Vaatteen matka kohti vastuullisuutta
Mitä puit tänään päällesi? Onko kaapista nappaamasi asu hiljattain vaatekaupasta edulliseen hintaan ostettu tekokuituinen paita ja valmiiksi rikkirevityt farkut? Vai laitoitko päällesi useita vuosia sitten ostamasi asun, joka on pysynyt ryhdikkäänä ja siistinä vuodesta toiseen? Entäpä mietitkö missä, miten ja kenen toimesta vaatteesi on valmistettu?
Vaatteet – nuo ihanat, värikkäät, rennot, juhlavat, toinen toistaan kiehtovammat vaatekappaleet ovat olennainen osa jokaista päiväämme. Tarvitsemme niitä suojautuaksemme kylmältä ja ihan vain peittääksemme paljaan vartalomme. Niiden avulla voimme ilmaista itseämme, olla erilaisia tai vaikkapa täysin samanlaisia kuin kaikki muut. Vaatteet ovat halpoja ja helposti saatavilla, kiitos pikamuodin ja nettikauppojen. Joistakin vaatteista haaveillaan kuukausia, jopa vuosia, sillä niitä on myös hintahaarukan toisessa päässä. Yhteistä kaikille vaatteille on se, että ne tehdään pääosin käsin. Tekstiiliteollisuudella onkin huomattava työllistävä vaikutus eri puolilla maailmaa.
Karu totuus viattomalta vaikuttavan vaatteen takana
Ja sitten se kolikon kääntöpuoli… tekstiiliteollisuus käyttää vuosittain luonnonvaroja noin 98 miljoonaa tonnia. Raakaöljyä käytetään satoja miljoonia litroja, onhan vaatteissa eniten käytetty materiaali raakaöljystä valmistettu polyesteri, siis muovi. Vettä kuluu valtavia määriä sekä luonnonkuitujen, kuten puuvillan, kasvattamiseen että kuitujen jalostamiseen kankaaksi, ja kankaiden värjäämiseen ja muuhun käsittelyyn. On laskettu, että yhden T-paidan valmistamiseen kuluu vettä 2700 litraa, joka riittäisi juomavedeksi yhdelle ihmiselle 2,5 vuodeksi.
Tekstiiliteollisuus on toiseksi saastuttavin teollisuudenala öljyteollisuuden jälkeen. Maaperä ja vesistöt saastuvat puuvillan viljelyssä käytettyjen kemikaalien takia. Tehtaissa käytetyt kemikaalit saastuttavat vesistöjä, sillä usein teollisuuden jätevedet päätyvät sellaisenaan tai puutteellisesti käsiteltyinä suoraan vesistöihin. Tekstiiliteollisuus aiheuttaakin 20 % maailman vesien saastumisesta. Oman osansa tähän antavat suosimamme polyesterivaatteet, joista irtoaa pestessä 0,5 miljoonaa tonnia mikromuovia vuosittain. Tämä tarkoittaa sitä, että 35 % maailman merissä leijailevasta mikromuovista on peräisin vaatteistamme. Tämän lisäksi tekstiiliteollisuuden osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 10 %, joka on enemmän kuin laiva- ja lentoliikenteen päästöt yhteensä.
Ihmiset saavat myös osansa tekstiiliteollisuuden haitoista. Koska vaatteiden valmistaminen on pitkälti käsityötä, tuotanto on siirtynyt maihin, joissa palkat ovat matalia. Usein niin matalia, että niillä ei tule toimeen, joten myös perheen lasten on työskenneltävä koulussa käynnin sijaan. Vaatteita ommellaan hikipajoissa ja tehtaissa, joiden turvallisuus on kyseenalainen. Työpäivät ovat pitkiä ja joskus työntekijät eivät pääse edes poistumaan tehtaista, ja käytännössä asuvat siellä päivät ja yöt. Kankaiden valmistuksessa käytettävät kemikaalit aiheuttavat terveyshaittoja työntekijöille, sillä suojavälineitä ei ole. Noin viidesosa tekstiilituotannossa käytettävistä kemikaaleista on luokiteltu ihmiselle vaaralliseksi.
