• Erotiikka
• esittävä taide
• Porno
• sirkus

Taidetta, pornoa ja eroottisen esittävän taiteen määritelmiä tutkinut Huononmaunkuvia oli monitaideteos, joka kysyi yleisöltään, saako taide kiihottaa ja voiko porno saada ajattelemaan. Teos pyrki purkamaan erotiikka-alaan liitettyä stigmaa ja luomaan tilaa vapaalle, sensuroimattomalle taiteelle. Teoksen pohjalta selvisi, miten haastava on rajanveto taiteen ja pornon välillä, ja millaisista elementeistä eroottinen esitys koostuu. Viime vuonna ensimmäistä kertaa toteutettu Huononmaunkuvia on nykyään vuotuinen tapahtuma, jota järjestää Huononmaunkuvia RY.

Toukokuussa 2025 ensi kertaa järjestetty Huononmaunkuvia oli erotiikkaa ja alastomuutta käsittelevä monitaideteos, joka koetteli taiteen ja pornon rajapintaa sekä tutki alastomuuden suhdetta eroottiseen taiteeseen. Se kysyi, saako taide kiihottaa ja voiko porno saada ajattelemaan, ja mistä ennakkoluulomme erotiikka-alaa kohtaan kumpuavat.

Teos koostui esitystrilogiasta, taidenäyttelystä sekä kolmesta erilaisesta tapahtumasta. Esitystrilogian osat tutkivat kukin omasta näkökulmastaan erilaisia ilmiöitä ja asenteita, joita ympäröivässä yhteiskunnassamme on suhteessa seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja seksityöhön. Ne sisälsivät tankotanssia, runoa, seksiä sekä monenlaista sirkustekniikkaa, kuten dildoilla jongleerausta.

Esitykset tutkivat eroottisen esittävän taiteen esityksellisiä elementtejä, ja miten sitä voisi määritellä omassa genressään. Huononmaunkuvia pyrki herättämään keskustelua seksuaalisuuteen liittyen, tuomaan eroottisen taiteen osaksi muuta taidekenttää ja purkamaan erotiikka-alaan liitettyä stigmaa. Teoskokonaisuus loi ainutlaatuisen tilan vapaalle ja sensuroimattomalle taiteelle, jossa yhdistyi sekä eri taidealojen tekijöiden että erotiikka-alan ammattilaisten osaaminen.

Porno on tehty kiihottamaan ja taide herättämään muitakin tunteita

Taiteen ja pornon raja on häilyvä ja mahdoton määritellä yksiselitteisesti. Pornoa voidaan määritellä esimerkiksi sen seksuaalisen sisällön, aiheiden tai teemojen kautta, tai pornon tekijöiden intentioiden ja kiihottamiseen pyrkimisen kautta. Jos pornoa tarkastellaan katsojan tai lukijan näkökulmasta, pornoa voi olla mikä tahansa kokijaa seksuaalisesti kiihottava materiaali (Paasonen 2015, s. 9–10). Tällöin periaatteessa mikä tahansa voi olla pornoa, jos se esitetään tavalla, joka kiihottaa katsojaansa.

Huonnomaunkuvia -taidenäyttelyssä oli esillä tutkimuksellinen videoteos Art or Porn?, joka esitteli kolme erilaista taiteen ja pornon rajaa haastavaa lyhyttä videota, joista jokaisen jälkeen katsojan tuli valita, oliko nähty materiaali tämän mielestä taidetta tai pornoa. Videoilla muun muassa nuoltiin kermavaahtoa toisten pyllyiltä, sormetettiin hedelmiä, ja otettiin suihin valtavalta nallekarhulta, jolla oli strap-oniin kiinnitetty dildo. Tulosten yllättävän tasainen jakautuminen viesti haasteista vetää rajaa taiteen ja pornon välille.

Huononmaunkuvia –esiintyjille kohdistetun kyselyn vastauksissa taidetta ja pornoa määriteltiin paljolti tekijän omien intentioiden kautta. Pornon ensisijaiseksi tarkoitukseksi nähtiin katsojan kiihottaminen, kun taas taiteella ajateltiin olevan myös muita päämääriä, kuten tunteiden herättäminen tai erilaisten aiheiden ja teemojen käsitteleminen. Taide kuitenkin voi myös kiihottaa, mutta se ei ole sen ainoa tavoite.

Dramaturgia, liikekieli ja alastomuus eroottisen esityksen elementteinä

Eroottisen esitystaiteen määritteleviä tekijöitä ja sen erityispiirteitä voidaan tarkastella muun muassa dramaturgian, liikekielen tai alastomuuden ja puvustuksen näkökulmasta. Eroottista esitystaidetta määritellessä tulee kuitenkin ottaa huomioon eroottisuuden kokemuksen henkilökohtaisuus. Se, mikä toiselle on kiihottavaa, ei sitä välttämättä toiselle ole lainkaan. Esitys voidaan nähdä teoksen, tekijän ja katsojan yhteisenä vuoropuheluna, jonka tulkinnat ja kokemukset syntyvät katsojan mielessä. Tästä syystä eroottisen esityksen määritteleminen tietynlaisen liikekielen tai sisällön kautta on yksinkertaistavaa. Eroottisella esitystaiteella on myös erilaisia alalajeja, kuten striptease tai burleski, joilla on omia sisällöllisiä tai rakenteellisia erityispiirteitä ja ominaisuuksia.

