Turvaa vai teknologiaa – jatkuva glukoosinseuranta iäkkäiden tyypin 1 diabeetikoiden hoidossa
Jatkuva glukoosinseuranta (CGM) tarjoaa iäkkäille tyypin 1 diabeetikoille mahdollisuuden turvallisempaan ja laadukkaampaan hoitoon. Se tukee glukoositasapainon hallintaa, vahvistaa omahoitoa ja lisää elämänlaatua ilman ylimääräistä kuormitusta. Täysi hyöty edellyttää kuitenkin yksilöllistä lähestymistapaa ja järjestelmätason tukea.
Tyypin 1 diabetes vaatii tarkkaa glukoosinseurantaa ja insuliinihoitoa läpi elämän. Yli 70- vuotiailla diabeetikoilla hoito keskittyy erityisesti hypoglykemioiden ehkäisyyn, sillä matalat veren glukoosiarvot voivat johtaa tapaturmiin ja sekavuuteen. (Forlenza ym., 2017, s.14; Huang ym., 2023, s.1457). Väestön ikääntyessä tyypin 1 diabeetikoiden määrä kasvaa elinajanodotteen pidentymisen ansiosta, muuttaen ikääntyneiden hoidon tavoitteita. Painopiste siirtyy turvallisuuteen, elämänlaadun ylläpitämiseen ja yksilölliseen tukeen. (Taboada Gjorup ym., 2021, s.1; Yates & Menon, 2015, s.143; Insuliininpuutosdiabetes, 2025.) Useista sairauksista kärsivät ja heikkokuntoiset ikääntyneet suljetaan usein pois tutkimuksista, mikä tekee jatkuvan glukoosinseurannan ohjeiden tulkinnasta vaikeaa ja hidastaa teknologian käyttöönottoa. (Toschi ym., 2024, s. 812–815).
Glukoositasapaino hallintaan – miten CGM auttaa?
Tutkimusten mukaan CGM alentaa HbA1c-arvoja ja pitää glukoosiarvot pidempään suositelluissa rajoissa, samalla vähentäen myös hypoglykemioita. Tämä näkyy sekä lyhyen aikavälin glukoositasapainossa, että pitkäaikaisten komplikaatioiden riskin vähenemisenä. (Toschi ym., 2024., s. 808–810; Wong ym., 2024; Urbina ym., 2025.)
Tämän opinnäytetyön tulokset osoittavat, että glukoosisensorointi parantaa merkittävästi glukoositasapainoa myös ikääntyneillä. CGM mahdollistaa glukoosiarvojen seurannan ilman toistuvia sormenpäämittauksia, mikä keventää fyysisiä ja kognitiivisia rasitteita. Lisäksi se tarjoaa ajantasaista tietoa glukoosivaihteluista ja helpottaa hypoglykemioiden varhaista havaitsemista, mikä tukee nopeaa reagointia ja tarkempaa hoitopäätöksen tekemistä.
Keskeiset hyödyt glukoositasapainossa:
- Hoitotasapainon seurannassa käytettävän HbA1c- arvojen lasku
- Glukoosiarvojen tavoitealueella (TIR 70- 180 mg/dL) vietettävän ajan lisääntyminen
- Alhaisten verenglukoosiarvojen, eli hypoglykemioiden väheneminen (TBR < 70mg / dL)
- Glukoosivaihteluiden hallinnan parantuminen
Glukoosivaihteluiden seurannan avulla voidaan toteuttaa yksilöllisempää hoitoa ja laskea hoitoon liittyvää ahdistusta, kun diabeetikko voi reagoida muutoksiin ajoissa, ilman jatkuvaa ulkopuolista apua. (Urbina ym., 2025).
Lisää hallinnan tunnetta ja elämänlaatua
CGM:n hyödyt eivät rajoitu pelkästään glukoositasapainoon. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että sensoriteknologia tukee omahoitoa, lisää hallinnan tunnetta ja vähentää hoidon psyykkistä kuormittavuutta, mikä parantaa elämänlaatua. Iäkkäät diabeetikot kokevat turvallisuuden tunteen kasvavan ja itsenäisyyden vahvistuvan, kun hypoglykemiat voidaan havaita ajoissa.
