Osaamiskuilun kaventaminen: käytäntöharjoittelua konetekniikan opiskelijoille
Suomalainen insinöörikoulutus on tunnettu maailmalla laadustaan ja läpinäkyvyydestään,mutta vastaako se tällä hetkellä nopeasti muuttuvan teollisuuden tarpeisiin? Tätä kysymystä lähdin selvittämään opinnäytetyössäni, jossa tutkin Meyer Turku Oy:n ja Turun ammattikorkeakoulun välistä osaamiskuilua.
Kyselyni 63 Meyer Turun toimihenkilölle paljasti, että uusilta insinööreiltä odotetaan ennen kaikkea vahvaa käytännön osaamista ja kykyä ymmärtää tuotantoprosesseja. Erityisesti kehityskohteita olivat ohjelmisto-osaaminen, etenkin Excelin, CADmaticin ja SAPin hallinta. Yli 90 % vastaajista kertoi käyttävänsä Exceliä päivittäin, mutta moni koki, että uusilla työntekijöillä sen käyttötaidot ovat yllättävän heikot. Samalla opiskelijakyselyyn vastanneet (47 insinööriopiskelijaa) kertoivat kaipaavansa enemmän käytännönläheisyyttä opintoihin ja konkreettista yhteyttä teollisuuteen. Monet toivoivat lisää opetusta ohjelmistoihin kuten AutoCAD, SolidWorks ja Excel – ohjelmiin, joita meriteollisuudessa käytetään.
Kasvavat opiskelijamäärät tekniikan aloilla ja rajallinen määrä harjoittelupaikkoja tekevät oman alan työharjoitteluista monille mahdottomia. Siksi opinnäytetyöni tavoitteena oli kehittää realistinen ja eettisesti kestävä tapa tuoda opiskelijat lähemmäs telakkaympäristöä ilman, että heitä käytetään palkattomana työvoimana.
Suunnittelemani malli on lyhyt, noin 5 päivän oppimisjakso Meyer Turun telakalla, joka toteutettaisiin esimerkiksi ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä. Jakso olisi puhdas oppimiskokemus, ei työsuhde. Opiskelijat liikkuisivat 1–2 hengen pienryhmissä, jolloin ohjaus ja turvallisuus pysyisivät hallittavissa. Jakson aikana opiskelijat saisivat kokonaiskuvan telakan tuotantoprosesseista, esimerkiksi siitä, miten suunnitelmat muuttuvat konkreettiseksi asiaksi kuten laivoiksi. Havainnointia ohjaisi toimihenkilö tai kokenut työntekijä, ja oppiminen arvioitaisiin oppimispäiväkirjan perusteella. Näin teoria ja käytäntö saatettaisiin yhteen heti opintojen alkuvaiheessa.
Jos telakan turvallisuusmääräykset estävät opiskelijoiden pääsyn tuotantoalueelle, vastaava käytännönläheinen oppiminen voitaisiin järjestää Meyer Turun laivanrakennusoppilaitoksella. Oppilaitos tarjoaa jo nyt käytännön koulutusta eri meriteollisuuden osa-alueilta, ja pienryhmäopetuksella (max 10 opiskelijaa) voitaisiin tarjota realistinen tuntuma työelämään. Tulokset osoittavat, että teoriaopintojen rinnalle tarvitaan uusia, joustavia ja lyhyitä käytännön oppimisjaksoja. Ne voisivat toimia siltana opiskelijoiden ja työnantajien välillä, lisätä motivaatiota alalle ja opintoihin, sekä parantaa työllistymismahdollisuuksia.
Lisäksi koulutussisältöjen tulisi pysyä ajantasaisina.
Moni Meyer Turun vastaajista ilmaisi huolensa siitä, että nuoret insinöörit luottavat liikaa tekoälyyn ongelmanratkaisussa. Tekoäly on erinomainen työkalu, mutta insinöörin ammattitaito on ennen kaikkea loogista ajattelua, kriittisyyttä ja kykyä soveltaa tietoa todellisuuteen. Korkeakoulujen tulisi varmistaa, että opiskelijat oppivat hyödyntämään tekoälyä oikein, ajattelun tukena, eikä sen korvaajana.
Opinnäytetyöni osoittaa, että yhteistyö Turku AMK:n ja Meyer Turun välillä voisi olla ratkaiseva askel käytännön osaamisen vahvistamisessa. Lyhyet, havainnollistavat työelämäjaksot tarjoavat kustannustehokkaan ja eettisen tavan tuoda opiskelijat lähemmäs todellista meriteollisuutta.