % suomalaisista aikuisista on kokenut viime vuoden aikana vähintään kolme kuukautta kestänyttä kipua ja kroonisesta kivusta kärsiviä on puolestaan 14 % suomalaisesta aikuisväestöstä. Kipu on kokonaisvaltaisesti hyvin uuvuttavaa, mutta mitä on kipu ja kokeeko jokainen sen samalla tavalla? Miten kivun kanssa kamppaileva tulisi kohdata, jotta kykenisi vaikuttamaan positiivisesti tämän kipukokemukseen?

Mitä on kipu?

Kansainvälinen kivuntutkimusjärjestö (IASP) määritteli vuonna 1979 kivun olevan todettuun tai mahdollisen kudosvaurioon liittyvä epämiellyttävä aistimus- ja tunnekokemus tai samalla tavoin kuvattu (IASP 2021). Williams ja Craig (2016) halusivat päivittää kivun määritelmää (ks. Ojala 2020a, 35) täsmentämällä sen sisältävän uskomuksia, käsityksiä, asenteita ja erilaisia sosiaalisia tekijöitä epämiellyttävän tuntemuksen lisäksi.

Myös IASP päivitti oman määritelmänsä vuonna 2020 kuudella lisäkohdalla, jossa se erotti kivun ilmiönä nosiseptiosta ja korosti kivun olevan holistinen yksilöllinen kokemus, johon vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Lisäkohdissa tuotiin myös esille jokaisen yksilöllistä kivun kokemusta ja verbaalisen kommunikaation olevan vain yksi keino muiden joukossa ilmaista kipua. (IASP 2021.) Kipu ja sen kokeminen on siis yksilöllinen kokemus, miten ja kuinka voimakkaana sekä invalidisoivana sen kokee.

Kipua myös ilmaistaan eri keinoin ja se voi näkyä ihmisen käyttäytymisessä ilman, että hän itse tiedostaa kivun ohjaavan elämäänsä. Kun kipukokemuksella on niin valtava merkitys ihmisen toimintakykyyn ja elämänlaatuun, miten tämä kokemus sitten syntyy ihmisen tietoisuuteen ja mitkä seikat vaikuttavat kivun kokemiseen? Miksi eri yksilöt kokevat saman ärsykkeen tuottaman kivun voimakkuuden eriasteisena ja miksi se invalidisoi toisia enemmän kuin toisia?

Kipu kokemuksena

Jotta kipua voisi ymmärtää syvemmin ilmiönä, tulee tiedostaa, ettei kipu ole siis ainoastaan neurofysiologista, vaan koko ihmiskehossa ja -mielessä tapahtuva kokemus, vaikuttaen laaja-alaisesti yksilön toimintaan, hyvinvointiin ja elämänlaatuun (Ojala 2020a, 30). Kipu onkin siis biopsykososiaalinen yksilöllinen kokemus, joka syntyy aivojen monimutkaisten prosessien tuloksena (Holopainen 2020a, 64; Luomajoki 2020, 58–60). Broom (2007) määrittelee kokemuksen (ks. Ojala 2020b, 75) olevan tietoisuutta läpikäydystä tunteesta. Hän esittelee sen kykynä, jonka mahdollistavat itse tunne, tunnetila ja tunneherkkyys sekä tietoisuus omasta ajattelusta ja tajunnanvirrasta.

Perttula (2009) jakaa yleisellä tasolla (ks. Ojala 2020b, 75) kokemuksen tajunnalliseen ja elämäntilanteelliseen puoleen. Kokemuksen tajunnallinen puoli muodostuu tajuavan ihmisen ymmärtävästä suhteesta elämäntilanteeseen, ja elämäntilanteellinen puoli syntyy puolestaan elämäntilanteen merkityksellistyvästä suhteesta tajuavaan ihmiseen. Näin ollen kaikki tunteet, uskomukset, aikaisemmat kipukokemukset ja koko elämänhistoria antavat kivulle merkityksiä. Useinkaan kipu ei ole pääasiallinen haitta, vaan sille annettu merkitys. Mitä kielteisemmän merkityksen ihminen antaa kivulle, sitä kielteisemmät tunteet hallitsevat ihmistä ja sitä suurempi on kärsimys. (Ojala 2020b, 75–76.)

Kipukokemuksen ja yleisesti kokemuksen voisi ajatella olevan ihmisessä vaikuttava autonominen entiteetti – kokemus kun luo uudet mahdollisuudet uusien kokemusten syntymiselle ja niiden käsittelemiselle sille annettujen merkitysten kautta. Aiempi kokemuksen tuoma merkitys toimii siis uusien kokemusten kautta oppimisessa ja antaa näin aina yhä uuden pohjan ihmisen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Ihminen oppii läpi elämänsä kokemustensa kautta, ja niiden tulkinta pohjautuu aina edeltäneille kokemuksille. Näin ihmisen kipukokemukseenkin voidaan vaikuttaa antamalla hänelle fysioterapian välityksellä uusia kokemuksia empaattisen vuorovaikutuksen, positiivisten odotusten luomisen ja positiivisten viestien kautta (Holopainen 2020b, 179).