Glukoosidatan jakaminen omaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa lisää turvallisuutta erityisesti silloin, kun iäkkään diabeetikon toimintakyky on heikentynyt. Etäseuranta ja yhteinen sensorista saatavan glukoositiedon tarkastelu vahvistavat hallinnan tunnetta ja parantavat omahoidon onnistumista. Polonsky ym. (2016) tekemässä kyselytutkimuksessa kaikki lääkärivastaajat kokivat CGM:n parantavan iäkkäiden elämänlaatua, ja suuri osa vastanneista piti sitä hyödyllisenä diabeteksen hallinnassa.
Kustannustehokkuus ja pitkäaikaiset hyödyt
Opinnäytetyön tuloksia tarkasteltaessa vaikuttavuutta lisäsi myös kustannustehokkuus pitkällä aikavälillä. CGM vaatii alkuinvestoinnin, mutta se voi säästää kustannuksia vähentämällä päivystys- ja sairaalakäyntejä, sekä diabeteksen komplikaatioihin liittyviä menoja. Lisäksi laite tukee ikääntyvän itsenäistä selviytymistä ja viivästää toimintakyvyn heikkenemistä. Pitkäaikaiset hyödyt voidaan tiivistää kolmeen keskeiseen osa-alueeseen: turvallisuus, omahoito ja taloudellisuus.
Saatavuus ja käytännön haasteet
CGM:n käyttö ei ole automaattista ikääntyneillä diabeetikoilla. Opinnäytetyön tulokset nostivat esille sekä yksilöllisiä, että rakenteellisia haasteita ja eroavaisuuksia saatavuudessa. Yksilötasolla fyysiset ja kognitiiviset rajoitteet, näkö- ja kuulovammat, sekä hienomotoriikan haasteet voivat vaikeuttaa sensorin asentamista ja hälytysten hallintaa. Psykologinen kuormitus, kuten usein toistuvat hälytykset ja laitteesta saatavan tiedon tulkinnan monimutkaisuus, saattaa myös laskea käyttöhalukkuutta.
Saatavuuteen vaikuttavat lisäksi sosioekonomiset tekijät, rahoitusjärjestelmät ja kulttuuriset näkökulmat. Alueelliset erot näkyvät selvästi: Iso-Britanniassa saatavuus on suhteellisen tasaista, kun taas Kiinassa kansallinen sairausvakuutus määrittää merkittävästi, kenelle laite on tarjolla. (Wong ym., 2024; Cai ym., 2025, s.469).
Yksilöllinen hoito on avain CGM:n hyötyihin
CGM:n käyttöönotto iäkkäillä edellyttää yksilöllistä lähestymistapaa. Hoitopäätöksissä tulee huomioida toimintakyky, kognitiivinen tila ja sosiaalinen tilanne, sekä hyödyntää tarvittaessa omaisten tai hoitohenkilökunnan tukea. STEP-periaatteet (Safety, Tolerance, Easy-of-use, Personalization, Sustainbility) tarjoavat selkeän mallin CGM:n käyttöön iäkkäillä. (Cai ym., 2025, s.471).
Kohti turvallista ja yhdenvertaista hoitoa tulevaisuudessa
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että jatkuva glukoosiseuranta on monin tavoin hyödyllinen iäkkäille tyypin 1 diabeetikoille. Se parantaa glukoositasapainoa, vähentää hypoglykemioita ja tukee omahoitoa sekä hoitoon osallistuvan tukea. Pitkäaikaisen hyödyn saavuttaminen edellyttää yksilöllistä tukea ja järjestelmätason ratkaisuja. Saatavuuden yhdenmukaistaminen, koulutus, hoitohenkilökunnan tuki ja läheisten osallistuminen ovat keskeisiä, jotta CGM:n hyödyt saavutetaan iäkkäillä tasavertaisesti. Ikääntyvien tyypin 1 diabeetikoiden määrän kasvu tekee CGM:stä yhä olennaisemman osan turvallista ja laadukasta hoitoa tulevaisuudessa.
