Mistä todella puhumme silloin, kun puhumme vanhusten ruokailuhetkistä? Puhummeko vaikuttamismahdollisuuksista, ravitsemuksesta, ruokahalusta, viihtyvyydestä vai kenties kaikista näistä? Saako vanhus todellisuudessa vaikuttaa siihen mitä hän syö, kuinka paljon ja kenen seurassa? 

Palvelumuotoiluprojektissa pyrittiin löytämään suuntaviivoja tulevaisuuden ateriapalveluille pitkäaikaisen ympärivuorokautisen asumisen yksikössä. Ensimmäiseksi keskityttiin ymmärtämään asiakasta ja ateriapalvelua, jota hänelle tällä hetkellä tarjotaan. Tässä asiakasymmärrysvaiheessa käytettiin menetelmänä avointa haastattelua, joka käytännössä oli keskustelu. Keskusteluja käytiin kuuden henkilön kanssa. 

Tämän lisäksi tutustuttiin olemassa olevaa tietoon, jossa käsitellään ikääntyneiden ruokailuja ohjaavia suosituksia (Ikääntyneiden ruokasuositus 2020) ja ravitsemushoidon suosituksia (Ravitsemushoito 2023). Varsinaista tutkimusta ikääntyneiden ruokapalvelukokemuksista on saatavilla yllättävän vähän (Valve R., Itkonen S., Huhtala M., ym. 2018, 75).  

Tutkimuksessa mukana ollut palvelutalo kuuluu saman toimialan hankintarenkaaseen, joten luonnollisesti ateriapalveluita verrattiin näiden muiden toimijoiden tarjoamiin ateriapalvelumalleihin, jotka olivat yllättävän samanlaisia jokaisessa yrityksessä. 

Nykyhetken tilanne 

Haastateltavat kokivat vaikeaksi vastata tulevaisuuden kysymyksiin, joita toimeksiantaja ensisijaisesti toivoi saavansa. Tulevaisuuden miettimisen sijaan haastatteluissa pyrittiin löytämään asiakkaan kannalta tämän hetken hyvät ja huonot käytänteet. 

Haastattelujen tuloksista selvisi, että vanhus haluaa ruokailla rauhassa ilman kiirettä ja mielellään hyvässä seurassa. Ruokailujen tiheys ja ruoka-annosten koko ei miellyttänyt haastateltuja. Haastateltavat kokivat, että ruokaa tarjoillaan liian usein ja annokset ovat suuria.  

Asiakkaan ja palveluntarjoajan eriävät näkemykset 

Haastatteluissa ilmeni ristiriitaisuuksia, sillä asukas koki, ettei juurikaan voi vaikuttaa ruokailuihin, kun taas hoitohenkilökunta koki, että asukas voi vaikuttaa ja hänen mielipidettänsä kysytään.  

Asiakas haluaisi myös vahvemmin vaikuttaa siihen kuinka paljon ruokaa lautaselle annostellaan ja millaisessa seurassa hän ruokailee. Hoitohenkilökunta taas koki, että ruoka-annos tehdään aina asiakaskohtaisesti, ja asiakkaan ruokahalu määrittää annoskoon. Ruokaseuran valinnasta henkilökunta totesi, ettei siihen juurikaan voi vaikuttaa, mutta pöytäseurueet pyritään pitämään samoina tuttuuden takia. 

Kaikki haastateltavat toivat esille ruokahetkien rauhattomuuden. Ruokailuhetket olivat välttämätön päivään kuuluva rutiini. Ruokailuhetkelle olisi kuitenkin annettava oma arvonsa, sillä ne ovat sosiaalisia tapahtumia ja mielihyvän lähteitä (Valve R., Itkonen S., Huhtala M., ym. 2018, 29) 

Suomessa keskitytään ravitsemussisältöön 

Puhuttaessa yleisesti vanhusten ruokailusta pääpaino näyttäisi edelleen olevan ravitsemuksellisissa asioissa. Päivän aikana tarjottavat ateriat perustuvat suosituksiin. Sen pohjalta aterioita tulee tarjota viisi päivässä (Ikääntyneiden ruokasuositus 2020, 49). Jos on huono ruokahalu, aterioita vielä täydennetään välipaloilla.  

• aamiainen 
• (mahdollinen välipala) 
• lounas 
• välipala 
• päivällinen 
• iltapala 
• (mahdollinen yöpala) 

Arkiruokailulla on merkittäviä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia ikääntyville (Valve R., Itkonen S., Huhtala M., ym. 2018, 12).  Euroopan alueella tehdyn vertailevan tutkimuksen mukaan on nähtävissä, että kun aiemmin keskityttiin ravitsemussisältöön, nyt painotetaan ruuan maistuvuutta ja ikäihmistä keskiössä (Valve R., Itkonen S., Huhtala M., ym. 2018, 40). Haastattelun mukaan asiakas ei kuitenkaan kokenut olevansa keskiössä vaan palvelun tuottamisen kohde.  

