Lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevien ammattilaisten osaamisvaatimukset ovat kasvaneet, mutta perinteiset koulutusmuodot eivät aina vastaa työn arjen realiteetteihin. Samalla valtakunnallisesti saavutettavia ja kohdennettuja digitaalisia koulutusratkaisuja sijaishuoltoon on ollut vain vähän tarjolla. VAASI – Vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen -hankkeessa kehitettiin digitaalinen oppimisalusta, joka tarjoaa joustavaa ja työelämälähtöistä täydennyskoulutusta sijaishuollon henkilöstölle. Artikkelissa tarkastellaan hankkeessa luotujen oppimiskokonaisuuksien pilotointia, miten se toteutettiin, sekä millaisia käyttäjäkokemuksia ja tuloksia pilotointi tuotti.

Sijaishuollon osaamisvaatimukset ja digitaalisten oppimisratkaisujen tarve

Yksi sosiaali- ja terveysalan keskeinen, ajankohtainen haaste on sijaishuollossa työskentelevien ammattilaisten osaamisvaatimusten korostuminen. Työ on kuormittavaa, asiakastilanteet monimutkaisia ja toimintaympäristö jatkuvassa muutoksessa, mikä edellyttää osaamisen jatkuvaa päivittämistä. (Heino ym. 2021.) Samanaikaisesti perinteisiin, aikaan ja paikkaan sidottuihin koulutusmuotoihin osallistuminen on usein hankalaa tai mahdotonta työn arjen paineissa (STM 2024). Vaikka sijaishuollon osaamisen ja joustavien koulutusratkaisujen kehittämistarpeita on tunnistettu aiemmassa tutkimuksessa ja kehittämistoiminnassa, valtakunnallisesti saavutettavia ja kohdennettuja koulutusratkaisuja ei ole ollut laajasti tarjolla (Heino & Säles 2017; Timonen-Kallio ym. 2017).

Digitaalisten oppimateriaalien ja ohjausmenetelmien tarve on korostunut myös laajemmin koulutus ja sosiaalialan konteksteissa. Kalpion ym. (2023) mukaan monissa koulutus ja ohjaustilanteissa digitaaliset rakenteet ja digiohjauksen osaaminen ovat jääneet riittämättömiksi tukemaan saavutettavaa ja laadukasta oppimista, mikä on heikentänyt sekä oppimiskokemuksia että osaamisen kehittymistä. Kalpion ym. (2023) havainto korostaa, että perinteiset koulutusmuodot eivät yksin riitä vastaamaan nykyisen työelämän vaatimuksiin, vaan tarvitaan joustavia, saavutettavia ja käyttäjälähtöisiä digitaalisia ratkaisuja. Nuutila ja Honkanen (2016) korostavat, että erilaiset digitaalisten oppimisympäristöjen muodot voivat tukea oppimista muun muassa yhteisöllisen vuorovaikutuksen, itseohjautuvuuden ja konkreettisten oppimisen mahdollisuuksien kautta. Tällaiset piirteet ovat keskeisiä myös silloin, kun digitaaliset ratkaisut halutaan kytkeä työssä tapahtuvaan oppimiseen ja kokemukselliseen reflektioon.

VAASI – Vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen -hanke on Turun ammattikorkeakoulun, Tampereen yliopiston, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Savonia-ammattikorkeakoulun sekä Lapin ammattikorkeakoulun yhteistyössä toteuttama kokonaisuus. Hanke vastaa tunnistettuihin osaamisen kehittämisen tarpeisiin luomalla digitaalisen oppimisalustan, joka koostuu avoimista, työelämälähtöisistä ja yhteiskehitetyistä oppimiskokonaisuuksista. Oppimiskokonaisuusia on viisi: Lastensuojelun sijaishuollon yhteiskunnallinen tehtävä, Lapsen kanssa työskentely sijaishuollon aikana, Turvallisen kasvuyhteisön rakentaminen, Lapsen läheiset, vanhemmat ja kaverisuhteet sijaishuollon arjessa ja Ammattilaisena sijaishuollon yhteisössä. Nämä viiden opintopisteen kokonaisuudet koostuvat pienemmistä, 1–3 opintopisteen oppimismoduuleista. (VAASI n.d.)