Dramaturgia on käsitteenä laaja esittävän taiteen termi, jolla tarkoitetaan minkä tahansa materiaalin järjestämistä esitykseksi. Dramaturgia kuvaa myös erilaisia esityksen sisäisiä keinoja ja tekniikoita, joilla esityksestä luodaan toimiva kokonaisuus. Tällaisia ovat esimerkiksi:

• rakenne
• muoto ja sisältö
• yleisösuhde
• koreografia
• jännite
• rytmi.

Glasscockin (2003, s. 8) mukaan stripteasen neljä olennaista toimintoa on paljastaminen, kiihottaminen, viihdyttäminen ja näiden tuottaminen lavalla. Eroottisen esityksen jännite koostuu usein kiusoittelevasta ja kiihottavasta tunnelman luomisesta, paljastamisesta ja peittämisestä, suorasta yleisökontaktista sekä rytmin synnyttämisestä riisuutumisen kautta.

Eroottisen esityksen koreografia voi sisältää erilaisten sirkusvälineiden tai muiden objektien käyttämistä. Usein eroottinen liikekieli korostaa yhteiskunnassa seksuaalisina pidettyjen kehonosien liikettä ja saattaa muistuttaa seksuaalisista akteista. Eroottista liikekieltä voidaan tulkita kulttuurin, yhteiskunnan kauneusihanteiden, pornokuvaston ja kinky-kulttuurin kautta, joka on aina sidoksissa aikakauden trendeihin. Lopulta kuitenkin olennaisinta eroottisessa liikekielessä on esiintyjän omat intentiot ja niiden ilmaiseminen. Oikeastaan mikä tahansa voi olla eroottista, mikäli esiintyjän ilmaisu ja lavakarisma välittävät sen yleisölle niin.

Puvustus voi olla joskus eroottisempaa kuin alastomuus. Peittämisen ja paljastamisen elementit eroottisessa esityksessä kiusoittelevat ja luovat jännitteitä. Kuitenkin alastomuudella on suuri merkitys eroottisessa esityksessä. Eroottinen esitys sisältää usein ainakin osittaista alastomuutta, ja riisuutuminen voi olla olennainen osa esityksen dramaturgiaa ja koreografiaa. Alastomuus ei kuitenkaan ole automaattisesti eroottista tai osa eroottista esitystä.

Sanna Kekäläinen painottaa erityisesti naisten alastomuuden näyttämöllä olevan lähtökohtaisesti aina poliittista patriarkaatin ja miesvaltaisen maailman vuoksi (Saarakkala, 2010, s.6–7). Naisiin kohdistuva seksualisointi vaikuttaa usein myös siihen, että naiskehon alastomuus voidaan nähdä automaattisesti eroottisena, vaikka esiintyjä ei sitä ilmentäisikään niin. Seksuaalinen alastomuus on vahvasti sukupuolittunutta. Kärjistetysti, alaston nainen nähdään seksuaalisena ja alaston mies hauskana.

Eroottinen taide löytää paikkansa yhdistystoiminnasta

Pornoa tai eroottista taidetta harvemmin käsitellään taiteellistieteellisissä teksteissä, joten niiden kaikenlainen tutkiminen on pioneeritietoa niiden olemassaolosta taiteenlajina. Yhteiskunnassamme vallitseva erotiikka-alan stigmatisointi ajaa eroottisen taiteen ahtaalle ja köyhdyttää esittävän taiteen mahdollisuuksia ja laajaa repertuaaria.

Vaikka Huononmaunkuvia –produktion lähtökohdat ja tavoitteet olivat hyvin yhteiskunnallisesti kantaaottavat, nousi prosessin aikana työryhmälle jopa tärkeämmäksi värikäs ja monialainen yhteisö, joka lopulta johti Huononmaunkuvia RY -yhdistyksen perustamiseen. Sen vuotuinen tavoite on järjestää taidetäytekakuksi lanseerattu eri teemoin toteutettava Huononmaunkuvia -monitaideteos. Tänä vuonna räävittömyyden, sopimattomuuden ja kinkyyden teemoihin perustuva Huononmaunkuvia tapahtuu Tampereella toukokuun ajan.

Lähteet:

Glasscock, J. 2003. Striptease – from Gaslight to Spotlight. Harry N. Abrams INC.

Paasonen, S. 2015. Pornosta. Painosalama Oy. https://todellisuus.fi/esitys-lehdet/esitys-2-2010.pdf

Kuva: kuvat 1-3 Joona Nieminen, kuva 4 Aurora Saarikorpi, graafinen ilme Kerttu Kömi

Artikkeli perustuu kirjoittajan opinnäytetyöhön, joka löytyy Theseus-tietokannasta: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051211372