Omien työtapojeni itsekriittinen tutkinta
Vuonna 2026, osana Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian teatteri-ilmaisun ohjaaja – opintojani, kirjoitin kirjallisen opinnäytetyön: Olenko paska ohjaaja?! – Mitä taitoja hyvä ohjaaja tarvitsee ja onko minulla niitä?. Kuten nimestä voi arvata, tämä teksti tutki yleisesti hyväksyttyjä kriteerejä, jotka osaavan teatteriohjaajan koetaan täyttävän ja heijasti niitä omiin taitoihini.
Tämä ei kuitenkaan ollut alkuperäinen suunnitelmani kirjalliselle opinnäytetyölleni. Kun oli aika valita sen aihe, tein parhaillaan ohjaustyötä Kaarinan Nuorisoteatterilla, Sinä Kutsuit Kuolemaa (2025), joka oli tyylilajiltaan kauhuteatteria. Koska olin juuri silloin syventynyt tutkimaan keinoja, joilla teatteriesitys saattoi olla pelottava, oli helppoa innostua ideasta tehdä kirjallisesta opinnäytetyöstä samoja teemoja käsittelevä. Valitsinkin opinnäytetyöni aiheeksi kauhuteatterin historian ja tehokeinot.
Kun tuli aika alkaa tosissaan toteuttaa tätä ideaa, pääsi käymään juuri niin, kuin joku viisaampi olisi osannut varoittaa käyvän. Edellä mainittu ohjaustyöni oli tullut päätökseen, ja koska olin siirtynyt työstämään taiteellista opinnäytetyötäni, joka edusti toisenlaista tyylilajia, kiinnostukseni oli siirtynyt muualle. En kokenut juuri sillä hetkellä samanlaista paloa tutkia juuri kauhuteatteria, koska en koskaan kokenut sitä tyylilajiksi, jota haluaisin pääpainoisesti tehdä ja olin toistaiseksi saanut sen ”ulos systeemistäni”.
Yritin useamman kuukauden opettajieni tuen ja neuvojen avulla saada tämän alkuperäisen ideani toimimaan, mutta ilman aitoa kirjoittamisen paloa tekstiä syntyi nihkeästi, ja teksti oli vain jo olemassa olevan akateemisen tiedon uudelleen sanoittamista, eikä omaa pohdintaani aiheesta. 2025 joulukuun saapuessa, jolloin ihanneaikataulussa kirjallinen opinnäytetyö olisi ollut jo pitkällä, en ollut päässyt alkua pidemmälle. Lopulta sanoitin ohjaavalle opettajalleni rehelliset tunteeni tilanteesta. Hänen luvallaan aloitinkin täysin alusta, alkaen pohtia aivan uutta aihetta.
Päätinkin tarttua hyvin suoraan opettajani ohjenuoraan:
Kirjallisen opinnäytetyön pitäisi olla jotain, mitä voit hyödyntää myöhemmässä työskentelyssäsi.
Valitsin aiheeksi jotain juuri minua itseäni käsittelevää, jotain missä minun olisi pakko pohtia työskentelyäni. Pohdittuani asiaa opettajan kanssa vielä yhden keskustelun verran päädyin opinnäytetyöni lopulliseen otsikkoon.
Seuraavaksi minun piti pohtia ja määritellä miten itseään voi kritisoida juuri tämän alan tekijänä. Taide kuitenkin koetaan subjektiiviseksi taitolajiksi, jossa jokainen pääsee itse määrittelemään, onko lopputulos hyvä tai huono. Muistutinkin itseäni, että ohjaaja on kuitenkin pohjimmiltaan ammattinimike, jossa on selkeät työtehtävät ja -tavoitteet.
Käymällä siis läpi ohjaajan vastuualueita ja mitä niihin sisältyy, pystyin muodostamaan listan hyvän ohjaajan ”kymmenestä käskystä”.
Nämä kymmenen käskyä olivat
- kommunikointi
- vahva visio
- johtaminen
- empaattisuus
- tarkkuus
- tekninen osaaminen
- joustavuus
- suunnitelmallisuus
- motivaatio ja
- yhteistyökyky.
Kun aloin analysoimaan omia ohjaajantaitojani, en niinkään käynyt näitä yksitellen omalla kohdallani läpi, vaan pidin ne mielessä, kun aloin erittelemään osa-alueita, joissa koin itsessäni parantamisen varaa.
Opinnäytetyön kirjavasta otsikosta ja tästä lähestymissuunnasta huolimatta olin äärimmäisen tarkka siinä, että lopputulos ei olisi itsesäälissä rypemissä. Olisi liian helppoa vain voivotella menneitä virheitäni, mikä ei olisi pidemmällä tähtäimellä hyödyksi itseni kehittämiselle, tai tarjoaisi kiinnostavaa lukukokemusta. Yritinkin siis aina vastapainona löytää tapoja, joilla nykyiset työotteeni ovat olleet kehittämistä vaativista osa-alueistaan huolimatta projekteissani hyödyksi. Esimerkiksi, vaikka löyhät ohjaussuunnitelmani antavat treenien alkuun epätarkemmat tavoitteet, ne myös vapauttavat enemmän tilaa impulsiivisille oivalluksille ja työryhmän omille tarjouksille.
Lopulta kirjallisen opinnäytetyön tekemisestä muodostui minulle ennen kaikkea prosessi, jossa opin, että vaikka se tiukentaisi aikatauluja, on uskallettava myöntää, kun yrittää tehdä jotain mikä ei toimi ja muuttaa suuntaa. Vaikka jouduinkin ottamaan menetettyä aikaa nopeasti kiinni, työskentely tuntui palkitsevammalta ja lopputulos ei ole vain laadukkaampi, vaan aidosti minua itseäni, eikä mekaanisesti pakon edessä kasattu. Suosittelenkin tulevia opinnäytetyön kirjoittajia olemaan ensisijaisesti itselleen rehellisiä.
Kirjoittajan opinnäytetyö Theseus-tietokannassa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604146383
Kuvan lähde: stock.adobe.com