Oppimiskokonaisuudet on suunniteltu niin, että ne kohdistuvat sijaishuollon ydintehtäviin ja ovat itseopiskeluun soveltuvia oppimateriaaleja sijaishuollon henkilöstön ja organisaatioiden käyttöön. Digitaalinen 360° -oppimisympäristö on kuvattu sijaishuollon yksikössä tuoden todellisen ympäristön osaksi oppimista. Tehtävät ovat sekä yksilö- että yhteisötehtäviä, ja oppimiskokonaisuudet koostuvat erilaisista testeistä, case ja interaktiivisista tehtävistä, podcasteista ja videoluennoista. Oppimateriaalit julkaistaan DigiCampus -oppimisalustalla. Aineiston saatavuus mahdollistaa sen, että hankkeen tulokset eivät jää vain hanketoimijoiden tai yksittäisten organisaatioiden käyttöön, vaan palvelevat laajemmin koko sijaishuollon kenttää ja tukevat valtakunnallista osaamisen kehittämistä. Samalla hanke konkretisoi ammattikorkeakoulujen roolia työelämän kumppaneina ja yhteiskunnallisesti vaikuttavien osaamisratkaisujen kehittäjinä. Hanke on kolmivuotinen ja käynnistyi huhtikuussa 2023 ja rahoittajana toimii Euroopan sosiaalirahasto. (VAASI n.d.)

Pilotointi ja aineiston keruu

Opinnäytetyössä tarkasteltiin VAASI-hankkeessa kehitettyjä oppimiskokonaisuuksia ja niistä kerättyä pilotointipalautetta. Pilotointipalautteessa tarkasteltiin digitaalisten oppimiskokonaisuuksien toimivuutta, käytettävyyttä ja työelämärelevanssia. Pilotointi järjestettiin hankkeen toimesta syksyllä 2025 ja sitä testattiin useissa sijaishuollon yksiköissä eri puolilla Suomea. Pilotointiin osallistui yhteensä 169 sijaishuollon parissa työskentelevää ammattilaista. Pilotoinnin tavoitteena oli saada käyttäjäkokemuksiin perustuvaa tietoa siitä, miten digitaaliset oppimiskokonaisuudet soveltuvat sijaishuollon arkeen ja tukevat ammattilaisten osaamisen kehittämistä.

Käyttäjäkokemuksia kerättiin Webropol-kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä taustatietokysymyksiä että arviointikysymyksiä suoritetuista oppimismoduuleista. Taustakysymyksillä kartoitettiin vastaajien koulutustaustaa, työkokemusta, alueellista sijaintia, työroolia sekä aiempaa kokemusta itsenäisesti suoritettavista verkkokursseista. Tämän jälkeen vastaajat arvioivat suorittamiaan oppimiskokonaisuuksia ja moduuleita Likert-asteikolla (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä). Arviointi kohdistui muun muassa ohjeiden selkeyteen, oppimistavoitteiden ymmärrettävyyteen, oppimisen syventymiseen, sisällön hyödyllisyyteen työssä, tehtävien mielekkyyteen, visuaaliseen ilmeeseen, tekniseen toimivuuteen, sekä käytettyjen digitaalisten menetelmien toimivuuteen. Kyselyssä kartoitettiin myös vastaajien halukkuutta suositella oppimiskokonaisuutta muille. Lisäksi lomakkeessa oli mahdollisuus avoimeen palautteeseen.

