Vaihteenohjauksen määrittelyvaihe allianssihankkeessa
Ai mikä ihmeen allianssi? Rakennusalan kontekstissa ei viitata vantaalaiseen jalkapallojoukkueeseen, nuorisojärjestöön tai Ruotsin poliittisiin kiemuroihin, vaan allianssimallilla tarkoitetaan viime vuosina yleistynyttä yhteistoiminnallista hankemallia. Allianssihankkeessa tilaaja, rakennuttaja ja suunnittelija muodostavat yhteisen sopimuksellisen organisaation, joka vastaa hankkeen toteutuksesta riskeineen yhdessä.
Kuten oheisessa kuvassa havainnollistetaan, allianssimallin on todettu soveltuvan hyvin laajoihin infrastruktuurihankkeisiin, jossa parhaat ratkaisut ja toimintatavat eivät ole itsestään selviä. Vertailuun voidaan ottaa “perinteinen urakkamalli”, jossa tilaaja laatii määrittelyt toteutettavalle hankkeelle, järjestää kilpailutuksen, valitsee urakoitsijan ja urakoitsija toteuttaa hankkeen tilaajan määrittelyiden mukaan. Urakoitsijan näkökulmasta urakkamallin mukaisessa projektissa ainoa mahdollisuus vaikuttaa määrittelyiden sisältöön on tarjouspyyntövaiheessa tarkentavien kysymysten muodossa. Jos (tai kun) hankkeen aikana ilmenee asioita, jotka olisi kannattanut tehdä toisin, on liikkumavaraa yleensä hankalan vähäisesti.
Miksi allianssi? Vertailua perinteiseen urakkamalliin
Miksi sitten allianssimallia voitaisiin ajatella ratkaisuna edellä kuvattuun ongelmaan? Allianssissa määrittelyt laaditaan osana hankkeen toteutusta, yhteistyössä koko allianssin kesken. Tämän lisäksi määrittelyitä ei kirjoiteta kiveen ennen hankkeen alkua, vaan muutoksia voidaan tehdä projektin edetessä allianssin yhteisellä päätöksellä. Kuulostaa ihanteelliselta verrattuna urakkamallin kankeuteen, ja sitä se parhaimmillaan onkin. Työkokemukseni allianssihankkeessa sekä aiheesta laatimani opinnäytetyö ovat kuitenkin kohtuullisen lyhyessä ajassa osoittaneet, että korkea tuottopotentiaali tarkoittaa myös korkeita riskejä. Allianssihankkeet ovat loppujen lopuksi varsin uusi ilmiö, ja selkeää “pelikirjaa” ei ole tarjolla. Yhteistyö luo parhaillaan uusia innovaatioita, ja eri toimijoiden osaamisen yhdistäminen johtaa hyviin tuloksiin. Kääntöpuolena useamman toimijan yhteisponnistuksessa on kuitenkin riski, että pahamaineinen ‘joku’ soluttautuu mukaan, ja haalii tehtävät itselleen.
Määrittelyjen laadun ratkaiseva merkitys
Kiinnostuin aiheesta työn kautta, toimittuani tiiviisti Kruunusillat-allianssin vaihteenohjauksen toteutusvaiheessa osana työharjoitteluani NRC Group Finlandilla. Osaavista tekijöistä ja kiitettävästi laadituista määrittelyistä huolimatta sain omakohtaisesti havaita, kuinka pienetkin aukot määrittelyissä voivat johtaa turhaan lisätyöhön ja viivästyksiin. Kokeneempien työntekijöiden kanssa käydyt keskustelut tukivat oletusta, joka minulle oli alkanut aiheesta muodostua: Onnistuneet määrittelyt takaavat onnistuneen projektin, tai vähintään päinvastoin. Huonosti laaditut määrittelyt takaavat, että toteutus tulee olemaan vaikeuksissa ja aikataulut sekä budjetti natisevat liitoksistaan.
