• ikääntyminen
• kestävyys
• taiteilijuus

Taiteilijuutta voi luonnehtia ominaisuutena. Sen alueella taiteilija toimii ja todentuu yhteiskunnassa. Entä kun mukaan heitetään käsitteet ikääntyminen ja kestävyys, miten ne solahtavat taiteen ja kulttuurin lomaan?

Nykyolosuhteissa tavoiteltavaksi on taiteilijakentällä noussut suoranainen laaja-alaisuuden tarve. Kun tiedossa on, että ihmisen yhden kestävyystien voi nähdä muotoutuvan toimeentulosta, niin työmarkkinanäkökulmasta tilannetta voi avata suhteessa taiteilijaan seuraavasti:

• Ammattitaiteentekijän voitto ei ole yhtäläinen kuin vastaavan tasoisen muun koulutuksen saaneen, niinpä monet taitelijat tekevät useampaa työtä.
• Tulojen vaihtelevuus on suurempaa kuin muissa ammateissa.
• Ei-rahalliset motiivit ohjaavat työtä ja ajankäyttöä, ansainta ei ole pääosassa.

(Hirvi-Ijäs ym. 2021, 14–15.)

Taidealueen sisältä tilannetta katsoo Taiteen ja kulttuurin barometri 2023. Se paneutuu monialaisuuden ja monitaiteisuuden kysymyksiin. Useita aloja edustaneesta taiteilijakunnasta kaksi kolmasosa totesi vastauksissaan taidealueiden rajanylitykset työssään tavanomaisiksi. (Ruusuvirta ym. 2024, 14, 19.)

Moniosaamisen hallitseminen suo liikkuma-alaa, mutta syö osaltaan voimavaroja, pahimmillaan kuluttaa toteuttajansa energiaa kohtuuttomasti. Se on tuhlausta, ei missään mielessä kestävyyden kannalta taiteilijalle ihanteellinen tila. Halu ylittää raja-aitoja on kuitenkin houkuttavaa, jokainen näet ennen pitkää tiedostaa ikääntymisensä vuosi vuodelta ja tämän tosiseikan mukanaan tuomat oletettavat rajoitteet.

Yksilö toimijana

Valitaanpa taiteilijaesimerkki. Hän on kouluttautunut kuvataiteilijaksi toisentyyppisen ammattiuransa jälkeen ja kuuluu sukupolveen, joka on syntynyt toisen maailmansodan hallitseman vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Hän on siis samaa ikäluokkaa kuin ruumiin rinnalle käyttöön suomen kielessä otettu keho-sana. (Kotimaisten kielten keskus n.d.; Kolehmainen 2001.) Vielä tarkemmin ilmaistuna valittu taiteilijamme kulkee kohti neljättä ikää. Neljännellä iällä viitataan vanhuuden aloitusjaksoon kolmannen iän (vuodet 60/65–80/85) jälkeen. (Ruoppila 2023.)

Esimerkkitoimijamme suuntaa nyt osaa taiteilijuudestaan kohti muotoilemaansa hypoteesia, jonka mukaisesti hän ottaa ilmaisuvälineekseen ja materiaalikseen oman pikkuhiljaa luonnollisesti elämästä katovan kehonsa. Näin menetellessään hän otaksuu kulkevansa kestävyyden tiellä, kun toteutuksessa mukana oleva muu materiaalikin on jo entuudestaan hänen halussaan. Hän tuntee vastaavansa kestävyysmurroksen haasteeseen ymmärtäessään, että yhteiskunnan ja yksilön toimien on sopeuduttava ympäristön sietokykyyn. (Ks. Konst ym. 2023, 6–9.)

Taiteilijuuden toteuttamisessa ihanteellinen performanssitaiteen suunta osoittautuu kuitenkin esimerkillemme harhaksi ekologisena ja kestävänä ratkaisuna, koska yhteiskunnan viranhaltijat tulkitsevat asiaa toisin. Performanssit tulkitaan tuottamattomaksi eräksi, ilman korvausta toteutettuina ammattilaisuudesta riippumatta harrastajatoiminnaksi.

Ristiriitainen pari

Käsitteinä ikääntyminen ja kestävyys osoittautuvat ristiriitaiseksi pariksi. Arkipuheessa kestävyydellä voidaan tarkoittaa pitkäikäisyyttä, tällöin ikääntyminen koetaan positiivisena. Toisaalta ikääntyminen liitetään rapistumiseen, ei-kestävyyteen. Ihmisistä puhuttaessa ikääntymisellä voidaan viitata mahdolliseen ennen pitkää näyttäytyvään fyysiseen ja henkiseen haurauteen, jota ei mitenkään saa liitetyksi kestävyyteen.

Kestävyyden filosofia -teos puhuu aikasidonnaisesta asiastaan hyvin monella äänellä. Seuraava on esimerkki hyvinkin väljästä raamista muotoiltuna suhteeksi: Jonkin asian toivotaan pysyvän, vaikka muita asioita kohtaa muutos. Asiaa tarkastellaan myös seuraavista näkökulmista: Kestävyys-termillä ei olisi käyttöä, mikäli tila olisi pysyvä tai, että kestävyys kurottaa ajallisesti ohi yhden ihmisiän. (Kortetmäki ym. 2025, 161–162, 377.)

