Harjoittelua oireiden ehdoilla – MS-tautia sairastavan paraurheilijan harjoittelu

MS-tauti tuo paraurheilijan harjoitteluun ainutlaatuisia haasteita, jotka liittyvät oireiden vaihtelevuuteen ja kuormituksen hallintaan. Tavoitteellinen harjoittelu on mahdollista, kun suunnittelussa huomioidaan yksilöllisyys, palautuminen ja lämpöherkkyys.

Paraurheilu tarjoaa mahdollisuuden tavoitteelliseen harjoitteluun ja kilpailemiseen henkilöille, joilla on vamma tai pitkäaikaissairaus (International Paralympic Committee, n.d.). MS-tauti eli multippeliskleroosi on keskushermoston autoimmuunisairaus, joka vaikuttaa erityisesti fyysiseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn (NINDS, 2025; Bae & Kasser, 2023). MS-taudin oireet ovat luonteeltaan vaihtelevia ja yksilöllisiä, mikävaikuttaa suoraan urheilijan harjoitteluun. Harjoitteluun ja kilpailemiseen vaikuttavia oireita ovat muun muassa fatiikki, lämpöherkkyys, muuttuva oirekuva sekä fyysisen toimintakyvyn haasteet (MS-tauti: Käypähoito – suositus, 2024).

Paraurheilijat luokitellaan kolmeen eri vammaryhmään: näkövammaiset, liikuntavammaiset ja kehitysvammaiset. Sen lisäksi määritellään luokka, johon urheilija kuuluu sen perusteella, miten hänen sairaudensa tai vammansa aiheuttama toimintarajoite vaikuttaa suorituskykyyn kyseisessä lajissa. (International Paralympic Committee, n.d.) Luokittelun tavoitteena on varmistaa urheilijoille mahdollisimman yhdenvertaiset kilpailuolosuhteet, joissa tuloksen ratkaisee urheilijan taito sekä suoritus eikä vamman haitta-aste (Paraurheilu.fi, n.d.).  

Harjoittelun suunnittelu ja toteutus

Liikunta ja kovalla intensiteetillä harjoittelu on turvallista ja tehokasta myös MS-tautia sairastaville eikä harjoittelu lisää taudin koettua haitta-astetta. Liikunnalla voidaan myös hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä ja se voi vähentää fatiikkia, kun harjoittelu on suunniteltu urheilijan sairaus huomioiden (Bae & Kasser, 2023). Kestävyysharjoittelu parantaa uupumuksen sietokykyä, toiminnallista itsesäätelyä ja palautumiskykyä (Latimer-Cheung ym., 2013). Kestävyysharjoittelu nähdään siis tärkeänä osana kilpaurheilijoiden harjoittelua. Liikkuvuusharjoittelua suositellaan erityisesti spastisuuden vähentämiseksi, mutta myös nivelten liikkuvuuden ja lihasten venyvyyden lisäämiseksi. Voimaharjoittelu on havaittu tehokkaimmaksi liikkuvuuden harjoittamisen keinoksi (Halabchi ym., 2017; Torres-Pareja ym., 2019), mikä puolestaan korostaa voimaharjoittelun merkitystä. 

MS-taudille tyypillistä on lämpöherkkyys eli taudin oireiden paheneminen ruumiinlämmön kohotessa. Kehon lämmönnousun seurauksena hermojen johtonopeus hidastuu ja neurologiset oireet saattavat voimistua. Ilmiö ohittuu, kun ruumiinlämpö laskee. Ilmiö esiintyy tyypillisesti kesähelteillä, saunassa, kuumeessa tai esimerkiksi liikunnan aikana. (MS-tauti: Käypä hoito –suositus, 2026). Siksi lämpöherkkien MS-tautia sairastavien urheilijoiden tulisi välttää harjoittelua kuumimpaan aikaan. On olemassa erilaisia viilennyskeinoja, kuten jäähdytysliivejä ja -päähineitä ja niistä voi olla hyötyä MS-potilaille ehkäisemään ruumiinlämmön nousua. Urheilijoille niiden käyttö voi olla hyödyllistä, mutta kilpasuorituksessa niitä ei yleensä saa käyttää. Halabchi ym. (2017) mukaan useat tutkijat ovat suositelleet alaraajojen kylmävesialtistusta tai haalean kylvyn ottamista 20–30 minuuttia ennen liikuntaa.

MS-taudin vaikutus harjoitteluun

Haastetta harjoittelun ohjelmointiin ja toteutukseen tuo MS-taudin yksilöllisyys ja etenevä luonne. Sairaus heikentää toimintakykyä ja kilpaurheilun tavoitteena on puolestaan suorituskyvyn kehittäminen. Näin asetelma luo harjoitteluun omanlaisensa ristiriidan. Harjoittelussa joudutaan tasapainoilemaan tavoitteellisen urheilun vaatimusten ja kuntoutuksen näkökulmien kanssa. Oireiden päivittäinen ja jopa hetkittäinen vaihtelu luo omat haasteensa. 

Oireet eivät estä tavoitteellista kilpaurheilua, kun urheilija tunnistaa oireensa ja niiden vaikutukset harjoitteluun. Kuormituksen säätely, riittävä palautuminen ja harjoittelun joustavuus korostuvat erityisesti MS-tautia sairastavilla urheilijoilla. Harjoittelua on pystyttävä muokkaamaan nopeasti, mikäli oireet pahenevat tai toimintakyky heikkenee tilapäisesti.

Lähteet:

Bae, M., & Kasser, S. L. (2023). High intensity exercise training on functional outcomes in persons withmultiple sclerosis: A systematic review. Multiple sclerosis and related disorders, 75, 104748. https://doi.org/10.1016/j.msard.2023.104748 

Halabchi, F., Alizadeh, Z., Sahraian, M. A., & Abolhasani, M. (2017). Exercise prescription for patients with multiple sclerosis; potential benefits and practical recommendations. BMC neurology, 17(1), 185. https://doi.org/10.1186/s12883- 017-0960-9 

International Paralympic committee. (n.d.) International Paralympic Committee. Viitattu 19.5.2026 https://www.paralympic.org/ 

Latimer-Cheung, A. E., Pilutti, L. A., Hicks, A. L., Martin Ginis, K. A., Fenuta, A. M., MacKibbon, K. A., & Motl, R. W. (2013). Effects of exercise training on fitness, mobility, fatigue, and health-related quality of life among adults with multiple sclerosis: a systematic review to inform guideline development. Archives ofphysical medicine and rehabilitation, 94(9), 1800–1828.e3. https://doi.org/10.1016/j.apmr.2013.04.020 

MS-tauti. Käypä hoito –suositus. (2026). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 19.5.2026 https://www.kaypahoito.fi/hoi36070 

Paraurheilu.fi (n.d.) Luokittelu. Viitattu 18.4.2026. https://www.paraurheilu.fi/fi/67/luokittelu 

Torres-Pareja, M., Sánchez-Lastra, M. A., Iglesias, L., Suárez-Iglesias, D., Mendoza, N., & Ayán, C. (2019). Exercise Interventions for Improving Flexibility in People with Multiple Sclerosis: A Systematic Review and Meta- 
Analysis. Medicina (Kaunas, Lithuania), 55(11), 726. https://doi.org/10.3390/medicina55110726 

Artikkelin kuva: Freepik