Kivusta takaisin kentälle – miten lihasvoimaharjoittelu tukee nuoren urheilijan spondylolyysin kuntoutumista?
Spondylolyysi on monelle nuorelle urheilijalle yllättävä pysähdys. Alaselän kipu tekee liikkumisesta hankalaa, ja treenit jäävät tauolle. Usein taustalla on lannerangan rasitusmurtuma, joka syntyy toistuvan kuormituksen seurauksena. Miten tällaisesta vammasta voi toipua ja palata turvallisesti urheilun pariin?
Tätä kysymystä lähdimme selvittämään opinnäytetyössämme, jossa tarkastelimme lihasvoimaharjoittelun merkitystä spondylolyysin kuntoutuksessa nuorilla urheilijoilla.
Nuorten urheilijoiden yleinen mutta usein tunnistamaton vamma
Spondylolyysi tarkoittaa lannenikaman kaaren rasitusmurtumaa, joka esiintyy useimmiten viidennessä lannenikamassa. Vamma on erityisen yleinen lajeissa, joissa selkärankaan kohdistuu toistuvia taaksetaivutuksia ja kiertoliikkeitä – kuten voimistelussa, jalkapallossa ja yleisurheilussa.
Arviolta jopa puolella alaselkäkivusta kärsivistä urheilijanuorista todetaan spondylolyysi. Tyypillinen oire on rasituksessa paheneva kipu alaselän keskiosassa, joka helpottuu levossa.
Varhainen diagnoosi ja oikeanlainen kuntoutus ovat ratkaisevia, sillä hoitamattomana vamma voi johtaa nikaman siirtymään eli spondylolisteesiin. Fysioterapialla ja erityisesti lihasvoimaharjoittelulla on tässä keskeinen rooli – se ei ainoastaan vähennä kipua, vaan myös palauttaa selkärangan tukevuutta ja hallintaa.
Opinnäytetyön tavoite ja toteutus
Tarkoituksenamme oli kuvata, millaista lihasvoimaharjoittelua on käytetty nuorten spondylolyysipotilaiden kuntoutuksessa ja millaisia tuloksia sillä on saavutettu. Toteutimme työn narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynsimme PubMed-, PEDro- ja Science Direct -tietokantoja.
Aineistoksi valikoitui viisi tutkimusta vuosilta 2020–2025. Niiden laatua arvioitiin Joanna Briggs Institute -kriteeristön avulla, ja analyysi perustui neljään kysymykseen:
• Mitä voimaharjoittelun muotoja on käytetty?
• Miten harjoittelu on annosteltu?
• Mitä tuloksia on saavutettu?
• Millä menetelmillä tuloksia on arvioitu?
Tavoitteena oli myös tuottaa ajankohtaista tietoa Turun ammattikorkeakoulun LiiTo-tutkimusryhmän käyttöön ja tarjota suuntaa tulevien kuntoutusohjelmien suunnitteluun.
Keskivartalon hallinta ja progressiivinen eteneminen – kuntoutuksen ydin
Kaikki tarkastellut tutkimukset korostivat keskivartalon hallinnan harjoittelua. Kuntoutus aloitetaan syvien tukilihasten – kuten poikittaisen vatsalihaksen ja monihalkoisen lihaksen – aktivoinnista. Näitä kutsutaan lokaaleiksi lihaksiksi, jotka tukevat selkärankaa sisältäpäin.
Vasta myöhemmin siirrytään globaaleihin lihaksiin, kuten suoriin vatsalihaksiin ja selän ojentajiin, jotka tuottavat näkyvää liikettä ja voimaa. Tällä etenemistavalla pyritään estämään vaurioituneen alueen liiallista kuormitusta ja mahdollistamaan turvallinen harjoittelu.
Kuntoutus etenee vaiheittain:
1. Kivun lievittyminen ja syvien lihasten aktivointi
2. Keskivartalon vahvistaminen ja hallinnan kehittäminen
3. Dynaamiset liikkeet ja lajikohtaiset harjoitteet
4. Reaktiivinen ja plyometrinen harjoittelu
5. Paluu urheiluun
Harjoittelu etenee kivun ja toiminnallisen palautumisen mukaan, ei pelkän aikataulun. Suurin osa nuorista palaa lajiinsa 1–12 kuukauden kuluessa konservatiivisen kuntoutuksen avulla.
Harjoittelun annostelu – maltti on valttia
Harjoittelun määrä ja kuormitustaso määritellään yksilöllisesti.
- Volyymi eli sarjojen ja toistojen määrä kasvaa vähitellen kivun sallimissa rajoissa.
- Intensiteetti pysyy aluksi matalana, jotta tekniikka ja hallinta säilyvät.
- Frekvenssi eli harjoituskertojen määrä viikossa on yleensä 2–3.
- Palautuminen on yhtä tärkeää kuin itse harjoittelu – liian nopea eteneminen voi hidastaa paranemista.
Tutkimusten mukaan progressiivinen kuormituksen lisääminen on turvallinen ja tehokas tapa edetä. Usein käytettiin subjektiivista rasituksen arviointia (RPE-asteikko) ohjaamaan harjoitusmäärää ja varmistamaan, että harjoittelu pysyy turvallisella tasolla.
Tulokset – kipu väheni ja toimintakyky parani
Lihasvoimaharjoittelulla saavutettiin kaikissa tutkimuksissa myönteisiä vaikutuksia:
- Kivun lievittyminen
- Toimintakyvyn paraneminen
- Urheiluun palaaminen ilman leikkausta
Yhdessä tutkimuksessa 92 % nuorista urheilijoista palasi täyspainoisesti lajiinsa keskimäärin 2,5 kuukauden kuntoutuksen jälkeen. Lisäksi useissa tutkimuksissa kuvattiin liikehallinnan, tasapainon ja kehonhahmotuksen parantumista. Kuntoutus toi nuorille myös henkistä varmuutta ja rohkeutta liikkua ilman kipua.
Kirurgisia toimenpiteitä suositeltiin vain, jos kuuden kuukauden konservatiivinen hoito ei tuottanut tulosta tai jos vamma oli edennyt nikamasiirtymään. Tämä vahvistaa käsitystä, että suurin osa nuorista toipuu hyvin fysioterapian avulla.
Mitä opimme?
Lihasvoimaharjoittelu on keskeinen ja turvallinen osa spondylolyysin konservatiivista hoitoa. Varhainen ja yksilöllisesti suunniteltu harjoittelu tukee nuoren fyysistä ja psyykkistä toipumista sekä ehkäisee vamman uusiutumista. Kuntoutus on tehokkainta, kun se aloitetaan heti akuutin kipuvaiheen jälkeen ja etenee vaiheittain kohti lajikohtaista harjoittelua.
Kohti laadukkaampaa tutkimusta
Vaikka kirjallisuuskatsaus vahvisti lihasvoimaharjoittelun hyötyjä, tutkimusnäyttö on vielä rajallista. Tarvitaan lisää satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa verrataan eri harjoitusmuotoja ja niiden vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Erityisesti turvallisen kuormitusprogression määrittely kasvuiässä olisi tärkeä tulevien suositusten kannalta.
Artikkeli pohjautuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Saarela, Jene; Veijalainen, Artturi (2025). Lihasvoimaharjoittelu spondylolyysin kuntoutumisessa – narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Turun ammattikorkeakoulu, fysioterapeuttikoulutus.