Ikääntyneiden syöpää sairastavien erityistarpeet ovat moniulotteisia
Ikääntyneen syöpää sairastavan elämässä kietoutuvat yhteen sekä korkea ikä että vakava sairaus, jotka kumpikin osaltaan muovaavat yksilön hoidollisia tarpeita. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus voi korostaa tarpeiden monimuotoisuutta ja yksilöllisyyttä. Tämän vuoksi hoitohenkilöstöltä edellytetään kokonaisvaltaista ja sensitiivistä lähestymistapaa ikääntyneen syöpää sairastavan erityistarpeiden tunnistamiseen ja huomioimiseen.
Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opinnäytetyössä toteutetussa integroivassa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin iäkkäiden syöpäpotilaiden erityistarpeita kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Katsaukseen sisällytettiin kaikkiaan 14 julkaisua.
Katsaukseen hyväksyttyjen julkaisujen perusteella ikääntyneiden hoidon keskeisistä tarpeista muodostettiin seitsemän pääteemaa: kokonaisvaltainen oireiden hoito ja ennakointi, psyykkinen ja sosiaalinen tuki, ravitsemus, turvallisuudentunne, elämänlaatu ja toimintakyky, henkilöstö ja resurssit sekä erityistarpeiden huomioiminen kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.
Kokonaisvaltainen tuki ja tiedontarve edesauttavat hoitoon sitoutumista
Kirjallisuuskatsauksen mukaan elämän loppuvaiheen hoidossa korostuvat kivun hallinta ja kokonaisvaltainen tuen tarve. Selkeät toimintamallit äkillisiä tilanteita varten sekä ennakoiva suunnittelu ovat olennaisia erityisesti kotihoidossa. Oireiden hoidon rinnalla painotetaan hoitolinjausten ennakointia ja potilaan kokonaistilanteen huomioimista. Geriatrinen arviointi ja yksilöllinen hoitosuunnitelma edesauttavat iäkkään potilaan kokonaisvaltaista hoitoa niin kotona kuin ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.
Myös psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet sekä niihin liittyvät haasteet korostuvat syöpäpotilaiden elämän loppuvaiheen hoidossa. Potilailla esiintyy muun muassa pelkoa, ahdistusta ja masennusta. Vielä potilaitakin enemmän ahdistusta esiintyy omaisilla, mikä osoittaa sekä sairastuneiden että heidän läheistensä tiedon ja tuen tarpeen. Tiedontarpeella on keskeinen merkitys, sillä lisääntynyt ymmärrys on yhteydessä myönteisempään suhtautumiseen hoitoa kohtaan.
Palliatiivista hoitoa koskevan tiedon jakaminen parantaa käsitystä sairaudesta ja sen hoidosta sekä lisää turvallisuudentunnetta. Turvallisuuden kokemus vaikuttaa muun muassa iäkkäiden asumisratkaisuihin, ja halukkuus muuttaa kodista palveluasumiseen liittyy ennen kaikkea turvattomuuden kokemukseen.
Elämänlaadun ylläpitäminen on hoitotyön ensisijainen tavoite
Katsauksessa todettiin, että pitkälle edennyttä syöpää sairastavien toimintakyky heikkenee elämän viimeisten viikkojen aikana huomattavasti ja potilaat tarvitsevat paljon apua päivittäisissä toiminnoissaan. Ikääntyneellä syöpäpotilaalla merkittäviä tekijöitä elämänlaadun kannalta ovat oireiden hoito ja yleisvoinnin tukeminen. Iäkkäillä ja monisairailla hoitotyön ensisijaisena tavoitteena tulisi olla oireiden hallinta ja elämänlaadun ylläpitäminen ennemmin kuin eliniän pidentäminen.
Syöpäpotilaiden ravitsemukselliset tarpeet ja niihin liittyvät haasteet, kuten laihtuminen, aliravitsemus ja toimintakyvyn heikkeneminen korostuvat elämän loppuvaiheen hoidossa. Syöpäpotilaat tarvitsevat erityistä tukea ravitsemukseen liittyen, ja ravitsemuksen arviointi onkin tärkeä osa palliatiivista elämän loppuvaiheen hoitoa.
Koulutettu henkilöstö on palliatiivisen hoidon onnistumisen perusta
Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan ikääntyneiden kotona pärjääminen edellyttää arjen kokonaisvaltaista huomioimista, riittävää toimintakykyä, psyykkistä hyvinvointia sekä turvallista ja toimivaa kotia. Lisäksi sosiaalinen tuki ja läheiset ovat tärkeässä roolissa.
Oireiden ennakoiva hoito vaatii säännöllistä arviointia, nopeaa reagointia ja riittävää lääkehoitoa. Toimintakyvyn ylläpitäminen ja ravitsemuksen turvaaminen edellyttävät kuntouttavaa työotetta ja esimerkiksi ravitsemuksen seurantaa moniammatillisen tiimin toimesta. Psyykkisen ja sosiaalisen tuen mahdollistaminen taas vaatii keskusteluavun tarjoamista ja läheisten huomiointia osana hoitokokonaisuutta.
Erityistarpeiden huomioiminen perustuu siis suunnitelmallisuuteen, ennakointiin, yksilön huomioimiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Jos nämä eivät toteudu, erityistarpeiden huomioiminen jää vajavaiseksi ja heikentää potilaan elämänlaatua. Kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa palveluasumisessa tarvitaankin koulutettua ja osaavaa henkilökuntaa, jotta palliatiivinen hoito voidaan toteuttaa laadukkaasti. Yhteiskunnalliset vaikutukset näkyvät palvelurakenteissa ja politiikassa, jotka määrittävät muun muassa henkilöstöresursseja ja palveluiden saatavuutta.
Lähteet:
Heikkinen, S. & Kahelin, S. (2026). Ikääntyneen syöpää sairastavan erityistarpeet ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja kotihoidossa: Integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Ikääntyneen syöpää sairastavan erityistarpeet ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja kotihoidossa : integratiivinen kirjallisuuskatsaus – Theseus
Kuva: Canva