Tyypillisesti rannelaukausnopeuden kehittymistä tarkastellaan lihasvoiman näkökulmasta – on kuitenkin otettava huomioon suorituksen taustalla vaikuttava hermostollinen toiminta. Tämä kypsyysnäyte käsittelee rannelaukausnopeutta sekä lihasvoiman ja hermostollisen mukautumisen näkökulmasta.  

Jääkiekossa laukominen on osa pelitaitoa. Tyypillisimmin käytetyt laukaisutekniikat ovat ranne- ja lyöntilaukaus. (Koho ym., 2012) Kaikki laukaisutekniikat pohjautuvat samoihin biomekaanisiin perusperiaatteisin, joita ovat muun muassa: voiman tuottaminen alaraajoista ja keskivartalosta sekä tämän siirtäminen yläraajojen kautta mailaan ja siitä edelleen kiekkoon. Tehokkaassa laukauksessa yhdistyvät tasapaino, koordinaatio, painonsiirto sekä ranteiden hallinta yhteneväiseksi liikekokonaisuudeksi. (Michaud-Paquette ym., 2008). Rannelaukauksen kaltaisessa nopeassa ja koordinoidussa suorituksessa hermostollinen adaptaatio eli mukautumiskyky on olennaisessa roolissa. Vaikka lihasvoimatasot olisivat optimaaliset, tämä ei takaa sitä, että suoritus olisi mahdollisimman tehokas, ellei keskushermostolla ole kykyä ohjata lihasten toimintaa tarkoituksenmukaisesti. (Aagaard ym., 2002) 

Kyynärvarren rakenne mahdollistaa rannelaukauksessa keskeiset liikesuunnat. Kyynärnivelen sarananivel tuottaa liikkeet fleksio- ja ekstensiosuunnassa. Rannelaukauksen kannalta merkittävimmät liikesuunnat pronaation ja supinaation mahdollistavat radioulnaarinivelet, jotka toimivat yhdessä kiertoliikkeissä. Pronaatioon osallistuvat lihakset vastaavat kyynärvarren sisäkierrosta, jolloin kämmen kääntyy alaspäin. Kyynärvarren pronaation tärkeimpiä lihaksia ovat m. pronator quadratus sekä m. pronator teres. Supinoivat lihakset tekevät puolestaan ulkokiertoa, jolloin kämmen kääntyy ylöspäin. (Kapandji, 2001) Merkittävin kyynärvarren supinaattori on m. biceps brachii, joka aktivoituu erityisesti kyynärvarren fleksiossa (Biel, 2005; Paulsen & Waschke, 2018). Näiden liikesuuntien hallinta mahdollistaa optimaalisen mailan asennon sekä liikeradan rannelaukauksen aikana.  

On kuitenkin huomioitavaa, että maksimaalisen voiman kasvaminen ei automaattisesti tarkoita suurempaa laukaisunopeutta. Tämän osoitti myös tekemämme tutkimus. Tutkimustuloksissa havaitaan oikean kyynärvarren pronaation voimalla ja rannelaukausnopeudella keskinkertaisen lineaarinen yhteys. Tuloksissa suurempi voima ei kuitenkaan kaikilla testattavilla korreloinut suuremman rannelaukausnopeuden kanssa. 

Tutkimuksessa kerättävät taustamuuttujat:

• dominantti käsi
• mailaotteen kätisyys
• mailan jäykkyys
• ikä (vuosina)
• harrastuskokemus (vuosina)

Taustamuuttujia ei tutkimuksessa kontrolloitu, joten niiden vaikutus on otettava huomioon tuloksia tarkasteltaessa.

Lihasvoima määrittää yksilön potentiaalin voimantuotossa, mutta hermosto määrää sen todellisen potentiaalin (Aagaard ym., 2002). Rannelaukauksessa voima siirtyy kineettisen ketjun kautta kehon eri osien kautta oikea-aikaisesti mailaan ja kiekkoon (Michaud-Paquette ym., 2011). Hermostollinen oppiminen mahdollistaa liikkeen tarkemman ajoituksen sekä lihasten välisen koordinaation tehostumisen. Tämän seurauksena voima siirtyy entistä tehokkaammin vartalosta kiekkoon, mikä on olennaista laukaisunopeuden kannalta. (Avela ym., 2025). Kalajan (2020) mukaan Avela painottaa esityksessään, etteivät taitavimpia yksilöitä ole ne, jotka suorittavat jonkin suorituksen samalla tavoin. Tärkeimpänä voidaan pitää sitä, miten yksilö adaptoituu tehtävän ja ympäristön tuomiin muutoksiin. 

Rannelaukaus tapahtuu lähes aina muuttuvassa ympäristössä, mikä korostaa hermostollisen adaptaation merkitystä. Pelkästä suuresta lihasvoimasta ei näin ollen ole hyötyä, jos hermostollinen ohjaus ei toimi optimaalisesti. Kyynärvarren rooli rannelaukauksessa tuo tarpeen lajisuorituksen tarkastelulle sekä rakenteellisesta että hermostollisesta näkökulmasta, mikäli suorituskykyä ja harjoittelua pyritään kehittämään. 

Lähteet:

Aagaard, P., Simonsen, E. B., Andersen, J. L., Magnusson, P., & Dyhre-Poulsen, P. (2002). Neural adaptation to resistance training: Changes in evoked V-wave and H-reflex responses. Journal of Applied Physiology, 92(6), 2309–2318. https://doi.org/10.1152/japplphysiol.01185.2001 

Avela, J., Virmavirta, M., & VK-Kustannus (Toim.). (2025). Biomekaniikan perusteita ja sovelluksia (1. painos). VK-Kustannus Oy. 

Biel, A. (2005). Trail guide to the body: How to locate muscles, bones and more (3rd ed). Books of Discovery. 

Kalaja, S. (2020, joulukuuta 14). Tyhmä lihas tekee vain mitä aivot käskevät. Valmennustaito.info. http://www.valmennustaito.info/taito/tyhma-lihas-tekee-vain-mita-aivot-kaskevat/ 

Kapandji, A. (2001). Biomechanics of pronation and supination of the forearm. Hand Clinics, 17(1), 111–122, vii. 

Koho, V., Luukkainen, S., & Aho, J. (Toim.). (2012). Jääkiekon ytimessä: Lajitietoa harrastajille ja ammattilaisille. UNIpress. 

Michaud-Paquette, Y., Magee, P., Pearsall, D., & Turcotte, R. (2011). Whole-body predictors of wrist shot accuracy in ice hockey: A kinematic analysis. Sports Biomechanics, 10(1), 12–21. https://doi.org/10.1080/14763141.2011.557085 

Michaud-Paquette, Y., Pearsall, D. J., & Turcotte, R. (2008). Predictors of scoring accuracy: Ice hockey wrist shot mechanics. 

Paulsen, F., & Waschke, J. (2018). Sobotta atlas of anatomy: English version with latin nomenclature. [Volume 1], General anatomy and musculoskeletal system (16th edition). Elsevier.