Miksi toisen asteen opiskelijat tarvitsevat tukea korkeakouluun siirtymisessä?
Korkeakouluun siirtyminen on nuorelle suuri elämänmuutos, joka tuo mukanaan innostusta, epävarmuutta ja uusia vastuita. Siirtymävaiheessa tarvitaan tukea, jotta opiskelija saa vahvan alun opinnoilleen ja arjelleen uudessa ympäristössä. Kun tietoa, ohjausta ja yhteisöllisyyttä on tarjolla ajoissa, siirtymä voi olla voimavaroja vahvistava kokemus – ei kuormittava taakka.
Siirtymä toiselta asteelta korkeakouluun on nuorelle merkittävä elämänvaihe. Se merkitsee usein muuttoa uudelle paikkakunnalle, oman talouden hallintaa, uusien opiskelukäytäntöjen oppimista ja uuden yhteisön löytämistä. Samalla siirtymä on hetki, jolloin nuori joutuu ottamaan ensimmäisiä suuria askeleita kohti aikuisuutta ja itsenäistä elämää. (Savolainen 2021.)
Korkeakouluopinnot tuovat mukanaan uusia vaatimuksia, mutta myös vapauksia. Monet opiskelijat kokevat muutoksen yhtä aikaa innostavana ja kuormittavana. Tällöin riittävä tuki ja selkeä tieto siirtymävaiheessa voivat olla ratkaisevia tekijöitä sen kannalta, kuinka hyvin opiskelija kiinnittyy opintoihinsa ja korkeakouluyhteisöönsä. Tutkimusten mukaan siirtymävaiheessa stressi ja epävarmuus korostuvat. Lukiolaisten liiton tekemän selvityksen mukaan 2024 yli puolet nuorista kokee jatko-opintoihin liittyvää huolta (Studentum.fi 2024, 22).
Näihin tarpeisiin vastaa opinnäytetyönä laadittu Opas Turun ammattikorkeakoulussa aloittaville opiskelijoille, joka toteutettiin yhteistyössä Halikon lukion kanssa. Oppaan tarkoituksena on helpottaa toisen asteen opiskelijoiden siirtymää korkeakouluun tarjoamalla käytännönläheistä tietoa opiskelusta, asumisesta, taloudesta ja hyvinvoinnista.
Siirtymä korkeakouluun edellyttää uudenlaista opiskelutapaa
Korkeakouluopinnot eroavat toisen asteen opinnoista monin tavoin. Lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan arki on usein vahvasti ohjattua: oppitunnit, tehtävät ja aikataulut tulevat valmiina. Korkeakoulussa sen sijaan korostuvat itseohjautuvuus, vastuu ja ajanhallinta. (Marjakorpi 2022.)
Nuoren on osattava suunnitella aikataulunsa, hakea tietoa, arvioida omaa oppimistaan ja pyytää apua tarvittaessa. Tämä vaatii kykyä toimia itsenäisesti ja ottaa vastuuta opinnoista aivan uudella tavalla kuin aiemmin. Siirtymä on siis myös henkinen prosessi: opiskelijan on opeteltava luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä. (Savolainen 2021.)
Tuen merkitys korostuu etenkin alkuvaiheessa. Kun opiskelija saa apua opiskelutekniikoissa, ajankäytön suunnittelussa ja digitaalisten työvälineiden hallinnassa, siirtymä on huomattavasti sujuvampi. Ohjaus ei tarkoita opiskelijan puolesta tekemistä, vaan hänen tukemistaan kohti itseohjautuvuutta ja onnistumisen kokemuksia. (Marjakorpi 2022.)
Itsensä johtaminen ja elämänhallinta eivät synny hetkessä
Monille opiskelijoille korkeakouluun siirtyminen on myös ensimmäinen kerta, kun he muuttavat pois kotoa ja vastaavat arjestaan itsenäisesti. Talouden hallinta, asumisjärjestelyt, ruoanlaitto ja aikatauluttaminen vievät paljon energiaa, mikä voi vaikuttaa opiskelukykyyn ja hyvinvointiin.
Nuoruus on elämänvaihe, jossa itsetuntemus, vastuunotto ja elämänhallintataidot ovat vasta kehittymässä (Kronqvist & Pulkkinen 2007, 181). Jos opiskelijalla ei ole vielä vahvaa kokemusta omasta selviytymiskyvystään, siirtymä korkeakouluun voi tuntua pelottavalta ja kuormittavalta.
Taloudelliset huolet korostuvat erityisesti nuorilla, joilla ei ole perheensä tukea tai aiempaa kokemusta omien raha-asioiden hoitamisesta. Opinnäytetyössä huomattiin, että opiskelijat kaipasivat eniten selkeää ja koottua tietoa opiskelijan tuista, asumisen mahdollisuuksista ja käytännön arjen menoista. Kun nämä asiat hahmottuvat, opiskelijan on helpompi suunnitella tulevaisuuttaan realistisesti ja rauhallisin mielin. Opinnäytetyön yhteydessä syntyneessä oppaassa käsitellään juurikin näitä taloudellisia teemoja, kuten opintotukea ja asumislisää.