Kyseenalaisena kirsikkana kakun päällä on tämän kaiken lisäksi jättimäinen jätevuori, sillä tekstiilijätettä syntyy vuosittain yli 92 miljoonaa tonnia, joka on noin viidesosa maailman jätteestä. Jätevuoreen päätyy tuotannon ylijäämää ja kuluttajien vain muutamia kertoja käyttämiä vaatteita. Tekstiilijätteestä murto-osa, vain noin 1 % kierrätetään uudelleen tekstiileiksi. Suurin osa jätteestä poltetaan tai se päätyy jätevuoreksi kaatopaikoille, usein kehitysmaihin. Negatiivisten vaikutusten runsautta ja jätevuorten kokoa kasvattaa entisestään halvan pikamuodin myötä lisääntynyt kulutus ja vaatteiden lyhyt käyttöikä.
Vastuullisuus ja kestävyys on sitä, että ajatellaan myös muita kuin itseämme
Tekstiiliteollisuuden epäkohtien herättämänä ja innostamana valitsin opinnäytetyöni aiheeksi vaatetuotannon vastuullisuuden ja kestävyyden. Vastuullisuus, kestävyys ja kestävä kehitys ovat sanoja, joihin törmää kaikkialla. Kaikkihan me haluamme olla vastuullisia ja toimia kestävästi, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Vastuullisuus on yksinkertaistaen sitä, että mietimme, mitä vaikutuksia toiminnallemme on toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Se on myös sitä, että pyrimme minimoimaan toimintamme negatiiviset vaikutukset ja lisäämään positiivisia vaikutuksia. Kestävyys on sitä, että emme tuhlaa luonnonvaroja tai muita resursseja. Kestävä kehitys on taloudellisesta kehitystä, joka ottaa huomioon tulevat sukupolvet ja ympäristön. Sekä vastuullisuus että kestävyys pitävät sisällään taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuuden. Kestävän kehityksen aikaansaamiseksi näiden kolmen ulottuvuuden on oltava tasapainossa, eikä mitään näistä ulottuvuuksista voi suosia muiden kustannuksella.
Ympäristön ja ihmisten kannalta vastuullisin vaate on se, jota ei valmisteta. Vaatteita kuitenkin tarvitaan, joten vaatevalmistajan on löydettävä ne keinot, joilla vaatteiden valmistus on vastuullisempaa ja kestävämpää nykyisiä ja tulevia sukupolvia sekä ympäristöä ajatellen. Opinnäytetyön kohdeyrityksen tavoitteena on kasvaa ja olla taloudellisesti kannattava, ja tukea näiden tavoitteiden saavuttamiseen saadaan vastuullisella ja kestävällä toiminnalla. Opinnäytetyön tavoite oli tutkia, mitä pienehkö vaatevalmistaja tekee tuotteidensa vastuullisuuden eteen tällä hetkellä, ja mitä sen pitäisi tehdä, jotta tuotantoketju olisi mahdollisimman vastuullinen ja toiminta kestävää. Tutkimus osoitti, että yrityksellä on hyviä toimintatapoja, mutta parantamisen varaakin on. Pienet vastuullisuusteot ovat tärkeitä, mutta tarvitaan myös selkeä vastuullisuusstrategia ja pitkäjänteistä sitoutumista. Onhan vastuullisuus valttia nyt ja tulevaisuudessa.
Alun kysymyksiin palatakseni, en minäkään miettinyt aiemmin, mitä päälleni puin. Tekstiiliteollisuuden epäkohdat saivat minut kuitenkin ajattelemaan asioita eri tavalla ja muuttamaan käytöstäni. Jos tämä artikkeli saa myös sinut pysähtymään, miettimään ja jättämään edes yhden paidan ostamatta, olen onnistunut tavoitteessani.
Lähteet:
Kanninen K. 2022, Towards sustainability : how to increase responsibility and sustainability in the supply chain? – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.