• käsilläseisonta
• rasitusvammat
• sirkus
• voimaharjoittelu

Käsilläseisonnan harjoittelu sekä esittäminen luovat paljon kuormitusta erityisesti ylävartalon rakenteille, jotka eivät ole lähtökohtaisesti sopeutuneet kannattelemaan kehon painoa. Voimaharjoittelua voidaan hyödyntää lajinomaisten liikesuuntien vahvistamiseen sekä lihastasapainon ylläpitämiseen, mikä merkittävästi vähentää rasitusvammojen syntymisen todennäköisyyttä.

Valo Kainulainen on havainnut käsilläseisonnasta aiheutuneiden rasitusvammojen olevan melko yleisiä lajin ammattilaisten ja ammattiopiskelijoiden keskuudessa. Tämä yhdistettynä omaan kokemukseensa rasitusvamman kuntoutukseen liittyvistä haasteista inspiroi häntä tutustumaan aihepiiriin syvemmin sekä kirjoittamaan opinnäytetyön käsilläseisojan rasitusvammojen ehkäisystä.

Käsilläseisonnan harjoittaminen korkealla teknisellä tasolla vaatii tekijältään hyviä voima- ja liikkuvuusominaisuuksia sekä kehittynyttä koordinaatiota. Puutteet yhdessäkin näistä osa-alueista saattaa toimia riskitekijänä rasitusvammojen kehittymiselle tai vähintäänkin rajoitteena lajissa pitkälle edistymiselle. Tutkielman näkökulmaksi valikoitui voimaharjoittelun vaikutukset rasitusvammojen ehkäisyyn, koska siitä saatavista hyödyistä on vahvaa näyttöä: voimaharjoittelun on todettu vähentävän rasitusvammojen esiintyvyyttä lähes puolella (Lauersen ym. 2014, 871).

Miten voimaharjoittelu vaikuttaa kehoon?

Voimaharjoittelulla voidaan vaikuttaa useisiin kehon eri järjestelmiin. Lihaksissa voidaan saada aikaan hypertrofiaa eli lihasmassan kasvua, joka johtaa lähes poikkeuksetta myös korkeampiin voimatasoihin. Hermoston kyky aktivoida lihaksia kehittyy harjoittelun myötä, jonka ansiosta voimaharjoittelua voidaan hyödyntää lajinomaisten liikemallien harjoitteluun. Tästä voi olla erityisesti hyötyä silloin, kun aiempi vamma on aiheuttanut muutoksia lajissa käytetyissä liikemalleissa. Nämä muutokset voivat säilyä pitkään vamman parannuttua ja altistaa sen uusiutumiselle (Shaw ym. 2016, 2–3).

Sidekudoksia, erityisesti jänteitä ja nivelsiteitä, voidaan myös vahvistaa voimaharjoittelun avulla. Harjoittelussa on kannattavaa edetä maltillisesti erityisesti, jos on historiaa alueen aiemmista vammoista, sillä nämä rakenteet saattavat ärtyä äkillisen kuormituksen muutoksen seurauksena. Harjoittelun myötä kehossa voidaan saada aikaan myös aineenvaihdunnallisia ja hiusverisuonitukseen liittyviä muutoksia, joilla on kehittävä vaikutus kestävyysvoimaan eli kykyyn tuottaa voimaa pitkäkestoisesti ja väsymättä.

Mitä käsilläseisojan voimaharjoittelussa kannattaa ottaa huomioon?

Tutkimustiedon mukaan harjoittelun tiheydellä ei ole merkittävää vaikutusta voimatasojen kehittymiseen, kun harjoittelun volyymi eli kokonaismäärä pidetään samana (Ralston ym. 2018, 20). Voimaharjoittelu kannattaa kuitenkin tehdä lajiharjoittelun jälkeen, mikäli harjoitukset tehdään peräkkäin, sillä uupuneena tehdyllä lajiharjoittelulla on todettu olevan vammariskiä kohottava vaikutus (Schwiete 2025, 6–7).