Kipuasiakkaan kohtaaminen

Hyvä terapiasuhde luo paremmat edellytykset kipuasiakkaan positiivisille hoitotuloksille etenkin kohentuneen toimintakyvyn osalta. Vaikka positiivisia tuloksia edistävä vahva terapiasuhde rakentuukin molemminpuoliselle kunnioitukselle, luottamukselle sekä yhteisymmärrykselle, on fysioterapeutin vastuulla ammattilaisena luoda näiden syntymisen mahdollistamiseksi sopiva ilmapiiri ja olosuhteet. Fysioterapiassa kipuasiakkaan kohtaaminen alkaa luomalla kehollisen ja emotionaalisen läsnäolon, vastaaottavaisuuden ja aitouden kautta vakaa pohja terapiasuhteen syntymiselle. (Holopainen 2020b, 179.)

Vaikka haluaisimmekin ratkaista asiakkaan vaivan mahdollisimman tehokkaasti ja osoittaa ongelmanratkaisutaitomme, tulee kuitenkin korostaa, että läsnäololla ja kuuntelulla synnytämme asiakkaassa kokemuksen huomioiduksi tulemisesta. On tärkeää tunnistaa omat ennakkoasenteet ja keskittyä asiakkaalle tärkeisiin asioihin sekä hänen tarpeisiinsa. (Holopainen 2020b, 180–181.)

Tuloksellisessa ja empaattisessa terapiasuhteessa ammattilaisen aitous näkyy tämän helpossa lähestyttävyydessä, luotettavuudessa ja rehellisyydessä. Terapiasuhteen jatkuvuus on tärkeää, sillä vain silloin fysioterapeutti kykenee aidosti sitoutumaan kivusta kärsivän asiakkaansa hoitoon ja tutustumaan häneen ihmisenä. Fysioterapian tärkeänä tavoitteena on luoda asiakkaassa minäpystyvyyden ja autonomian tunteita – itsenäisen onnistumisen kokemuksia. Asiakkaan mielipiteiden, kokemusten, tunteiden, huolien ja toiminnan validoinnilla voidaan vähentää asiakkaan negatiivisia tunnetiloja sekä katastrofointia. Lisäksi terapiatapaamisen päätteeksi tehdyllä yhteenvedolla voidaan vahvistaa muistia läpikäydyistä asioista, selventää kommunikaatiossa mahdollisesti syntyneet väärinkäsitykset sekä osoittaa asiakkaalle, että häntä on kuunneltu. (Holopainen 2020b, 182–185.)

Asiakkaalle kivun neurofysiologian avaaminen ja asiakaskeskeisellä, biopsykososiaalisen lähestymistavan kautta toteutetulla empaattisella vuorovaikutuksella on positiivisia vaikutuksia toimintakyvyn edistymisen lisäksi terapian tuloksiin ja asiakastyytyväisyyteen, hoitoon sitoutumiseen sekä oireiden voimakkuuteen ja terveydentilaan. Empaattisella vuorovaikutuksella voidaan saavuttaa jopa kipulääkkeen veroinen vaikutus. (Luomajoki 2020, 305; Holopainen 2020a, 65; Holopainen 2020b, 179, 184–185.)

Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Salminen, Arttu & Malmlund, Stefan (2025). L4–L5 protruusion aiheuttaman kivun fysioterapeuttinen tutkiminen ja kipuun vaikuttaminen: simulaatiokäsikirjoitus. https://www.theseus.fi/handle/10024/890808?show=full

Lähteet

• Holopainen R., 2020a. Biopsykososiaalinen lähestymistapa. Teoksessa Luomajoki, H., Koho, P., Ojala, T., Röning, T., Takatalo, J., Tarnanen, S., Holopainen, R., Mikkonen, J., Ekström, K. & Kouri, J. P. (toim.) Ammattilaisen kipukirja. Lahti: VK-Kustannus, 63–73.
• Holopainen R., 2020b. Terapiasuhde, vuorovaikutus ja alkukeskustelu. Teoksessa Luomajoki, H., Koho, P., Ojala, T., Röning, T., Takatalo, J., Tarnanen, S., Holopainen, R., Mikkonen, J., Ekström, K. & Kouri, J. P. (toim.) Ammattilaisen kipukirja. Lahti: VK-Kustannus, 179–191.
• IASP Announces Revised Definition of Pain. International Association for the Study of Pain (IASP) 2021. URL: https://www.iasp-pain.org/publications/iasp-news/iasp-announces-revised-definition-of-pain/. Luettu: 16.5.2025.
• Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2017. Luettu: 17.5.2025. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
• Luomajoki H., 2020. Kipumekanismit- ja mallit. Teoksessa Luomajoki, H., Koho, P., Ojala, T., Röning, T., Takatalo, J., Tarnanen, S., Holopainen, R., Mikkonen, J., Ekström, K. & Kouri, J. P. (toim.) Ammattilaisen kipukirja. Lahti: VK-Kustannus, 53–61.
• Ojala, T. 2020a. Mitä kipu on – Kivun yleisyydestä ja määritelmästä. Teoksessa Luomajoki, H., Koho, P., Ojala, T., Röning, T., Takatalo, J., Tarnanen, S., Holopainen, R., Mikkonen, J., Ekström, K. & Kouri, J. P. (toim.) Ammattilaisen kipukirja. Lahti: VK-Kustannus, 27–37.
• Ojala, T. 2020b. Kipu on kokemus. Teoksessa Luomajoki, H., Koho, P., Ojala, T., Röning, T., Takatalo, J., Tarnanen, S., Holopainen, R., Mikkonen, J., Ekström, K. & Kouri, J. P. (toim.) Ammattilaisen kipukirja. Lahti: VK-Kustannus, 75–97.

Kuva: Freepik