Tuki elämänhallintaan on siis olennainen osa siirtymävaihetta. Se voi olla konkreettista ohjausta, kuten talousneuvontaa, mutta myös henkistä tukea ja kuuntelua. Opiskelijalle on tärkeää kokea, ettei hänen tarvitse selvitä yksin.
Yhteisöllisyys ja vertaistuki auttavat kiinnittymään korkeakouluun
Korkeakouluun siirtyminen ei ole vain opintojen muutos, vaan myös sosiaalinen siirtymä. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uudet toimintatavat voivat tuntua aluksi vieraannuttavilta. Yhteisöllisyys ja vertaistuki ovat tällöin keskeisiä tekijöitä, jotka lisäävät turvallisuuden tunnetta ja auttavat opiskelijaa löytämään paikkansa. (Jarvansalo 2024.)
Ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat ratkaisevia. Kun opiskelija kokee kuuluvansa yhteisöön, hänen motivaationsa ja sitoutumisensa vahvistuvat (Jarvansalo 2024). Toisaalta, jos yhteisöllisyyden kokemusta ei synny, opiskelija voi jäädä helposti yksin, mikä lisää riskiä opintojen keskeyttämiseen (Siirilä 2024). Korkeakouluilla on merkittävä vastuu yhteisöllisyyden rakentamisessa. Ryhmäyttävät tapahtumat, tutor-toiminta ja vertaistukiryhmät ovat keinoja, joilla opiskelijoita voidaan auttaa alkuvaiheessa. Myös opettajien ja ohjaajien rooli on tärkeä: heidän saavutettavuutensa ja avoin vuorovaikutuksensa luovat pohjan turvalliselle ilmapiirille (Jarvansalo 2024).
Opinnäytetyössä syntynyt opas tukee yhteisöön kiinnittymistä tarjoamalla tietoa opiskelijakunnista, harrastusmahdollisuuksista ja hyvinvointipalveluista. Kun opiskelija tietää, mistä saa apua ja missä voi tavata muita, hänen on helpompi muodostaa yhteyksiä ja löytää paikkansa osana korkeakouluyhteisöä.
Sosiaalinen ja taloudellinen tausta vaikuttavat opiskelumahdollisuuksiin
Vaikka suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu tasa-arvon ihanteelle, käytännössä kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia jatkaa opintoja korkeakouluun. Opiskelijan sosioekonominen tausta, perheen koulutustaso ja asuinpaikka vaikuttavat edelleen siihen, kuinka realistisena korkeakouluopinnot koetaan (Välijärvi 2019).
Tämän vuoksi ohjauksen ja tuen merkitys korostuu erityisesti niillä opiskelijoilla, joilla ei ole lähipiirissään korkeakouluopiskelun esimerkkejä. He voivat kokea korkeakoulun vieraana ympäristönä, jonka käytännöt ja odotukset ovat vaikeasti hahmotettavissa. Opinto-ohjaajien, opettajien ja muiden koulun työntekijöiden tehtävänä on auttaa näitä opiskelijoita tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja vahvuutensa.
Korkeakoulut voivat omalta osaltaan lisätä yhdenvertaisuutta tarjoamalla saavutettavia opintopolkuja, joustavia opintomuotoja ja tukea erityistarpeisiin (Heilala & Jääskelä 2019). OHO!-hankkeen (2019) mukaan siirtymävaiheissa tarvitaan erityisesti kokonaisvaltaista ohjausta, jossa yhdistyvät pedagoginen, sosiaalinen ja psyykkinen tuki.
Tasa-arvoinen koulutuspolku ei toteudu automaattisesti, vaan vaatii aktiivista työtä. Toisen asteen opiskelijoille suunnatut ohjausmateriaalit ja siirtymäoppaat ovat konkreettisia keinoja kaventaa eroja ja lisätä koulutuksen saavutettavuutta.
Hyvinvointi ja oppiminen kulkevat käsi kädessä
Opiskelijan hyvinvointi on edellytys oppimiselle. Jos opiskelija on kuormittunut, yksinäinen tai epävarma omasta pärjäämisestään, opiskelu ei etene toivotulla tavalla. Tutkimusten mukaan opiskelijoiden hyvinvointi ja opintoihin kiinnittyminen ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa (Korhonen & Toom 2017, 143-145).
Hyvinvointia tukee ennen kaikkea myönteinen opiskelukulttuuri. Kannustava ilmapiiri, opiskelijoiden osallistaminen ja joustavat käytännöt vahvistavat kokemusta osallisuudesta ja merkityksellisyydestä. (Jarvansalo 2024.) Kun opiskelija tuntee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi, hänen motivaationsa ja sitoutumisensa vahvistuvat.
