Säveltäminen on kuuntelemista ja oppimista yhteisestä tekemisestä
Seurakuntatyö tarjoaa taideprojekteihin säännöllisesti erilaisia tilaisuuksia, joista tyypillisimpiä ovat erilaiset vuosijuhlat. Käytettävissä olevat henkilöresurssit vaihtelevat suuresti, mutta esimerkiksi musiikin kohdalla nämä tarkoittavat yleensä kirkkomuusikon johdolla toimivia musiikin harrastajia, kuten seurakuntakuoroja ja -soitinyhtyeitä. Jos kirkkomuusikko säveltää itse, hän ei tällöinkään ole pelkästään säveltävä nuottien kirjoittaja vaan usein myös organisoija, pedagogi, musiikinjohtaja, harjoitusten fasilitaattori, tiedottaja ja joskus ääniteknikkokin.
Kollegiaaliset yhteistyömahdollisuudet ja seurakunnan musiikkitoiminnasta luontevasti esiin nousevat ”tilaukset” ovat varmin lähtökohta saada kirkkomuusikon työssä jotain aikaan. Opinnäytetyössä (AMK) Sävellysprosessista esitykseen – Erään kantaatin tarina dokumentoidaan ja analysoidaan kantaatin Jesajan näky sävellys- ja esitysprosessia vuodenvaihteen 2022–2023 ja elokuun 2023 välillä.
Sävellykset jäävät usein partituureiksi hyllyyn ja jos esityksiä dokumentoidaan, se tapahtuu tallenteina tai kritiikkeinä. Tässä tapauksessa säveltäminen, harjoitusperiodi, esitykset ja palaute kietoutuivat yhteen ja muodostivat elävän taideprojektin, jonka kulku ja kehitys välittyvät opinnäytetyössä lukijalle vaihe vaiheelta. Tavoitteena oli yhdistää taiteellinen ja pedagoginen näkökulma: opinnäytetyössä tarkasteltiin sitä, miten monivaiheinen kirkkomusiikkiprojekti toteutetaan, minkälaisia haasteita se tuo ja mitä siitä voi oppia.
Sävellystyö tapahtui tammi-helmikuun aikana, mutta sävellyksen muokkaaminen jatkui vielä sävellyksen ensimmäisen version valmistuttuakin harjoituksissa saatujen kokemusten ja vinkkien pohjalta. Projektiin sisältyi kaksi konserttia Lohjan seurakunnassa. Nämä tulivat ikään kuin tilauksena sen myötä, että Nummen kirkon urut täyttivät samana vuonna 50 vuotta kun Lohjan seurakunta ja kunta juhlivat 700-vuotista historiaansa.
Näissä konserteissa oli käytössä erilaiset kokoonpanot, jotka edellyttivät hyvin erilaista lähestymistapaa, joten jälkimmäistä konserttia varten kantaatti oli sovitettava uudestaan. Ensimmäinen konsertti toteutettiin täysin akustisten soittimien säestyksellä, jälkimmäisessä osa soittajista korvattiin virtuaalisoundeilla. Tämä taas puolestaan vaati melko kompleksista PA-laitteistoa.
Luovan prosessin käytännöllisiä näkökulmia
Resurssien ja reunaehtojen tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on kriittistä, mutta se helpottaa samalla luomistyötä rajoittamalla vaihtoehtoja. Harrastajakokoonpanoille sävellettäessa sävellysprosessissa pitää ottaa huomioon se, miten tehdä sävellys siten, että se on tekijälleen mielekäs – ehkä haastavakin –, mutta on kuitenkin esitettävissä. Nykypäivänä harrastajaryhmien kanssa toimiessa on oltava avoin myös sille, miten harjoitusprosessi aikataulutetaan. Aikataulujen sovittelu vaatii tilanneherkkyyttä ja joustoa: on tyydyttävä tilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Harjoituskerroista tulee helposti tiiviitä ja itse kokonaisprosessista sirpaleinen.
Opinnäytetyön kuvaamassa projektissa siihen osallistuneet musiikinharrastajat tapasivat harjoituksissa monenlaisissa kokoonpanoissa, ja vasta aivan lopuksi – konserttipäivänä – saatiin kaikki (19 soittajaa ja 20 kuorolaista) harjoituksissa yhtäaikaa paikalle. On myös hyvin tyypillistä, että vaikka seurakunnassa toimisi soitinyhtye, esityksiin joudutaan palkkaamaan avustavia soittajia. Niin tapahtui tässäkin projektissa. Avustajat olivat mukana vasta kahdessa viimeisessä harjoituksessa, joista toinen pidettiin esityspäivänä juuri ennen konserttia.
