Paluu tulevaisuuteen— hoitosuhteen comebacki
Psykiatrisessa hoitotyössä digitalisoitumisen ja tehokkuuspaineiden myötä myös kiire on lisääntynyt. Juuri nyt on oikea aika pysähtyä pohtimaan, mitä kohti haluamme mennä. Mikä on itseasiassa kaikkein tärkeintä? Tästä tarpeesta syntyi opinnäytetyönä tehty tutkimuksellinen kehittämistyö Kohtaamisen taito hoitosuhdetyössä – koulutuskokonaisuuden sisällön kehittäminen psykiatriselle osastolle.
Kun ihminen on psykiatrisessa osastohoidossa, mitä hän kaipaa silloin eniten? Kokonaisvaltaista kohtaamista ja hyväksyntää sekä turvallisuutta, yhteistyötä, avoimuutta, tukijaa ja kanssakulkijaa rinnalleen kriisin hetkellä (Eldal ym. 2019). Toipumisorientaatio ja avoin dialogi tarjoavat teoreettiset viitekehykset, jotka molemmat korostavat tätä inhimillistä vuorovaikutusta ja kohtaamista. Näiden ajankohtaisten viitekehysten yhdistäminen ja soveltaminen käytäntöön hoitosuhdetyön koulutuksen keinoin on yritys muistuttaa alan ammattilaisia ja aloittelevia hoitajia siitä, mikä on kaiken perusta: hoitosuhdetyö.
Teoreettiset viitekehykset hoitosuhdetyön arvojen ja suunnan näyttäjinä
Toipumisorientaatio on monisävyinen ajattelumalli, joka pohjautuu yksilöllisyyteen ja osallisuuteen sekä itsemääräämisoikeuteen ja yksilön kasvua tukeviin arvoihin. Kliininen psykiatrinen hoito tavoittelee lääkehoidon ja terveydenhuollon ammattilaisten ohjauksen ja neuvonnan keinoin sairaudesta toipumista. Toipumisorientaation lähtökohdat ovat toisenlaiset. Siinä ajatellaan, että toipuminen ei vaadi sairaudesta paranemista, vaan elämä psyykkisen sairauden kanssa nähdään mahdollisuutena uudelleen suuntautumiseen ja kasvuun. Mielekkään elämän ja toivon löytyminen nähdään henkilökohtaista toipumista edistävinä tekijöinä. (Damsgaard & Angel 2021; Rapeli ym. 2024)
Avoimen dialogin malli löytyy esimerkkinä WHO:n (2021) ohjeistuksesta koskien yhteisöjen mielenterveyspalveluiden järjestämistä. Avoimen dialogin malli on kehitetty Suomessa, Keroputaalla. Siinä korostuvat aito vuoropuhelu sekä potilas ja hänen läheisensä. Hoitohenkilökunnan tehtävänä on mahdollistaa ja luoda olosuhteet tälle vuoropuhelulle, joka synnyttää terapeuttisia hoitosuunnitelmia ja mahdollistaa yhteisen ymmärryksen syntymisen ja sanoittamisen.
Hoitosuhde on tuottavin työvälineemme
Allande‑Cussó ym. (2021) määrittelivät tutkimuksessaan hoitosuhteen käsitettä, se nähdään hoitotyön perustana ja vuorovaikutuksellisena interventiona, joka vaatii tietyn koulutusprosessin kuten muutkin hoitajan taidot. Hoitosuhteen tavoitteena on kannustaminen itsetutkiskeluun ja käyttäytymisen muutokseen. Suhteen ominaisuuksia ovat kontakti, empatia, aitous, läsnäolo, luottamus ja vastavuoroisuus.
Hoitajien vuorovaikutus potilaiden kanssa tulisi Eldalin ym. (2019) mukaan asettaa sairaalahoidossa etusijalle hoitajien tehtävälähtöisyyden sijaan. Tutkimuksen mukaan potilaat kokivat vuorovaikutukselliset hoitosuhteet tärkeimmäksi toipumista edistäviksi tekijöiksi sairaalahoidossa. Kuitenkin mielenterveyspalvelujen nykyinen malli korostaa kulttuuria, jossa hoitajat viettävät suurimman osan työpäivästään lääkityksen antamisen, yksikön turvallisuuden ylläpitämisen, huollon ja kirjaamisen tehtävissä. (Eldal ym. 2019)
Nämä kaikki edellä mainitut tehtävät ovat osastolla tärkeitä työtehtäviä, mutta jos haluamme tehdä työstämme potilaslähtöistä ja aidosti vaikuttavaa sekä tuottavaa, olisiko aika palata juurille ja nostaa kohtaava hoitosuhdetyö takaisin hoitotyön keskiöön psykiatrisessa osastohoidossa? Arvopohjan ja asenteen muutos ja juurruttaminen organisaatioissa mahdollistuu kokemuksellisen koulutuksen järjestämisellä.