Lähteet:
Cai, Q., Zhao, P., Chen, X., Yu, S., Guo, L. & Pan, G. (2025). New Technologies for Blood Glucose Management in Elderly Diabetics: An Interpretation of the Guidelines for the Management of Diabetes Mellitus in the Elderly in China (2024 Edition). Aging Medicine 8(5), 468–474. https://doi.org/10.1002/agm2.70044
Forlenza, G.P., Argento, N.B. & Laffel, L.M. (2017). Practical Considerations on the Use of Continuous Glucose Monitoring in Pediatrics and Older Adults and Nonadjunctive Use. Diabetes Technology & Therapeutics, 19(3), 13-20. https://doi.org/10.1089/dia.2017.0034
Huang, E.S., Sinclair, A., Conlin, P.R., Cukierman-Yaffe, T., Hirsch, I.B., Huisingh-Scheetz, M., Kahhkoska, A.R., Laffel, L., Lee, A.K., Lee, S., Lipska, K., Meneilly, G., Pandya, N., Peek, M.E., Peters, A., Pratley, R.E., Sherifali, D., Toschi, E., Umpierrez, G., Weinstock, R.S. & Munshi, M. (2023). The Growing Role of Technology in the Care of Older Adults With Diabetes. Diabetes Care, 46 (8), 1455–1463. https://doi.org/10.2337/dci23-0021
Insuliininpuutosdiabetes. (2025). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. https://www.kaypahoito.fi/hoi50116
Polonsky, W.H., Peters, A.L. & Hessler, D. (2016). The Impact of Real-Time Continuous Glucose Monitoring in Patients 65 Years and Older. Journal of Diabetes Science and Technology, 10(4), 892-897. https://doi.org/10.1177/1932296816643542
Taboada Gjorup, A.L., Snoek, F.J. & van Duinkerken, E. (2021). Diabetes Self-Care in Older Adults With Type 1 Diabetes Mellitus: How Does Cognition Influence Self-Management. Frontiers in Clinical Diabetes and Healthcare, 2, Article 727029. https://doi.org/10.3389/fcdhc.2021.727029
Toschi, E., O’Neal, D., Munshi, M. & Jenkins, A. (2024). Glucose Targets Using Continuous Glucose Monitoring Metrics in Older Adults With Diabetes: Are We There Yet? Journal of Diabetes Science and Technology, 18(4), 808-818. https://doi.org/10.1177/19322968241247568
Urbina, K. L., Slyne, C. & Munshi, M. N. (2025). Diabetes Technology and the Older Adult: Clinical Outcomes and Implementation Strategies. Endocrine Practice, 31(12), 1626-1631. https://doi.org/10.1016/j.eprac.2025.08.004
Wong, C., Bray, A.D., Hassan, N.U., Almohandes, A., Thant, K.Z., Gill, S., Gill, D., Forsdick, H., Sinclair, A.J., Karamat, M.A. & Bellary, S. (2024). Glycaemic outcomes in people living with diabetes under 65 and over 65 years old using an intermittently scanned continuous glucose monitoring system. Therapeutic Advances in Endocrinology and Metabolism, 15. https://doi.org/10.1177/20420188241269133
Yates, R. & Menon, J. (2015). The challenges of managing type 1 diabetes in older people. Journal of Diabetes Nursing,19(4), 143-147. https://diabetesonthenet.com/wp-content/uploads/jdn19-4-143-7-1.pdf
Artikkeli pohjautuu opinnäytetyöhön, jonka ovat tehneet Eveliina Panelius ja Pauliina Seitto. Opinnäytetyö löytyy Theseus- tietokannasta: Jatkuvan glukoosiseurannan vaikuttavuus ja saatavuus ikääntyneillä tyypin 1 diabeetikoilla – kuvaileva kirjallisuuskatsaus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603234772
Artikkelikuva: Microsoft Office, kuvapankki