Nyky-yhteiskunnassamme puolestaan taide ja ikääntyminen yhdistelmänä johdatellaan keskusteluissa pikaisesti hyvinvoinnin alueelle, ja tällöin ihmisestä tulee useinmiten kohde, objekti. Kyse on tuolloin varsin yksioikoisesti sosiaalialaan ja terveydenhuoltoon liittyvistä toimista. Subjekteina toimivien ammattitaiteilijoiden ikääntymistä ja heidän suhdettaan omaan luovaan työhönsä ei juuri käsitellä, vaikka hyvin tiedossa on ilman jatkuvaa palkkasuhdetta työskentelevien olematon taloudellinen turva yhteiskunnassamme.

Aika vauhdittajana?

Kestävä kehitys astui sanaparina maailman tietoisuuteen 1980-luvun lopulla sittemmin rankastikin kritisoituna; negatiivisen suhtautumisen syynä on sanaparin sitominen yksioikoisesti poliittiseen taloudenpitoon. Viimeksi Yhdistyneet kansakunnat muotoili tätä nykyistä 17-kohtaista Agendaansa kymmenkunta vuotta sitten ja on ulottanut nykyiset tavoitteet vuoteen 2030. Niin taloudellinen, ekologinen kuin sosiaalinen ulottuvuus tunnistetaan siellä selkeästi. Kulttuurinen ulottuvuus etsii edelleen sijaansa. Syys-lokakuun vaihteessa 2025 asiaa oli vauhdittamassa Unescon kokoama maailman laajin kulttuuripoliittinen konferenssi, Mondiacult. Seuraavan kerran kokouspaikkana on Saudi-Arabia 2029. (Levänen 2022, 1–19; UNESCO 2025a.)

Kestävyysajattelun alkujuuren voi löytää säästöön laittamisesta. Ensimmäinen viljanjyvä jätettiin odottamaan kylvöä. (Kortetmäki 2025, 51.) Konkreettinen viljelykulttuuri on saanut useita henkisiä perillisiä. Tuota perinteistä ekologista tietoa tuntuu olleen aiemmin mainitun esimerkkitaiteilijan hallussa, hän näet säästi monenlaista materiaa siinä oletuksessa, että ne kestävät ja tulevat myöhemmin tarpeellisina käyttöönotetuiksi – performansseissa.

Lähteet

Hirvi-Ijäs, Maria; Renko, Vappu; Lahtinen, Emmi; Sokka, Sakarias; Jakonen, Olli & Kurlin Niiniaho, Ari. 2021. Taiteilijana Suomessa -tutkimus: Lähestymistapojen ja metodologioiden pohdintaa. Cuporen työpapereita 15. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.   https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2021/cuporen_tyopapereita15_taiteilijana_suomessa.pdf

Kolehmainen, Taru. 2001. Ruumis, kalmo ja keho. Ylätyylinen kalma merkitsee nykykielessä kuolemaa. Kolumniaarrearkku 3.7.2001. Kotimaisten kielten keskus. Julkaistu myös Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.7.2001. 
https://kotus.fi/kolumni/ruumis-kalmo-ja-keho/

Konst, Taru; Kantola, Mauri; Friman, Mervi & Mutanen, Arto (toim.) 2023. Kestävä elämänmuoto. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 51. Turku. Turun ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/handle/10024/816677

Kortetmäki, Teea; Oksanen, Markku & Puumala, Mikko. 2025. Kestävyyden filosofia. Helsinki: Gaudeamus.

Kotimaisten kielten keskus n.d. Sanojen alkuperästä /Anatomia. Keho. Kysymys: Onko keho vanha sana? Vastaus Ruppel, Klaas.
https://kotus.fi/sana/keho/

Levänen, Sara. 2022. Arjen ekoteoilla kohti kestävää tulevaisuutta. Suomalaisten käsitykset kestävästä kehityksestä ja kuluttamisesta. Taloussosiologian pro gradu. Turun yliopisto.
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/173749/Levanen_Sara_opinnayte.pdf?sequence=1

Ruoppila, Isto. 2023. Vanheneminen. Teoksessa Pulkkinen, Lea; Ahonen, Timo; Ruoppila, Isto & Aunola, Kaisa (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys.  10. uudistettu painos. Santalahti. E-kirja, käytettävissä Ellibs-e-kirjakokoelmassa. Käyttöoikeus Turun AMK:n opiskelijoilla ja henkilökunnalla Turun AMKn tunnuksilla.
https://turkuamk.finna.fi/Record/turkuamk_electronic.995729591605970?sid=5144651582

Ruusuvirta, Minna; Kanerva, Anna; Rensujeff, Kaija & Leppänen, Aino. 2024. Taiteen ja kulttuurin barometri 2023. Taiteilijan työn monet muodot. Cuporen verkkojulkaisuja 78. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. pdf.https://www.cupore.fi/julkaisut/taiteilijan-tyon-monet-muodot/

UNESCO. 2025a. Mondiacult 2025, 29 September – 1 October | Barcelona, Spain.
https://www.unesco.org/en/mondiacult

Tekijä Sirpa Heikkinen kuvataiteilija (YAMK), Tt, HuK

Kuva Sirpa Heikkinen

Artikkelin pohjana on käytetty osa-aluetta Sirpa Heikkisen Taiteen uudet kontekstit -YAMK-opinnäytetyöstä: Taiteilijuuden kehollistaminen – performanssi ikääntymisen ja kestävyyden tiellä (2025).