Osallistavat työpajat koulutuskokonaisuuden sisällön kehittämisessä luovat kokemuksellisuutta ja dialogisuutta
Opinnäytetyö tehtiin tutkimuksellisena kehittämistyönä Kanta-Hämeen hyvinvointialueella, mielenterveys ja päihdepalveluissa, psykiatrisen tulosalueen erikoissairaanhoidossa. Koska kehittämistyön tarkoituksena oli hoitosuhdetyön koulutuskokonaisuuden sisällön luominen toipumisorientaation ja avoimen dialogin viitekehysten pohjalta, kehittämistyö toteutettiin vuorovaikutteisina ja osallistavina työpajoina. Vaikka kehittämistyö keskittyi koulutuksen sisällön tuottamiseen, pidettiin tärkeänä rakentaa koulutuksen sisältö niin, että se tukee kokemuksellista ja dialogista oppimista.
Aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysilla lisäten työn luotettavuutta luoden vuoropuhelua kirjallisuuden ja työpajojen aineiston välillä. Näin se tuotti perusteltuja ja käytännössä toimivia ratkaisuja tehden prosessista läpinäkyvän ja jäljitettävän yhdistämällä kaksi tietolähdettä.
Kohtaavan hoitosuhdetyön koulutuksen sisällölliset osa-alueet
Tuotoksena syntyi Kohtaamisen taito hoitosuhdetyössä koulutuksen sisältö, joka koostuu hoitotyön toipumiseen tähtäävistä teoista, hoitajan dialogisista taidoista ja osallisuutta vahvistavista asenteista. Koulutuksen sisällön muodostamiseen kuului hoitosuhdetyön käsitteellistäminen hoitajan konkreettisiin tekoihin, taitoihin ja asenteisiin, mikä on tekijän itse johdettu malli WHO:n (2016) ammatillisen osaamisen mallista. Koulutuksen sisällölliset osa-alueet ovat:
- Toipumisen kulttuuri
- Kohtaava vuorovaikutus
- Hoitosuhteen dialogisuus
- Yhteisöllisyys ja osallisuus työotteena
- Ammatillinen kasvu
Opinnäytetyön on tarkoitus palvella organisaatiota tulevan koulutuksen kehittämisessä ja järjestämisessä sekä myöhemmin toimia osana perehdytys- ja täydennyskoulutusta. Kohtaamisen taito hoitosuhdetyössä koulutus nostaa vuorovaikutuksellisen hoitosuhteen takasin psykiatrisen hoitotyön keskiöön, ja juuri nyt näyttää siltä, että hoitosuhdetyön comeback on alkanut!
Opinnäytetyö löytyy linkistä Theseus
Lähteet
Allande‑Cussó, R., Fernández‑García, E., & Porcel‑Gálvez, A. M. (2021). Defining and characterising the nurse–patient relationship: A concept analysis. Nursing Ethics, 29(2), 462–484. https://journals-sagepub-com.ezproxy.turkuamk.fi/doi/full/10.1177/09697330211046651
Damsgaard, J. B., & Angel, S. (2021). Living a meaningful life while struggling with mental health; Challenging aspect regarding personal recovery encountered in the mental health system. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(5), 2708. https://www.mdpi.com/1660-4601/18/5/2708
Eldal, K., Natvik, E., Veseth, M., Davidson, L., Skjølberg, Å., Gytri, D. & Moltu, C. (2019). Being recognised as a whole person: A qualitative study of inpatient experience in mental health. Issues Ment Health Nursing. 40(2), 88-96. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30845858/
Rapeli, S., Sipilä, N. & Nordling, E. (2024). Toipumisorientaation käyttöönoton kulmakivet. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149936/URN_ISBN_978-952-408-399-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y
World Health Organization. (2016). Nurse educator core competencies. https://iris.who.int/server/api/core/bitstreams/a5dc7f1c-e7e6-4221-a9e6-5d5b84681111/content
World Health Organization. (2021). Guidance on Community Mental Health Services: Promoting person-centred and Rights-based Approaches. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/341648/9789240025707-eng.pdf?sequence=1