Opinnäytetyön oppaassa painotettiin myös mielen hyvinvoinnin tukemista. Siinä esitellään korkeakoulun tukipalveluja, kuten opiskeluterveydenhuoltoa ja matalan kynnyksen keskusteluapua. Tieto näistä palveluista on tärkeää jo ennen opintojen alkua, jotta opiskelija tietää, minne voi kääntyä, jos kuormitus kasvaa. Hyvinvoinnin tukeminen ei ole pelkästään yksilön vastuulla, vaan koko korkeakouluyhteisön tehtävä. Kun opettajat, ohjaajat ja opiskelijat toimivat yhdessä, syntyy ympäristö, jossa jokainen voi oppia ja kasvaa omista lähtökohdistaan käsin.
Siirtymävaiheen tuki on investointi tulevaisuuteen
Toisen asteen opiskelijoiden tukeminen korkeakouluun siirtymisessä on sekä yksilön että yhteiskunnan etu. Kun opiskelija saa tukea oikea-aikaisesti, hän kiinnittyy opintoihin vahvemmin ja valmistuu todennäköisemmin ajallaan (Siirilä 2024). Tämä hyödyttää paitsi opiskelijaa itseään, myös korkeakouluja ja yhteiskuntaa laajemmin.
Siirtymävaiheen tuki on sijoitus tulevaisuuden osaajiin. Kun nuoret saavat mahdollisuuden valmistautua elämänmuutokseen rauhassa, he voivat keskittyä paremmin siihen, mikä on olennaista – uuden oppimiseen ja ammatilliseen kasvuun. Opinnäytetyön tuloksena syntynyt opas on esimerkki siitä, miten tätä tukea voidaan vahvistaa käytännön tasolla. Se kokoaa yhteen hajallaan olevan tiedon, tarjoaa selkeitä vinkkejä ja tekee siirtymästä ennakoitavamman. Tällaiset työkalut lisäävät opiskelijoiden yhdenvertaisuutta ja luovat pohjan onnistuneelle opintopolulle.
Korkeakouluun siirtyminen ei ole vain oppimisen vaihe, vaan tärkeä osa nuoren elämänpolkua. Kun opiskelijoilla on tukenaan tietoa, ohjausta ja yhteisö, he voivat aloittaa uuden elämänvaiheensa luottavaisesti – ja kasvaa kohti tulevaisuutta, jossa jokaisella on mahdollisuus onnistua.
Artikkeli pohjautuu Milla Saarisen ja Alisa Rosenqvistin opinnäytetyöhön Opas Turun ammattikorkeakoulussa aloittaville opiskelijoille.
Lähteet
Heilala, V. & Jääskelä, P. Toimijuusanalytiikka oppimista ja ohjausta tukemassa. Teoksessa Klemola, U.; Ikäheimo, H. & Hämäläinen, T. 2019. OHO-opas: opiskelukykyä, hyvinvointia ja osallisuuta korkeakouluihin. Viitattu 27.10.2025. Verkko-osoite: https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_68304
Jarvansalo, S. 18.11.2024. Ryhmähenki ja opiskelutaidot: keskeiset tekijät opintoihin kiinnittymisessä. eSignals-verkkolehti. Viitattu 27.10.2025. Verkko-osoite: https://esignals.fi/pro/2024/11/18/ryhmahenki-ja-opiskelutaidot-keskeiset-tekijat-opintoihin-kiinnittymisessa/?utm
Korhonen, V & Toom, A. 2017. Opintoihin kiinnittymisen ja hyvinvoinnin yhteyksien tunnistaminen sekä pedagogisen hyvinvoinnin tukeminen korkeakoulun opetusyhteisössä. Tampereen yliopisto. Viitattu 27.10.2025. Verkko-osoite: https://core.ac.uk/download/pdf/250149438.pdf
Kronqvist, E. & Pulkkinen, M. 2007. Kehityspsykologia: Matkalla muutokseen. Helsinki: WSOY oppimateriaalit. Viitattu 27.10.2025.
Marjakorpi, A. 2.11.2022. Mitä mietit uusi opiskelija? Centria bulletin. Viitattu 27.10.2025. Verkko-osoite: https://centriabulletin.fi/mita-mietit-uusi-opiskelija/
Savolainen, M. 29.7.2021. Opinnot alkamassa – uusi odotettu ja innostava elämänvaihe vai huolta ja stressiä jo etukäteen? Nyyti ry. Viitattu 27.10.2025. Verkko-osoite: https://www.nyyti.fi/opinnot-alkamassa-uusi-odotettu-ja-innostava-elamanvaihe-vai-huolta-ja-stressia-jo-etukateen/
Siirilä, S. 19.3.2024. Opintoihin kiinnittyminen tukee opiskelijan valmistumista. eSignals-verkkolehti. Viitattu 27.10.2025. Verkko-osoite: https://esignals.fi/kategoria/opiskelu/opintoihin-kiinnittyminen-tukee-opiskelijan-valmistumista/
Studentum.fi. 2024. Lukiolaisraportti. Viitattu 27.10.2025. Verkko-osoite: https://www.studentum.fi/file/9500/download
Välijärvi, J. Valtioneuvosto. 7/2019. Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Viitattu 27.10.2025. Verkko-osoite: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161440/VN_2019_7_Edellytykset_kasvuun_oppimiseen_ja_osallisuuteen_kaikille.pdf?sequence=4&isAllowed=y