Miten vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus tukee lapsen uusien taitojen oppimista?
Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus muodostaa perustan lapsen oppimisen taidoille. Arjen kohtaamiset, kannustus ja myönteinen palaute tarjoavat lapselle turvallisuutta ja rohkeutta kohdata uusia tilanteita. Samalla lapsi saa onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat motivaatiota oppia ja harjoitella uusia taitoja.
Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus luo perustan lapsen oppimiselle ja uusien taitojen omaksumiselle (Koivunen & Lehtinen 2016, s. 142). Lapsi oppii uusia taitoja tilanteissa, joissa aikuinen on läsnä, näyttää mallia ja antaa kannustavaa palautetta (Opetushallitus 2022, s. 24–25). Lapsi omaksuukin uusia taitoja tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa (Pulkkinen, 2022, s. 45).
Turvalliset vuorovaikutussuhteet ja myönteiset kokemukset lisäävät lapsen kiinnostusta oppimiseen ja rohkaisevat kokeilemaan uusia asioita (Opetushallitus 2022, s. 21–22). Vanhemman kannustus ja läsnäolo vahvistavat lapsen motivaatiota ja tukevat oppimista (opetushallitus 2022, s. 21–22).
Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus rakentaa lapselle turvallisuuden kokemuksen
Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus syntyy sanallisista ja sanattomista viesteistä, kuten ilmeistä, eleistä ja äänensävyistä (Ahonen 2017, s. 58). Kun vanhempi vastaa lapsen hymyyn tai tarjoaa lohtua arjen tilanteissa, lapsi oppii hakemaan ja saamaan lohtua ja turvaa vanhemmiltaan (Pulkkinen 2022, s. 63). Erityisesti uusissa tai jännittävissä tilanteissa laadukas vuorovaikutus antaa lapselle rohkeutta kohdata uusia asioita (Ahonen 2017, s. 60).
Arjen pienet kohtaamiset, kuten yhteinen leikki, tarjoavat tilaisuuksia jakaa kokemuksia, tunteita ja ajatuksia. Tällöin myös vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä rakentuu(Koivula ym. 2017, s. 110). Vanhemman sensitiivinen reagointi lapsen tarpeisiin tukee luottamuksen kehittymistä ja rohkaisee lasta oppimaan uutta (Koivula ym. 2017, s. 110–111). Oppimisen edellytyksenä onkin turvallisuuden tunne, mikä tekee siitä keskeisen tekijän lapsen oppimisessa (Opetushallitus 2022, s. 21–22).
Turvallinen kiintymyssuhde tukee lapsen oppimisvalmiuksia
Kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen synnynnäinen tarve kiinnittyä hoivaajaan muodostaa perustan turvallisuuden tunteelle (Sinkkonen 2018, s. 38). Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun aikuinen huolehtii lapsesta, vastaa hänen tarpeisiinsa ja tarjoaa lohtua (Hyytiäinen & Vuorinen 2025, s. 17).
Arjen ennakoitavuus ja vanhemman sensitiivisyys vaikuttavat myös turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiseen (Sinkkonen 2018, s. 46). Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi, hän uskaltaa kohdata tilanteita luottavaisesti ja on motivoitunut oppimaan (Pulkkinen 2022, s. 65). Näin turvallinen kiintymyssuhde luo lapselle perustan kohdata uusia ja jännittäviä tilanteita luottavaisesti, mikä tukee uusien taitojen oppimista (Korhonen & Holopainen 2015, s. 28).
Vanhemman mentalisaatiokyky vahvistaa oppimista tukevaa vuorovaikutusta
Mentalisaatio tarkoittaa kykyä ymmärtää omia ja toisen ajatuksia, tunteita sekä kokemuksia (Viinikka 2014, s. 6). Vanhemman mentalisaatiokyky näkyy lapsen kokemusten pohtimisessa sekä omien tunteiden ja kokemusten vaikutusten ymmärtämisessä. Vanhemman mentalisaatiokyky on yhteydessä laadukkaaseen vuorovaikutukseen, turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiseen ja lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen (Pajulo ym. 2015).
Kun vanhempi on emotionaalisesti läsnä ja kiinnostunut lapsen ajatuksista, lapsi oppii samalla ymmärtämään omia ja muiden tunteita, eli hänen oma mentalisaatiokykynsä kehittyy (Sinkkonen 2018, s. 44–45). Tämä tukee lapsen kehitystä ja turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Vanhemman kyky huomioida lapsen näkökulma arjen tilanteissa, kuten leikkiessä, tekee vuorovaikutuksesta laadukasta ja tukee oppimista.
Myönteiset vuorovaikutuskokemukset vahvistavat lapsen oppimismotivaatiota
Myönteisellä vuorovaikutuksella tarkoitetaan lapsen kokemusta siitä, että hän tulee hyväksytyksi, huomatuksi ja rakastetuksi. Tämä kokemus rakentuu myönteisistä muutoksista niin toiminnassa kuin mielikuvissakin (Korhonen & Holopainen 2015, s. 16). Pienet arjen hetket, joissa jaetaan yhteisiä kokemuksia, tunteita ja ajatuksia rakentavat myönteistä vuorovaikutusta. (Pulkkinen 2022, s. 63).
Onnistumisen ja ilon kokemukset vanhemman kanssa vahvistavat lapsen rohkeutta kohdata uusia tilanteita ja oppia uutta. Vanhempi voi tukea myönteisen vuorovaikutussuhteen kehittymistä antamalla lapselle kannustavaa palautetta (Korhonen & Holopainen 2015, s. 17). Myönteinen vuorovaikutus rakentaa lapselle turvallisen pohjan oppimiselle ja vahvistaa motivaatiotat harjoitella uusia taitoja.
Artikkeli pohjautuu Nea Jalosen ja Ronja Virtasen opinnäytetyöhön Tarinallinen opas uimaopetukseen valmistautumisessa – vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen tueksi.
Kuva: Freepik – luotu tekoälyllä
Lähteet:
Ahonen, L. (2017). Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. PS-kustannus.
Hyytiäinen, H. & Vuorinen, A. (2025). Lapsen kehitys – opas vanhemmille ja kasvattajille. Readme.fi
Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P. (2017). Valloittava varhaiskasvatus. Kustannusosakeyhtiö Vastapaino Oy.
Koivunen, P. & Lehtinen, T. (2016). Kasvu kiikarissa. (2. painos). PS-kustannus.
Korhonen, S. & Holopainen, L. (2015). Vanhempana vahvemmaksi – kohti myönteistä vuorovaikutusta. (2. painos). Grano.
Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Haettu 24.11.2025 osoitteesta https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/varhaiskasvatussuunnitelman-perusteet-2022
Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen, N. (2015). Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim, 131 (11). https://www.duodecimlehti.fi/duo12278
Pulkkinen, L. (2022). Lapsen hyvinvointi alkaa kodista. PS-kustannus.
Sinkkonen, J. (2018). Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. Duodecim.
Viinikka, A. (toim.) (2014). Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Mannerheimin lastensuojeluliitto.