Ilmastotavoite – miten se näkyy infrarakentamisessa?
Suomen hallitus on hallituskaudella 2019–2023 linjannut kansallisessa ilmastolaissa Suomen päästötavoitteista. Päästötavoitteiden mukaan Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Päästötavoitteiden tarkoituksena on ilmastomuutoksen pysäyttäminen tai ainakin sen hidastaminen. Tämä edellyttää pitkäjänteistä ja johdonmukaista politiikkaa sekä konkreettisia toimia. Suomen nykyinen hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut Suomen päästötavoitteisiin. Suomen hallituksen omia ilmastotavoitteita ohjaavat EU:n ilmastotavoitteet, vaikka Suomen ilmastotavoitteet ovat kunnianhimoisemmat kuin EU:n tavoitteet. Suomen ilmastolain päästövähennystavoitteessa vaaditaan 60 % päästövähennyksiä jo vuoteen 2030 mennessä. Ilmastolaki sisältää myös tavoitteen hiilinielujen kasvattamisesta hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.
Infra-alan päästöt
Rakennettu ympäristö on kaikkea ihmisen rakentamaa, kuten rakennukset, liikenneverkot ja yhdyskuntatekniikka. Myös puistot, pihat ja viheralueet kuuluvat rakennettuun ympäristöön, mutta ne eivät ole merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen kannalta. Rakennettu ympäristö muodostaa merkittävän osan Suomen päästöistä. Infran rakentamisessa rakenteisiin sitoutuneen hiilen määrä on tunnistettu avaintekijäksi vähäpäästöisyydessä (Rihko, 2025). Infra-alan päästöjä tuottavat rakentaminen, kunnossapito ja yhdyskuntatekniikan ylläpito. Infran rakentamisessa ja kunnossapidossa päästöjä syntyy materiaalien valmistuksesta, kuljetuksesta ja työsuoritteista. Infran rakentamisen päästöt aiheutuvat suoraan rakentamisesta tai hiilinielun vähenemisestä.
Infrarakentamisen päästöistä viidennes syntyy yhdyskuntatekniikan rakentamisesta ja loput, neljä viidennestä, väylärakentamisesta. Infrarakentamisen suurimpia päästölähteitä ovat käytettävät materiaalit esimerkiksi asfaltti ja bitumi, betoni ja sen sisältämä sementti ja teräs. Nämä muodostavat valmistuksen aikana paljon hiilidioksidipäästöjä. Vähemmän käytettävät materiaalit, kuten muovi ja alumiini ovat merkittäviä päästölähteitä suurten päästökertoimien takia. Tämän takia vesihuolto ja sähköverkko ovat merkittäviä päästölähteitä.
Vaikka kiviaineksella on alhainen päästökerroin, materiaalina kiviaineksen menekki useimmissa infranrakentamisen kohteissa on huomattavan suuri. Tämä nostaa materiaalina kiviaineksen lopputarkastelussa huomionarvoiseksi päästölähteeksi. Yksittäisessä infrarakentamisen hankkeissa rakentamisen aikana käytettävät materiaalien kuljetukset ja työmaakoneet synnyttävät huomattavia päästöjä. Huomionarvoista on myös, että yksittäisen infrahankkeen suuria hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat eri kevennysmateriaalit sekä maa- ja pohjarakentamiseen käytettävän stabilointityön sideaineet.
Elinkaari
Yleisesti elinkaari tarkoittaa tuotteen tai tavaran ajanjaksoa, joka alkaa tuotteen tai materiaalin valmistuksesta ja päättyy tuotteen purkamiseen. Infrahankkeen elinkaari muodostuu eri vaiheista. Elinkaaren eri vaiheet sisältävät edelleen omia osatehtäviä, kuten materiaalien valmistus, rakennusvaihe ja käyttövaihe. Infrahankkeen elinkaarivaiheille ei ole yhtenäisiä ja yhteisiä käytäntöjä päästösuunnitteluun. Infra-ala tarvitsee ilmastotavoitteen saavuttamiseksi aktiivista päästösuunnittelua. Päästösuunnittelu on teknistä suunnittelua, joka huomioi rakenteen elinkaaren vähäpäästöisyyden ja resurssitehokkuuden.
Kestävä kehitys
Päästösuunnitteluun kuuluu lisäksi kestävän kehityksen huomiointi. Kestävä kehitys tarkoittaa ratkaisuja, jotka ottavat huomioon ympäristön, talouden ja yhteiskunnan pitkäaikaiset vaikutukset. Yksittäisessä infrahankkeessa päästösuunnittelu sisältää materiaalien kiertotalouden ja uusiokäytön. Nämä tarkoittavat infrahankkeella vapautuvien materiaalien ja hankkeen toiminnasta syntyvien hukkamateriaalien hyödyntämistä uudelleen sekä materiaalien työnaikaista välivarastointia kohteella kuljetusten vähentämiseksi.
Sopeutumiskykyinen rakennettu ympäristö tukee yhteiskunnan toimivuutta ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Ekologiseen eli ympäristön kestävyyteen vaikutetaan hiilijalanjäljen vähentämisellä, kierrätystä ja materiaalitehokkuutta lisäämällä, huomioimalla luonnon monimuotoisuus ja työmaavesien hallinta.
Taloudellista kestävyyttä lisäävät rakentamisen elinkaarikustannusten huomiointi, pitkäikäiset ja huoltovapaat rakenteet sekä uusien teknologioiden hyödyntäminen. Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa esteettömyyttä ja saavutettavuutta eli kaikille käyttäjille toimivia ratkaisuja. Sosiaalista kestävyyttä on myös yhteiskunnan turvallisuus ja hyvinvoinnin edistäminen, sidosryhmien ja kansalaisten osallistaminen suunnitteluun sekä työllisyys ja työturvallisuus.
Lähde
Rihko, J. (2024) Infran korjausrakentamisen ja kunnossapidon päästö- ja korjaussuunnittelu. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu, Master School. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112329196