Lippupallo – kasvava olympialaji
Lippupallo on maailmanlaajuisesti kasvava joukkueurheilulaji, joka vaatii urheilijalta monipuolista fyysistä suorituskykyä. Millaisia vammamekanismeja lajissa esiintyy, entä onko harjoittelumäärällä ja loukkaantumisilla yhteys?
Näihin kysymyksiin lähdimme etsimään vastausta opinnäytetyössämme, jossa selvitimme suomalaisten lippupallonpelaajien harjoitusmääriä sekä loukkaantumisia.
Opinnäytetyön tavoite ja tarkoitus
Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda pohjaa tulevia tutkimuksia varten sekä ymmärtää lippupallossa ilmeneviä vammamekanismeja. Työ koostui teoreettisen viitekehyksen kokoamisesta kirjallisuuskatsauksen keinoin sekä sen pohjalta toteutetusta kyselytutkimuksesta. Kyselytutkimuksesta saatujen tulosten perusteella pyrimme vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen:
- Mitkä ovat yleisimmät lajin parissa tapahtuvat urheiluvammat?
- Minkälainen yhteys on harjoittelumäärän ja vammojen esiintyvyyden välillä?
- Minkälaisia vammamekanismeja lajissa esiintyy?
Tavoitteenamme oli selvittää lippupallon pelaajilla yleisimmin esiintyviä urheiluvammoja sekä vammamekanismeja. Tavoitteeseen sisältyi myös ajankohtaisen tiedon tuottaminen Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon liiton käyttöön, sen kehittäessä Suomen maajoukkueista kilpailukykyisiä haastamaan lajin maailman absoluuttista kärkeä taistelussa arvokisamenestyksestä ja olympiapaikoista.
Ajankohtaisen tutkimustiedon tuottaminen on ratkaisevaa lajin kehittämisen kannalta. Tutkimustiedon karttuessa ja sen ollessa helposti saavutettavissa pystyvät lajin parissa toimivat valmentajat, urheilija sekä huoltajat jalkauttamaan tietoa aivan ruohonjuuritasolle. Myös nuorten urheilijoiden kasvu lajin huipulle mahdollistuu riittävän tutkimustiedon myötä.
Mitä on lippupallo?
Lippupallo eli amerikkalaisittain flag football on amerikkalaiseen jalkapalloon pohjautuva kontaktiton palloilulaji, jossa amerikkalaisen jalkapallon perinteiset taklaukset on korvattu lipun ryöstöllä. Pelaajilla on vyötäröillään vyöt, joissa on kiinni molemmin puolin liput. Pelissä vastustavan joukkueen pelaajat pyrkivät vetämään lipun hyökkäävän joukkueen palloa kuljettavalta pelaajalta.
Lippupallon on ajateltu olevan emälajiaan turvallisempi vaihtoehto taklausten puutteen takia. Tästä huolimatta lajissa esiintyy muunlaisia urheiluvammoja, eikä kontaktiltakaan aina voida välttyä. Nyt on erinomainen hetki selvittää lippupallossa tapahtuvien vammojen mekanismia, sillä laji tulee olemaan ensimmäistä kertaa edustettuna olympialaisissa vuonna 2028, Los Angelesissa.
Yleisimmät vammat ja vammamekanismit
Kirjallisuudessa yleisimpinä vammamekanismeina esiin nousivat pelaajien väliset yhteentörmäykset, kaatumiset sekä liputtaminen. Rasitusvammat vastaavasti muodostivat vain pienen osan vammamekanismeista.
Kyselytutkimuksessa saamiemme vastausten perusteella suomalaisilla lippupallon pelaajilla kolme yleisintä vammamekanismia olivat liputtaminen, ulkoinen voima tai kontakti sekä kaatuminen. Tämä osoittaa, että kyselytutkimuksen tulokset ovat linjassa kansainvälisessä kirjallisuudessa esiintyvien havaintojen kanssa. Kyselyn perusteella selvästi yleisin vammatyyppi oli sormivammat.
Selitys yleisimpien vammamekanismien sekä sormivammojen yhteyteen voisi löytyä pelin luonteesta. Lippupallo on lajina hyvin nopeatempoinen ja pelaajien nopeudet saattavat pelin aikana kasvaa hyvinkin suuriksi. Vaikka lajissa kontakti onkin kielletty, ei sitä voida kokonaan poistaa. Liputustilanteessa hyökkääjän ja puolustajan kohtaamisnopeus on yleensä suuri ja tässä tilanteessa hyökkääjän väistäessä ja puolustajan kurottaessa lippua hyökkääjältä, on todellinen riski hyökkääjän osumiseen puolustajan ojennettuihin sormiin.
Onko harjoittelumäärällä ja loukkaantumisten esiintyvyydellä yhteys?
Kyselytutkimuksessa selvitimme vastaajien harjoittelumäärää sekä loukkaantumisia. Saatujen vastausten analysointi osoitti, että näiden muuttujien välillä on heikko negatiivinen yhteys, mikä ei kuitenkaan lopulta ollut tilastollisesti merkitsevä.
Teoriassa negatiivinen yhteys tarkoittaa, että harjoittelumäärän kasvaessa loukkaantumisten määrä vähenisi. Tämä taas voisi selittyä sillä, että harjoittelumäärän lisääntyessä myös fyysinen suorituskyky, tekniikka sekä lajitaidot paranevat.
Mitä olisi hyvä huomioida tulevaisuudessa tehtävissä tutkimuksissa?
Tutkimuksen jälkeen pyrimme myös ideoimaan, mihin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota tulevaisuudessa lippupallosta tehtävissä tutkimuksissa. Ideoinnin aikana nousi esiin mm. vammojen tarkempi luokittelu sijainnin, vakavuuden sekä toipumisajan mukaan. Nyt käytössä olleet avoimet vastauskentät osoittautuivat osin haastaviksi aineistoa analysoidessa.
Vammamekanismien suhteen koimme luokittelun onnistuneeksi ja se on myös vertailukelpoinen edellisiin tutkimuksiin, joihin jaottelu perustui. Pallon kiinnioton aikana tapahtuneet vammat olisi voinut olla kuitenkin luokiteltu erilliseksi mekanismiksi.
Tulevaisuutta ajatellen voisi olla myös huomionarvoista vertailla pidempään lajia pelanneiden sekä uusien harrastajien vammoja keskenään. Näin voitaisiin saada selville, onko vammojen syntymekanismeissa eroa kokeneempien ja uusien pelaajien välillä.
Viimeisimpänä ideana tulevaisuuden tutkimuksia varten nousi esiin interventiotyyppinen tutkimus, jossa sovellettaisiin muista samantyylisistä urheilulajeista, kuten amerikkalaisesta jalkapallosta tai rugbysta, tehtyjä IPP, eli Injury Prevention Program -ohjelmia. Nämä ovat tutkittuun tietoon perustuvia ohjelmia, joiden avulla lajin tyypillisimpiä vammoja pystytään ehkäisemään tekemällä esimerkiksi lihaskunto- tai liikkuvuusharjoitteita.