Saadut käyttäjäkokemukset

Kyselyyn saatiin yhteensä 18 hyväksyttävää vastausta. Vastaajat edustivat useita ammattiryhmiä, kuten lähihoitajia, sosionomeja, toimintaterapeutteja, yhteisöpedagogeja sekä muita sijaishuollon ammattilaisia. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista, mutta sen täyttämiseen kannustettiin muun muassa esihenkilöiden kautta. Kyselylomake oli kuitenkin suhteellisen pitkä, sillä palautetta pyydettiin kaikista vastaajan suorittamista oppimismoduuleista. Tämä osaltaan selittää vastausaktiivisuuden jäämistä maltilliseksi.

Likert-asteikollisten vastausten perusteella suurin osa vastaajista arvioi oppimiskokonaisuudet helposti saavutettaviksi ja työssä hyödynnettäviksi. Sisällöllisesti merkityksellisimmiksi nousivat oppimismoduulit, jotka käsittelivät lapsen ja nuoren kohtaamista, vuorovaikutusta sekä ammatillista reflektiota. Näitä teemoja pidettiin sellaisina osaamisalueina, joihin ei aiemmin ole ollut tarjolla riittävästi systemaattista ja korkeakoulutasoista täydennyskoulutusta. Oppimiskokonaisuuksien koettiin tukevan paitsi ammatillista osaamista myös työssä jaksamista ja työn mielekkyyttä.

Avoimessa palautteessa oppimismoduuleita kuvattiin selkeiksi, helposti lähestyttäviksi ja omaa työtä reflektoiviksi. Samalla vastaajat esittivät kehittämisehdotuksia, jotka liittyivät erityisesti sisältöjen syventämiseen ja laajentamiseen. Vastauksissa toistui materiaalin soveltuvuus aloittelevalle työntekijälle, mutta pitkään työtä tehneet eivät kokeneet saaneensa uutta oppia aiheesta. Tämä viittaa siihen, että oppimiskokonaisuudet nähtiin osana jatkuvaa kehittämisprosessia eikä valmiina koulutustuotteina.

”Uusille alalle tuleville oikein hyvä ja kattava oppimiskokonaisuus. Pitkään lasten ja nuorten kanssa työskennelle hyvin tuttua asiaa mutta palautti mieleen monia hyviä asioita. Mielenkiintoinen oli vaikken nyt kauheasti uutta oppinut.”

Avoin palaute, VAASI-pilotointi

”Se oli todella helppo ammattilaiselle, joka on työskennellyt lastensuojelussa useamman vuoden. Osa loppu tenttien kysymyksistä oli ilman oheismateriaalin kuuntelua tai katselua pääteltävissä, koska kysymyksen asettelu paljastaa vastauksen. Mutta jos ei asiasta mitään tiedä ja aloittaa uutta aihetta on kurssissa varmasti haastetta.”

Avoin palaute, VAASI-pilotointi

Eettisyys ja luotettavuus

Kyselylomakkeen täyttäminen oli vapaaehtoista, ja vastaajien anonymiteetti varmistettiin koko aineistonkeruu- ja analyysiprosessin ajan. Vastaajille kerrottiin selkeästi kyselyn tarkoitus sekä se, että annettua palautetta hyödynnetään digitaalisten oppimiskokonaisuuksien ja oppimismoduulien jatkokehittämisessä. Tutkimukseen osallistuvien vapaaehtoisuus, riittävä informointi ja anonymiteetin turvaaminen ovat keskeisiä tutkimuseettisiä periaatteita, joita noudatettiin pilotoinnin käyttäjäkokemuksia selvittäessä kyselylomakkeella (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).

Kyselytutkimuksen luotettavuuden kannalta olennaista on mittarin selkeys, kysymysten tarkoituksenmukaisuus sekä aineiston huolellinen käsittely (Vehkalahti 2014). Pilotoinnissa käytetty Webropol-kysely sisälsi sekä strukturoituja Likert-asteikollisia kysymyksiä että avoimia palautekysymyksiä, mikä mahdollisti ilmiön tarkastelun useasta näkökulmasta. Kankkusen ja Vehviläinen-Julkusen (2013) mukaan määrällisen ja laadullisen aineiston yhdistäminen voi vahvistaa tutkimuksen sisällöllistä luotettavuutta erityisesti kehittämistutkimuksissa, joissa tavoitteena on käytännön toiminnan parantaminen eikä tilastollinen yleistettävyys.

