Vetytankkausasemien kehitys ja luvitus Suomessa
Euroopan Unioni on asettanut tavoitteekseen, että jokaisella sen jäsenvaltiolla on riittävän kattava vetyajoneuvojen tankkausasemaverkosto vuoden 2030 loppuun mennessä. Tämä on yksi toimenpide, joka tukee EU:n ja samalla myös Suomen päästötavoitteita. Tutkimuksessa on selvitetty Suomen nykyistä tilannetta ja perehdytty luvittamisen vaatimuksiin.
Vetytankkaus Suomessa
Suomessa on vuoden 2026 alussa luvitettu ja käyttöönotettu yksi kaupallisessa käytössä oleva vetytankkausasema. Kyseinen asema sijaitsee Jyväskylässä. Työn toimeksiantaja on ollut mukana kyseisen aseman luvittamisessa. Prosessin aikana on huomattu, että suomalainen lainsäädäntö ja ohjeistus on toistaiseksi keskeneräistä ja tulkinnanvaraista. Opinnäytetyössä on selvitetty eri vaatimuksia suomalaisen sekä kansainvälisen lainsäädännön osalta ja koostettu huomioon otettavia lakeja, asetuksia ja standardeja yhteen.
Vetytankkaukselle ei Suomessa toistaiseksi ole kovin suurta kysyntää. Q3/2025 Suomessa oli rekisteröitynä tieliikenteeseen 16 kappaletta vetyä käyttövoimanaan hyödyntäviä henkilöautoja. Vuoden 2025 loppupuolella on ensimmäinen koko kansan käytettävissä oleva vetytankkausasema avattu Jyväskylään. Aikaisemmin vetyä ei ole Suomessa voinut tankata. Lähin tankkausasema on löytynyt Ruotsista. Vetytankkauksen ja ajoneuvojen hankinnan ongelmien juurisyynä lieneekin ollut klassinen kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelma. Miksi investoida vetytankkausaseman rakentamiseen, kun ei ole ajoneuvoja, jotka sitä hyödyntäisivät? Takaisinmaksuaikaa ei pysty edes laskemaan näillä lähtötiedoilla. Toisaalta, miksi hankkia vetyä käyttövoimanaan käyttävää ajoneuvoa, kun tankkausmahdollisuuksia ei käytännössä ole, tai ne ovat hyvin rajalliset.
Euroopan Unionin ohjaus
Euroopan Unionin AFIR-asetuksen johdosta, EU on ottanut asiassa ohjat ja päätynyt luomaan tarjonnan, jotta kysyntää on mahdollista kehittää myöhemmin. Asetus on tullut voimaan vuonna 2023 ja toimenpiteiden takaraja on vuoden 2030 loppuun mennessä. Aikajänne on kohtalaisen lyhyt, ottaen huomioon, että vaadittu tekniikka ja teknologia on verrattain uutta ja haastavaa. Kaikkien jäsenvaltioiden, kuten Suomen, lainsäädäntö ja asetukset eivät ole valmiita vedyn osalta, vaan vety tunnetaan ainoastaan kemikaalilainsäädännössä kemikaalina muiden joukossa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto onkin joutunut laatimaan vedyn turvalliseen käsittelyyn ja varastointiin liittyvän oppaan olemassa olevan lainsäädännön ja asetuksien sekä yleisen tiedon perusteella. Asetuksen vaatimuksien täyttämiseksi Suomeen olisi rakennettava TEN-T ydinverkon solmukohtakaupunkeihin vetytankkausasema ja asemien välinen etäisyys ei saa olla yli 200 kilometriä. Asemia tulisi silloin ainakin seitsemän kappaletta joista pohjoisin sijaitsee Oulussa ja eteläisin Helsingissä.
Viranomaistoiminta
Viranomaisten välinen tiedonjako ja tietotaso yleisesti tämän aiheen ympärillä on toistaiseksi kohtalaisen heikolla tasolla. Kaikkien hyvinvointialueiden pelastusviranomaiset eivät olleet edes tietoisia tällaisesta asetuksesta. Tilanne on samanlainen rakennusvalvontaviranomaisten osalta. Pelastusviranomaisen kannalta tilanne on sinänsä huolestuttavampi, että se toimii useimmiten vetytankkausasemissa kemikaalilainsäädännön valvovana viranomaisena. EU:n määräysten mukaisesti, vetytankkausasemilla on oltava vähintään 1000 vetykilon vuorokausikapasiteetti. Kemikaalilainsäädännön mukaan pelastusviranomainen toimii valvovana viranomaisena, kun kyseessä on vähäiseksi luokiteltavaa toimintaa. Valtioneuvoston asetuksen mukaan kaikki jakeluasemat on luokiteltava vähäiseksi toiminnaksi.
Vety luokitellaan vaaralliseksi kemikaaliksi. Siksi rakentamislain lisäksi tärkeimpinä lakeja, jotka pitää vetytankkausasemaa luvittaessa huomioida, ovat kemikaalilaki sekä kemikaaliturvallisuuslaki ja niihin liitetyt valtioneuvoston asetukset. Vetytankkausasemat toimivat korkealla paineella, 350 bar ja 700 bar, minkä vuoksi ne on luokiteltava painelaitteiksi ja noudatettava myös painelaitelakia. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on vedyn turvallisen käsittelyn ja varastoinnin oppaan lisäksi luonut toisen erittäin hyödyllisen oppaan, joka liittyy tuotantolaitosten sijoittamiseen. Vaikka vetytankkausasema ei varsinaisesti ole tuotantolaitos, tuosta oppaasta löytyy myös jakeluasemien sijoittamiseen liittyvää ohjeistusta ja yleistä tietoa.
Johtopäätökset
Vaikka EU tavoitteet tulisikin täytetyksi vuoden 2030 loppuun mennessä, on syytä olettaa, ettei vetykäyttöisten ajoneuvojen kysyntä lähde räjähdysmäiseen kasvuun. Toki nykyisen määrän ollessa alle 20 ajoneuvoa, voi jo sadan ajoneuvon lisääntyminen hetkellisesti tilastoissa näyttää valtavalta harppaukselta. Todellisuudessa vetytankkausverkosto on edelleen melko suppea eikä ulotu harvaan asutuille alueille. Ennakkoluulot vedyn käytön turvallisuudesta varjostavat markkinan kehittymistä ja rajoittavat siten molempien segmenttien kasvua. Nykyisellä lainsäädännöllä ja ohjeistuksella on todistetusti mahdollista luvittaa ja käyttöönottaa kaupalliseen käyttöön vetytankkausasema. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan yksinkertainen prosessi ja siksi olisikin toivottavaa, että valmisteilla olevaa lainsäädäntöä ja asetuksia vauhditettaisiin. Viranomaisten ja rakennushankkeisiin ryhtyvien välillä olisi hyvä olla enemmän aktiivista vuorovaikutusta sekä avointa kommunikaatiota.
Lähteet
Leimu, L. 2026. Vetytankkausaseman kehitys ja luvitus Suomessa: Fimpec PMO Oy:n rooli projektinjohdossa ja valvonnassa – Theseus, Turun ammattikorkeakoulu opinnäytetyö.
Kuva: Vireon