Rauhallisuutta ruokahetkiin 

Toteuttamiskelpoisia ratkaisuja etsittäessä päädyttiin muokkaamaan ruokailuaikoja liukuviksi. Yritykseen ideoitiin toimintamalli, jossa pyrittiin antamaan asukkaalle sitä mitä hän eniten toivoi eli aikaa ja rauhaa ruokailuun. Käytännössä tämä tarkoitti, että liukuvaa aamupala-aikaa monistettiin koskemaan kaikkia ruokailuja. Tämä tukee asiakkaan yksilöllistä vuorokausirytmiä ja parantaa samalla ruokahalua, koska ruokailuajat eivät ole liian lähellä toisiaan. 

Haaste löytää sopivaa pöytäseuraa 

Ruokasuosituksissa puhutaan yhteisöllisestä ruokailusta ja sen tuomista eduista ikäihmisille muun muassa ruokahalun osalta (Ikääntyneiden ruokasuositus 2020, 54). Projektissa mukana olleet asiakkaat toivat saman asian esille todeten, että ”olisi kiva jutella jonkun kanssa samalla kun syö” tai ” haluaisin ruokailla sopivassa pöytäseurassa”. Miltä ympärillä oleva toiminta sitten näyttää? Ikävä kyllä, kaikkien osalta ei täytetä suosituksia eikä edes asiakkaan toiveita. 

Keskittyminen ruokahetkeen 

Projektissa toteutettu mielipiteiden kuunteleminen hyödytti asiakasta siten, että ruokailuille tuli lisää aikaa, joka vähensi kiirettä ja levottomuutta. Samalla kun ruokailutilanne rauhoittui, voitiin keskittyä asiakkaan aitoon kohtaamiseen. Hän saattaa tarvita monenlaista apua ruokailussa. Ruuan pilkkominen on monille haastavaa ja sen huomioiminen on kuitenkin tärkeää, jotta asiakas saa ruoan syötyä.  

Kokeilussa asiakkaalla annettiin mahdollisuus viipyä ruokailun jälkeen ruokasalissa juttelemassa, seuraamassa kadun liikennettä tai talon toimintaa niin kauan kuin haluavat. Vanhuksilla on jotain mitä meillä muun ikäisillä ei tunnu olevan eli aikaa. Heillä on aikaa kiinnittää huomio toimintaympäristöön, tunnelmaan ja palveluun. Ja näillä kaikilla asioilla on vaikutusta hänen hyvinvointiinsa.  

Kokeilun aikana huomattiin, että ruuasta tuli hyvää palautetta ateriapalveluhenkilökunnalle, vaikka ruokalistassa ei tehty muutoksia. Ruokailutilanteeseen keskittyminen näyttäisi hyödyttävän asiakasta myös ruokahalullisesti.  

Tulevaisuuden ruokahetket 

Palvelumuotoiluprojektin avulla tuli selkeästi esille asiakasymmärryksen tärkeys palveluja kehitettäessä. Vaikka haastatteluissa ei päästykään varsinaisesti visioimaan tulevaisuuden ruokapalveluita, sen tuottaman tiedon avulla päästiin korjaamaan nykyisiä toimintamalleja. Sen sijaan, että olettaa ja arvuuttelee asiakkaan toiveita ja mielenkiinnon kohteita, kannattaakin laittaa asiakas keskiöön vastailemaan ja haaveilemaan unelmien palvelusta.  

Haastatteluissa esille tulleet ristiriitaisuudet valinnan mahdollisuuksien puutteesta tulevat haastamaan ruokapalvelut. Tulevaisuudessa huomion pitää kiinnittyä enemmän asioihin, joista on jo heikkoja signaaleja havaittavissa muualla Euroopan alueella (Valve R., Itkonen S., Huhtala M., ym. 2018, 40). 

• yksilöllisyys 
• valinnanvapaus 
• ruokaseura 
• vieraanvaraisuus
• palvelu 
• ympäristö 
• ruuan aistittava laatu 

Kaikki tämä ruokapalvelukokemukseen liittyvä pitäisi sisällyttää osaksi ruokahetkiä. Tämä koskettaa tietysti kaiken ikäisiä, mutta tämän tutkimuksen mukaan iäkkäät hyötyvät näistä elementeistä erityisesti, kun tarkastellaan heidän kokonaishyvinvointiaan.  

Kirjoittajat: 
Design Plugin muotoilun korkeakouluosaaja (tai diplomi) koulutuksen opiskelija Kirsi Seppälä ja lehtori Mervi Vuolas Turun ammattikorkeakoulusta. Artikkeli on osa Palvelumuotoilun (10 op) opintoja. Opinnoissa kukin tiimi hankki oman toimeksiannon ko. kurssia varten. 

Lähteet: 

Valve R., Itkonen S., Huhtala M., ym. 2018. Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä. Valtioneuvosten selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 73/2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-953-287-624-9. 

Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2020. Vireyttä seniorivuosiin-ikääntyneiden ruokasuositus. https://www.julkari.fi/handle/10024/139415. 

Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2023. Ravitsemushoitosuositus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-977-1.