Vaikka vastaajamäärä jäi rajalliseksi eikä tuloksia voida pitää tilastollisesti yleistettävinä, aineistoa voidaan pitää sisällöllisesti luotettavana kehittämistoiminnan näkökulmasta. Pilotointiin osallistui laaja joukko sijaishuollon ammattilaisia eri puolilta Suomea, ja saadut vastaukset olivat keskenään johdonmukaisia ja suhteessa tutkimuksen tavoitteisiin. Avoimet vastaukset syvensivät määrällistä aineistoa ja auttoivat tulosten tulkinnassa, mikä lisää aineiston käyttökelpoisuutta oppimiskokonaisuuksien jatkokehittämisessä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013; Vehkalahti 2014).

Johtopäätökset

Pilotoinnin tulosten perusteella oppimiskokonaisuudet koettiin pääosin helposti saavutettaviksi ja työelämärelevanteiksi. Erityisesti ajallinen joustavuus ja mahdollisuus suorittaa oppimista työn ohessa nousivat keskeisiksi vahvuuksiksi, mikä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa digitaalisten oppimisympäristöjen mahdollisuuksista tukea ammatillista oppimista joustavasti ja arkeen kytkeytyen (Kalpio ym. 2023; Nuutila & Honkanen 2016). Digitaalinen toteutustapa mahdollisti oppimisen ajasta ja paikasta riippumatta ja tuki osaamisen kehittämistä myös niiden ammattilaisten kohdalla, joilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta osallistua lähiopetukseen tai pitkäkestoisiin koulutuksiin, mikä on sijaishuollon kaltaisessa kuormittavassa toimintaympäristössä erityisen merkityksellistä (Heino ym. 2021; STM 2024).

Tulokset tukevat käsitystä siitä, että ammattikorkeakoululähtöinen ja työelämän kanssa yhteiskehitetty digitaalinen täydennyskoulutus vastaa sijaishuollon muuttuviin osaamisvaatimuksiin tavalla, johon perinteiset koulutusmuodot eivät yksin pysty. Oppimiskokonaisuudet eivät ainoastaan lisää yksittäisten työntekijöiden tietoja ja taitoja, vaan tukevat myös rakenteellisempaa muutosta sijaishuollon osaamisen kehittämisessä. Tämä vahvistaa aiemmassa tutkimuksessa esiin nostettua näkemystä siitä, että sijaishuollon työ edellyttää jatkuvaa, joustavasti toteutettavaa osaamisen kehittämistä, joka huomioi työn vaativuuden ja monimuotoiset osaamisprofiilit (Heino & Säles 2017; Timonen-Kallio ym. 2017).

Pilotoinnin tulokset osoittavat, että ammattikorkeakoululähtöinen ja työelämän kanssa yhteiskehitetty digitaalinen täydennyskoulutus vastaa sijaishuollon ammattilaisten osaamisen kehittämisen tarpeisiin tavalla, jota perinteiset tutkintorakenteet tai yksittäiset koulutuspäivät eivät yksin mahdollista. VAASI-hankkeessa kehitetyt oppimiskokonaisuudet osoittavat, että digitaaliset ratkaisut voivat tukea osaamisen kehittymistä joustavasti ja pitkäjänteisesti työn arkeen kiinnittyen. Käyttäjäkokemusten perusteella oppimiskokonaisuudet koettiin helposti saavutettaviksi, ajallisesti joustaviksi ja sisällöllisesti relevantiksi suhteessa sijaishuollon arkeen. Saavutettavuus ja työn ohessa oppimisen mahdollistaminen nousevat keskeisiksi tekijöiksi erityisesti sijaishuollon kaltaisilla kuormittavilla ja resurssipaineisilla aloilla, joissa osallistuminen perinteiseen lähiopetukseen on usein rajallista. Digitaalinen oppimisalusta mahdollistaa osaamisen kehittämisen myös niille ammattilaisille, joilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta irrottautua työstä koulutuspäiviin.