Luovaa työtä ohjaaviin reunaehtoihin kuuluivat esitysresurssien lisäksi säveltämiseen ja harjoittamiseen käytettävissä ollut aika ja kahden eri esitystilan fasiliteetit, joista esitystilojen urut olivat tärkeimmät. Harjoitukset olivat haasteellisia etenkin rytmiikan ja polyrytmiikan vuoksi. Koska sävellyksestä ei tietysti ollut tallenteita malliksi laulajille tai soittajille, siitä tehtiin virtuaaliversioita niin kuorolle kuin sitä toivoneille soittajille.
Tietokone säveltämisen ja esityksen apuna
Kantaatin sävelmateriaalin lähtökohtana toimi 12-sävelrivi, josta johdettiin teoksen melodinen ja harmoninen materiaali esitys- ja harjoitusrealiteetit huomioiden. Kantaatti ei kuitenkaan edusta dogmaattista sarjallisuutta, vaan painopiste on käytännöllisyydessä ja esityskelpoisuudessa.
Monet säveltäjät käyttävät nykyään tietokonetta paitsi nuottien kirjoittamiseen, myös musiikillisen satsin tuottamiseen. Tässä projektissa käytettiin algoritmista sävellystyökalua, jonka säveltäjä oli kirjoittanut jo aiemmin R-ohjelmointikielellä. Sen avulla pystytään hakemaan melodioiden konsonoivia yhdistelmiä rajoitepohjaisen laskennan keinoin (Constraint Satisfaction Problem).
Tekninen lähestymistapa ei – ainakaan palautteen perusteella – johtanut ”steriiliin” tai ”kylmään” musiikkiin, vaan se kelpasi palautteen perusteella sekä harrastajakuorolle että soittajille. Kuorolaisten ja soittajien palaute oli moninaista: osa koki musiikin alkuun vieraana ja vaikeana, osa innostui uudenlaisesta ilmaisusta. Vastaanotossa korostui ajan mittaan lisääntynyt ymmärrys ja arvostus sävellystä kohtaan. Soittajat pitivät stemmoja selkeinä ja esitykset sujuivat hyvin, vaikka yksityiskohtiin ei harjoituksissa aina päästy.
Taideprojekteissa kannattaa pyrkiä useampaan esitykseen, mikäli se on vaan mahdollista, onhan taideteoksen tuottamiseen käytetty joka tapauksessa paljon aikaa. Toista konserttia varten sävellys sovitettiin uudelleen erilaiselle lauluyhtyeelle ja osa soittajista korvattiin virtuaali-instrumentein. Jälkimmäisen konsertin PA-laitteisto ja ylipäänsä virtuaaliorkesterisoundien tuottaminen vaati melko kompleksista tekniikkaa. Tässäkin tietokone oli tärkeässä roolissa. Laulajien, klarinetistin ja urkurin inhimillinen musisointi toi virtuaaliorkesterin sinänsä virheettömään mutta steriiliin ”soittoon” elävyyttä.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että mitä monimutkaisempaa tekniikkaa käytetään, sitä suuremman epävarmuuden se tuo lopulliseen esitykseen: toimiiko kaikki, niin kuin pitää? Jälkimmäisessä konsertissa myös visuaaliset elementit olivat osa kokonaisilmaisua.
Kun näkee paljon vaivaa, kannattaa työstä ottaa kaikki irti
Kun on ryhtynyt suureen ja vaativaan tehtävään, kannattaa siitä ottaa sitten myös kaikki irti. Molemmista konserteista tallennettiin video, ja niihin miksattiin erikseen äänitetty ääni. Nämä videot ovat yhä katsottavissa vapaasti YouTubessa (https://www.youtube.com/watch?v=XnmlL_jDJXQ, https://www.youtube.com/watch?v=MBa51vbPW50&t=3361s).
Kokemus on osoittanut, että konserttitallenteet ovat muusikolle paras kriitikko ja oppimisen apuväline. Milloin tallentaminen on vaan mahdollista, se kannattaa tehdä.
Toinen hyvä tapa saada projektista palautetta oppimista ja tulevia projekteja ajatellen, on kysyä sitä tekijöiltä itseltään. Opinnäytetyötä varten sen tekijä haastatteli ensimmäisen konsertin jälkeen sekä kuorolaisia että soittajia.
Tiedotus jää seurakunnissa toisinaan puolitiehen, ja tällöin tehty työ menee tavallaan osin hukkaan. Tämä johtuu tavallisesti puutteellisista resursseista. Näin ei kuitenkaan käynyt kantaattikonserttien kohdalla. Konserttien mainostuksessa käytettiin seinäjulisteita ja sometiedotusta. Lisäksi seurakunnan viikkotiedotteissa oli ilmoitukset molemmista konserteista. Mikäli se vain suinkin on mahdollista, mainostukseen kannattaa panostaa paljon ja tarvittaessa pyytää siihen apua.
Atte Tenkasen opinnäytetyö Theseus-tietokannassa
Pääkuva: Antti Kähönen.