Haastattelujen näkökulmat ja keskeiset teemat
Usean toimijan yhteistyössä selkeät toimintatavat ovat luonnollisesti tärkeä onnistumisen edellytys, ja näiden puuttuminen alalta yleisesti johti opinnäytetyön aiheen valintaan. Lähdin tarkastelemaan vaihteenohjauksen määrittelyvaihetta ja sen kehittämiskohtia Kruunusillat-allianssin tapauksessa sekä urakoitsijan (NRC Group Finland) näkökulmasta. Taustamateriaalien puutteen vuoksi lähdin tarkastelemaan asiaa käytännön työssä kertyneen osaamisen kautta, ja sain haastateltavakseni kolme yrityksen työntekijää. Haastatteluihin saatiin rakennettua varsin antoisa perusasetelma, sillä kaikki haastateltavat tarkastelivat asiaa hieman eri näkökulmasta. Edustettuina oli niin projektinjohto, suunnittelun ja toteutuksen rajapinta sekä itse toteutusvaihe. Haastatteluissa pyrittiin ylläpitämään hyvin vapaata keskustelua, ja oli mielenkiintoista havaita, miten eri roolit näkyivät vahvasti siinä, miten eri suuntiin keskustelu lähti samasta kysymyksestä polveilemaan.
Rajapinnat – vaihteenohjauksen haastava kokonaisuus
Näkökulmaeroista huolimatta tietyt perusteemat toistuivat kuitenkin kaikissa keskusteluissa, Työnjaon ja tavoitteiden selkeys, toimiva kommunikaatio, käsitteiden tarkka määrittely, osallistaminen ja resursointi korostuivat määrittelyvaiheen yleisiksi elinehdoiksi. Kaikki edellä mainitut voitaisiin mielestäni vielä tiivistää yhden otsikon alle: riittävän tietopohjan varmistaminen. Miten varmistetaan, että määrittelyt sisältävät vastaukset kaikkiin olennaisiin kysymyksiin, relevanttien tahojen osaaminen ja näkemykset on otettu huomioon ja määrittelyihin on varattu riittävästi aikaa huolelliseen työskentelyyn? Vaihteenohjauksen tapauksessa myös rajapinnat ovat ratkaisevan olennainen, mutta haastattelujen perusteella helposti määrittelyvaiheessa sivuosaan jäävä kokonaisuus. Rajapinnoilla tarkoitetaan tässä kaikkia järjestelmiä ja tahoja, jotka tavalla tai toisella keskustelevat vaihteenohjausjärjestelmän kanssa. Yksi keskeisistä opinnäytetyön tulososiossa annetuista linjauksista liittyikin juuri tähän. Kyseessä on usein monimutkaisia ja hankalasti taklattavia kysymyksiä, mutta oikea ratkaisu ei ole siirtää niitä myöhemmäksi, vaan päinvastoin nimetä kaikille rajapinnoille selkeät vastuuhenkilöt, ja suunnitella myös niiden toteutus osana muuta määrittelyvaihetta.
Opinnäytetyön keskeiset löydökset
Ylipäätään työn tulososio muotoutui kuin itsellään neljän pääotsikon alle listatuiksi ytimekkäiksi ohjelauseiksi. Huomasin pohtivani, onko tämä nyt liiankin itsestään selvää. Mutta jos nämä toimintamallit olisivat kaikille itsestään selviä, ei aihetta olisi tunnistettu ongelmalliseksi, enkä haastatteluissa olisi saanut kuulla kertomuksia erilaisista haasteista, joita vaihteenohjauksen määrittelyvaiheeseen liittyen on kohdattu. Kuten alussa todettiin, allianssiprojektin joustavuus ja eri tahojen yhteistyö tarjoaa loistavat edellytykset onnistuneille määrittelyille, mutta onnistuminen edellyttää kaikille selkeitä yhteisiä tavoitteita ja toimintatapoja. Opinnäytetyöprosessissani koostin tärkeimmät näkökulmat urakoitsijan näkökulmasta, ja aikaan saatiin jo varsin kattava ohjeistus. Jatkokehityksenä voitaisiin edelleen laajentaa haastatteluja allianssin eri osapuoliin ja tätä kautta kehittää entisestään vaihteenohjauksen määrittelyprosessin toimintamallia.
Lähde
Viitamäki, A. 2026. Vaihteenohjauksen määrittelyvaihe allianssimallin mukaisessa raitiotiejärjestelmäprojektissa – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Kuva 1. Allianssi- ja urakkamallin soveltuminen eri laajuisiin hankkeisiin (Karri Kivioja, Rakentajan kalenteri 2016, s. 49).