Tulokset viittaavat siihen, että VAASI-hankkeen vaikutukset eivät rajoitu yksittäisten työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen, vaan tukevat laajempaa, rakenteellisempaa muutosta digioppimisen ja sijaishuollon osaamisen kehittämisessä. Oppimiskokonaisuudet jäsentävät sijaishuollon osaamisvaatimuksia näkyväksi ja jaetuksi kokonaisuudeksi, jota voidaan hyödyntää sekä yksilöiden ammatillisessa kehittymisessä että organisaatioiden henkilöstön kehittämisessä. Materiaalien hyödynnettävyys esimerkiksi uusien työntekijöiden perehdyttämisessä tukee osaamisen yhtenäistämistä ja tasalaatuisuutta, mikä on keskeistä palvelujen laadun näkökulmasta (Heino ym. 2021). Digitaalisen alustan myötä valtakunnallinen vaikuttavuus myös korostuu.

VAASI-hanke havainnollistaa ammattikorkeakoulujen roolia osaamisen kokoajina, jäsentäjinä ja välittäjinä. Yhdistämällä tutkimustiedon, työelämän kokemuksen ja pedagogisen asiantuntemuksen ammattikorkeakoulut tuottavat yhteiskunnallisesti vaikuttavia osaamisratkaisuja, jotka tukevat sosiaalialan kestävää kehittämistä ja hyvinvointipalvelujen laadun vahvistamista pitkällä aikavälillä.

VAASI on viiden suomalaisen korkeakoulun sijaishuollon koulutusta ja osaamista kehittävä yhteishanke. Huhtikuussa 2023 käynnistynyt hanke saa ESR-rahoitusta. Hankkeen kokonaisrahoitus: 1 078 803 €.

Lähteet:

Heino, T.; Lappalainen, E.; Ranta, H. & Weckroth, N. 2021. Lastensuojelun 24/7yksiköt. Palvelutuotannon moninaisuus ja haasteet. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 6/2021. Viitattu: 30.12.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-666-4

Heino, T. & Säles, E. 2017. Lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaava perhehoito. Kohti perhehoidon laadun vahvistamista. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi 20/2017. Viitattu 31.12.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-857-9

Kalpio, A.; Kärkkäinen, M.; Laiho, M.; Riska, M. & Westerén, K. 2023. Polkuja ja palveluja digitaaliseen ohjaukseen ja oppimiseen. Käytännön opas ohjaajille ja oppilaitoksille. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja. Viitattu 25.1.2026.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/807509/ISBN_978-952-216-856-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Kankkunen, P. & Vehviläine-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Nuutila, L. & Honkanen, E. 2016. Innostavat digitaaliset oppimisympäristöt – Löytöretkellä osallistavaan oppimiseen ammatillisessa erityisopetuksessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(3), 49–57. Viitattu 25.1.2026. https://journal.fi/akakk/article/view/84881

STM 2024. Hyvinvointialueiden on huolehdittava sote-henkilöstönsä täydennyskoulutuksesta. Viitattu 30.12.2025. https://stm.fi/-/hyvinvointialueiden-on-huolehdittava-sote-henkilostonsa-taydennyskoulutuksesta

Timonen-Kallio, E.; Yliruka, L. & Närhi, P. 2017. Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus. Viitattu 31.12.2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952302-866-1

VAASI n.d. Vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen. Viitattu 29.12.2025. https://vaasihanke.turkuamk.fi/

Vehkalahti, K. 2014. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Helsinki: Oy Finn Lectura Ab.