• suun terveydenhuolto
• trauma
• vankiterveydenhuolto

Traumasensitiivisyydestä on viime vuosina alettu keskustella aiempaa enemmän. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät hyötyvät tiedosta ja keinoista, joilla hoito- ja vastaanottotilanteista saadaan potilaille ja asiakkaille mahdollisimman turvallisia.
Traumatisoituneiden ihmisten kohtaaminen ei ole harvinaista, vaan se koskettaa lähes jokaista sote-alan työntekijää. Sarvela (2020, 20) kirjoittaakin, että jokainen ihminen kärsii jossain elämän vaiheessa traumaattisista kokemuksista. Sarvela jatkaa, että jokainen työntekijä kohtaa työssään trauman kohtaamia asiakkaita. Packalén (2024, 96) jakaa saman ajatuksen siitä, että traumatisoituminen kuuluu jokaisen meistä elämään jollain tapaa.

Suun terveydenhuollossa traumainformoitua työotetta ei ole vielä juurikaan tutkittu. Suun terveydenhuollon ammattilaisille ei myöskään systemaattisesti tarjota koulutusta traumasensitiivisestä työotteesta. Suun terveydenhuollossa potilaat ovat kuitenkin kovin haavoittuvassa tilassa, ja mahdollisuus uudelleentraumatisoitumiseen on olemassa. Kuten terveydenhuollon toimenpiteissä yleensäkin, on potilas hammashoidossa ikään kuin alisteisessa asemassa ammattilaisiin nähden. Traumasensitiivisyys on tärkeässä roolissa, kun ajatellaan suunterveyttä osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Syksyllä 2025 tehdyssä opinnäytetyössä ”Traumainformoitu työote vankiterveydenhuollon suun terveydenhuollossa– työntekijöiden kokemuksia” selvitettiin kyselytutkimuksella, onko vankiterveydenhuollon suun terveydenhuollon työntekijöillä tietoutta traumainformoidusta työotteesta. Tutkimuksessa selvittiin myös, minkälaisia käytäntöjä on jo olemassa potilaan traumainformoiduksi kohtaamiseksi. Lisäksi selvitettiin, minkälaista koulutusta vankiterveydenhuollon suun terveydenhuollon työntekijät toivovat traumainformoidusta työotteesta.

Kyselytutkimuksesta selvisi, että vaikka suurin osa vastaajista olikin kuullut traumainformoidun työotteen käsitteen, ei käsitteen käytännön merkityksestä ollut varmuutta. Koulutus aiheesta koettiin tarpeelliseksi.
Trauman tai traumatisoitumisen määrittely ei ole yksiselitteistä, vaikka niistä nykyään puhutaankin paljon. Traumatisoitumisesta saatetaan puhua kovinkin kevyesti, ja toisaalta taas traumatisoitumisen tunnistaminen voi olla hyvin haasteellista. (Punkanen 2025, 7.)

Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että vankiterveydenhuollon suun terveydenhuollon työntekijöillä on jo käytössä keinoja potilaan traumasensitiivisen kohtaamisen tueksi. Vastauksista nousi esiin potilaan vaikuttamisen mahdollisuudet toimenpiteen aikana ja tavanomaista pidemmät vastaanottoajat esimerkiksi pelkopotilaille. Myös konkreettisia keinoja hyödynnettiin: potilaalla on mahdollisuus käyttää toimenpiteen aikana stressilelua tai sylipainoa.

Tutkimustulos tukee ajatusta, että traumasensitiivinen kohtaaminen otetaan osaksi suun terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutuksia. Hammashoitajat, suuhygienistit ja hammaslääkärit hyötyisivät jo opiskeluaikana traumojen ymmärryksestä, niiden merkityksestä hoitotyöhön ja potilaan sensitiivisestä kohtaamisesta.

Artikkelikuva: Pixabay

Lähteet:
Packalén, J. 2024. Monimuotoinen traumaperäinen stressi. Hyvä elämä traumoista huolimatta. Helsinki: Books on Demand

Punkanen, M. 2025. Traumatisoitunut keho ja mieli. Jyväskylä: Tuuma

Sarvela, K. 2020. Traumainformoidun hoivan taustaa. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. Yhteinen kieli, traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. 2020. Helsinki: Basam books, 13–31