Monet käsilläseisonnan liikkeet vaativat usean lihasryhmän synergististä yhteistoimintaa. Sen vuoksi yhden lihaksen heikkous voi aiheuttaa toisten lihasten liiallista kuormittumista. Voimaharjoittelun avulla harjoittelu on helpompi keskittää yksittäisiin lihaksiin, jolloin heikompia lihasryhmiä saadaan tuotua riittävälle voimatasolle muihin saman liikkeen toteutukseen osallistuviin lihaksiin verrattuna.

Käsilläseisonnan ammattilaisten, ammattiopiskelijoiden sekä opettajien on hyödyllistä ymmärtää ylävartalon funktionaalista anatomiaa, koska parempi ymmärrys lajin liikkeissä vaikuttavista voimapareista eli liikkeen aikaansaamiseksi yhteistyössä toimivista lihaksista voi auttaa rajoittavien tekijöiden tunnistamisessa. Harjoittelu voidaan yksilöllistää paremmin ja saada sen myötä paras vaikutus käsilläseisojan terveyden sekä suorituskyvyn edistämiseksi.

Hyvin toteuttettu käsilläseisojan voimaharjoittelu vahvistaa lajinomaisissa liikesuunnissa työskenteleviä lihaksia, niiden vastavaikuttajalihaksia sekä tukilihaksia, jotka osallistuvat käsilläseisonta-asentojen vakauttamiseen ja pitävät nivelet turvallisissa asennoissa harjoittelun aikana.

Käsilläseisonnan ammattilaisten sekä ammattiin opiskelevien henkilöiden harjoituskuormat ovat usein suuria ja lajissa harjoitetut liikesuunnat melko yksipuolisia. Tämän vuoksi lihasryhmien välisten voimatasojen epätasapainotilojen syntyminen on todennäköistä. Lihastasapainon ylläpitämiseen kiinnitetään harvoin tarpeeksi huomiota, ja käsilläseisojat harjoittelevatkin keskimäärin liian vähän vetäviä liikkeitä kuten leuanvetoja sekä vaakasoutuja. Niiden sisällyttäminen voimaharjoitteluun on tärkeää lihasryhmien välistä tasapainoa tukevan vaikutuksensa vuoksi (Niittykangas, A. haastattelu 8.8.2025).

On myös olemassa henkilöitä, jotka ovat tehneet pitkän ja terveen uran käsilläseisojina ilman lihaksistoa tasapainottavaa voimaharjoittelua. Nämä ovat kuitenkin yksittäistapauksia eikä niiden pohjalta voida tehdä johtopäätöksiä voimaharjoittelun tarpeettomuudesta. Hyvin toteutetusta voimaharjoittelusta saatavat hyödyt rasitusvammojen ehkäisyssä ovat merkittäviä ja riskit minimaalisia. Tämän vuoksi voimaharjoittelun on hyvä sisältyä jossain muodossa jokaisen käsilläseisojan harjoitteluun, jos tavoitteena on kivuttomuus, toimintakyky ja pitkä ura.

Artikkeli pohjautuu Valo Kainulaisen opinnäytetyöhön Käsilläseisojan rasitusvammoja ehkäisevä voimaharjoittelu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025090924548

Lähteet:

Lauersen, J. B.; Bertelsen, D. M. & Andersen, L. B. 2014. The effectiveness of exercise interventions to prevent sports injuries: a systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. British Journal of Sports Medicine. Vol. 48, 871–877.

Niittykangas, A. 2025. Haastattelu. Fysioterapeutti (AMK) Atte Niittykangasta haastatteli 8.8.2025 Valo Kainulainen.

Ralston, G. W.; Kilgore, L.; Wyatt, F. B.; Buchan, D. & Baker, J. S. 2018. Weekly Training Frequency Effects on Strength Gain: A Meta-Analysis. Sports medicine – open. Vol. 4, No 1.

Schwiete, C.; Roth, C.; Mester, J.; Broich, H. & Behringer, M. 2025. Overlaps of Skeletal Muscle Fatigue and Skeletal Muscle Damage: The Muscle Injury Continuum. Sports Medicine – Open. Vol. 11, No 1.

Shaw, I.; Shaw, B. S.; Brown, G. A. & Shariat, A. 2016. Review of the Role of Resistance Training and Musculoskeletal Injury Prevention and Rehabilitation. Gavin Journal of Orthopedic Research and Therapy. Vol. 2016.

Kansikuva:

Drazen Zigic / freepik.com