• kollektiivinen luovuus
• leikki

Luovuuden tukeminen kuuluu kuvataideohjaamisen ytimeen. Monilla ihmisillä on suorituspaineita, ja usein luovaan toimintaan liittyy epäonnistumisen pelkoa. Varsinkin kouluaikaiset kokemukset vertailusta ja arvostelusta rajoittavat luovuutta aiheuttaen pahimmillaan häpeää sekä epävarmuutta omasta osaamisesta. Opinnäytetyössä havainnoitiin kuvataideohjaajan työskentelyä yhteisötaideprojektissa keskittyen erityisesti leikkiin luovuuden tukena. Opinnäytetyö toteutettiin Pasilan Validia -päivätoiminnassa vuoden 2025 aikana aikuisten kuvataideryhmässä. 

Yhteisötaide käsitteenä pitää sisällään muun muassa jaettua tai kollektiivista tekijyyttä sekä osallistavaa taidetta (Kuusela 2020, 20). Osallistavuudessa tekemisen keskiöön astuvat ryhmän osallistujat ohjaajan muuttuessa fasilitoijaksi. Kun ideoidaan yhdessä, omat näkemykset avartuvat. Innostuksen tarttuessa omat työt saattavat yltää ennennäkemättömälle tasolle kuin vaivihkaa. Tätä voimme kutsua myös kollektiiviseksi luovuudeksi. (Lehikoinen 2025, 67.)  

Luovuus voidaan määritellä kyvyksi nähdä asiat eri tavalla ja synnyttää jotain uutta (Sydänmaalakka 2017, 77). Leikki on mahdollista määritellä samoilla sanoilla. Taiteen voi myös määritellä yksinkertaisesti leikiksi (Linnossuo 2025). Kollektiivisessa luovuudessa leikkikaverit ovat tärkeitä. 

Ryhmätoimintaa ja luovuutta tukevat tekijät 

Opinnäytetyössä haastateltiin kuvataiteilija, yhteisötaiteilija Inka Hannulaa sekä yliopettaja, projektipäällikkö Outi Linnossuota ohjaamiseen ja luovuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä Pasilan päivätoiminnan henkilökuntaa ja projektiin osallistuneita asiakkaita havaintojen ja mielipiteiden saamiseksi ryhmätyöskentelystä. Aineiston pohjana on myös työpäiväkirja puolen vuoden ajalta sekä alan kirjallisuutta ja tutkimustietoa. Kaikkien aineistojen pohjalta luovan toiminnan ohjaamisessa tärkeiksi tekijöiksi nousivat: 

• Turvallisuus 

• Ohjaajan herkkyys ja tilannetaju 

• Kuulluksi tuleminen 

• Jaettu tekijyys – jaettu, kollektiivinen luovuus 

• Vapaus 

• Leikin spontaanius – leikillinen asenne 

Leikki ohjaajan työssä 

Vapaa leikki on luonteeltaan spontaania, joten sitä ei voinut käsikirjoittaa ryhmän ohjaamiseen etukäteen. Ohjaajan leikkimielinen asenne näkyi hetkeen heittäytymisessä. Joskus ryhmän toimintaa taustoittaneesta puheensorinasta nousi mieleen laulu, joka sitten laulettiin yhdessä ryhmäläisten kanssa. Välillä tuli runo. Teosten aiheet nousivat spontaaneista keskusteluista. Sommittelussa leikittiin väreillä ja muodoilla ja keskusteltiin, mitä muodoista tulee mieleen kuin pilviä tutkittaessa. Jos asiakkaasta tuntui, että hän oli tehnyt virheen, mietittiin yhdessä, mikä virheeltä tuntuneesta asiasta voisi syntyä. Kaiken jutustelun ja toiminnan ei tarvinnut liittyä yhteisötaideprojektiin, vaan ryhmässä vallitsi vapaus, joka ruokki leikkiä lisäten luovuutta.

Leikkimielisyys ja vapaus tuntuivat takaavan luovuudelle työrauhan. Leikkiessä turhat paineet karsiutuivat työskentelystä ja tilalle astuivat vapaus ja nauru. Välillä toki työskenneltiin myös hiljaa keskittyen. On tasapainoiltava niin, että vallitsee sekä työrauha että luovuutta tukeva ilmapiiri.  

Opinnäytetyössä toteutettiin ryhmätoimintaan osallistuneiden asiakkaiden kanssa taidenäyttely. He osallistuivat näyttelyn joka vaiheeseen suunnittelusta ripustukseen sekä avajaisiin. Tärkeimmältä luovuuden näkökulmasta vaikutti itse prosessi. Kaikki työskentely perustui vapaaehtoisuuteen, oikeastaan vapaaseen leikkiin. Kun sääntöjä ei ole, ei ole myöskään virheitä. On myös helpompi olla ryhmän tasavertainen jäsen, kun kaikki ohjaajaa myöten ovat samalla viivalla. 

Taidenäyttelyssä valmiit teokset olivat värikkäitä ja oivaltavia. Teoksia vaikuttavampia olivat yhteisötaideprojektin vaikutukset kuvataideryhmiin osallistuneisiin asiakkaisiin. Kollegoiden haastatteluissa tulivat ilmi asiakkaiden lisääntyneet eleet ja ilmeet, mitä voi nimittää kuoresta ulos tulemiseksi. Maalaustuokiosta saattaa kehkeytyä terapeuttinen hetki osittain alitajuisen työskentelyn muodossa (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2020, 48). Oman itseyden vahvistuminen näkyy taideteoksissa lisääntyneenä rohkeutena mutta myös oman ilmaisun vapautumisena ilmeitä ja eleitä myöten.  

Opinnäytetyö rohkaisee luovien alojen ohjaajia ennakkoluulottomasti tarttumaan leikkiin. Vapaus ja spontaanius ryhmässä auttavat nostamaan sisäisen lapsen, tuon luovan neron, leikkikentälle visioimaan turvallisen ja ammattimaisen ohjaamisen siivittämänä. Rauhassa, ilolla, melkein kuin itsestään, syntyy paras leikki. 

Aiheesta voi lukea lisää opinnäytetyöstä: Saraste, M. (2026). Leikki kuvataideohjaajan työssä – Luovuuden tukeminen yhteisötaideprojekti, joka löytyy Theseuksesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051412024 

Kuvat: Misa Saraste 

Lähteet

Hannula, I. 2025. Haastattelu. Taiteilija Inka Hannulaa haastatteli 24.07.2025 Misa Saraste. 

Houni P, Turpeinen I & Vuolasto J. 2020. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Helsinki: Taike. 

Kuusela, H. Kollaboraatio 2020. Tampere: Vastapaino. 

Lehikoinen, K. 2025 Creativity, Society, and the Role of Socially Engaged Art in Higher Arts Education. Viitattu 28.12.2025.   https://doi.org/10.4324/9781032702995 

Linnossuo, O. 2025. Haastattelu. Yliopettaja Outi Linnossuota haastatteli 09.06.2025 Misa Saraste. 

Sydänmaalakka, P. 2017. Continuous Renewall -The Only Way to Survive. Espoo: Pertec.