Huomaamatta katoava yhteinen ajattelu
Miten viestivä tekoäly vaikuttaa asiantuntijatiimien tapaan ajatella yhdessä
Yhä useammin asiantuntijatyössä ensimmäistä keskustelua ei käydä kollegan vaan viestivän tekoälyn kanssa.
Muutos vaikuttaa pieneltä.
Kysymys ChatGPT:lle?
Idea Copilotilta!
Ongelmanratkaisua Clauden kanssa.
Viestivä tekoäly auttaa asiantuntijatyössä monin tavoin. Se nopeuttaa tiedonhakua, keksii ideoita ja auttaa tekstien työstämisessä. Tutkimusten mukaan se voi lisätä työn tehokkuutta, parantaa yksilön suorituskykyä ja tasoittaa osaamiseroja asiantuntijatyössä (Buhmann ym., 2026; Filippelli ym. 2026). Juuri siksi sen käyttö ei näyttäydy ongelmana. Ei yksilölle eikä organisaatiolle.
Yhteinen jäsentäminen ei synny itsestään
Useiden teorioiden mukaan uusi ymmärrys syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa: keskeneräisten ajatusten jakamisessa, näkökulmien törmäyttämisessä ja yhdessä tapahtuvassa tulkinnassa. Juuri näissä tilanteissa syntyvät uudet ideat, oppiminen ja innovaatiot. Viestivän tekoälyn myötä ajatteluprosessi siirtyy yhä enemmän yksityiseksi. Tiimille näytetään valmis tuotos, josta keskeneräiset ajatukset, ristiriidat ja epävarmuus jäävät yhä useammin yhteisen käsittelyn ulkopuolelle.
Tässä opinnäytetyössä yhteisöllisyys ymmärretään kykynä tehdä yksilöiden tiedoista, kokemuksista, havainnoista ja ajatuksista yhteistä ymmärrystä ja toimintaa niin, että kaikki osapuolet hyötyvät siitä. Taustalla vaikuttaa Weickin (1995) sensemaking-ajattelu, jonka mukaan yhteinen ymmärrys rakentuu tilanteissa, joissa ihmiset pysähtyvät yhdessä tulkitsemaan muutosta ja rakentamaan sille merkitystä. Ilmiön tarkastelemiseksi työssä kehitettiin yhteisen jäsentämisen malli, jota pilotoitiin kolmen henkilön asiantuntijatiimissä 2,5 tunnin työpajassa. Työpajassa yksilöllistä tekoälyn käyttöä tehtiin näkyväksi esimerkiksi karkkipurkkimenetelmällä, jossa tekoälyn eri käyttötapoja havainnollistettiin karkkien avulla konkreettisesti. Menetelmä teki muutokset tiimille näkyviksi ja avasi keskustelun luontevasti. Tiimin reflektion tukena toimi myös työpajaa varten rakennettu Effervesce-tekoälybotti. Malli johti konkreettiseen tulokseen ja tiimi päätti aloittaa säännölliset keskusteluhetket tekoälyn käytöstä.
Yhteinen ajattelu vähenee huomaamatta
Pilotissa havaittiin jotain ristiriitaista. Vaikka osallistujat käyttivät viestivää tekoälyä laajasti omassa työssään, sitä ei nähty edes mahdollisena yhteisenä ajattelun välineenä. Vaikka tiimissä vallitsi avoin ilmapiiri ja korkea psykologinen turvallisuus, tiimi ei ollut pysähtynyt tarkastelemaan tapahtunutta muutosta yhdessä. Syy näyttää olevan yksinkertainen. Viestivä tekoäly näyttäytyy yksilölle hyödyllisenä apurina eikä lainkaan tiimin toimintaa muuttavana ilmiönä. Silti uusi ymmärrys, oppiminen ja innovaatiot syntyvät edelleen ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Pilotissa tiimille tarjottiin myös tekoälybottia yhteisen pohdinnan tueksi, mutta se jäi liki käyttämättä. Kiinnostus kohdistui ihmisten väliseen keskusteluun, ei yhteiseen tekoälyn käyttöön. Tekoäly vaikuttaakin olevan ennen kaikkea henkilökohtainen ajattelukumppani. Pilotin pienen koon vuoksi tulokset ovat suuntaa-antavia, eivät yleistettävissä.
Etä- ja hybridityö on vähentänyt spontaania vuorovaikutusta ja hiljaisen tiedon jakamista. Pilotin havaintojen ja aiemman tutkimuksen perusteella viestivä tekoäly näyttää vahvistavan samaa kehitystä:
- Ideointi siirtyy yhä enemmän yksilön ja tekoälyn väliseksi
- Keskeneräiset ajatukset ja epävarmuus jäävät näkymättömiin
- Kollegan puoleen kääntyminen voi tuntua hitaalta ja raskaalta
- Tilanteet, joissa altistutaan erilaisille näkökulmille, vähenevät
Organisaatio voi muuttua tehokkaammaksi, mutta menettää huomaamatta osan kyvystään oppia, kyseenalaistaa ja luoda aidosti uutta.
Käytännöt ratkaisevat, ei teknologia
Tieto yksin ei riitä luomaan uutta. Felinin ja Holwegin (2024) mukaan pelkkään olemassa olevaan tietoon nojautuminen olisi voinut estää lentämisen kaltaisten innovaatioiden syntymisen. Jos asiantuntijatyön arvo syntyy yhteisestä ajattelusta, oppimisesta ja uuden luomisesta, juuri näihin yhteisen ajattelun tilanteisiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota myös tekoälyn aikakaudella. Tässä työssä kehitetty yhteisen jäsentämisen malli tarjoaa tiimeille tavan tuoda näkymättömäksi jäänyt ajattelu takaisin yhteiseen keskusteluun. Ehkä keskeinen kysymys ei ole, miten viestivä tekoäly auttaa asiantuntijaa työssään, vaan mitä tapahtuu organisaatioille ja lopulta yhteiskunnalle, jos ihmiset eivät enää ajattele yhdessä.
Artikkeli on osa Turun AMK:n Johtamisen kehittäminen -tutkimusryhmän julkaisuja.
Lähteet:
Baer, S. 2026. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Theseus linkki: https://www.theseus.fi/handle/10024/928807
Buhmann, A., Zerfass, A., Laborde, A., Moreno, A., Romenti, S., Tench, R. & Siegel, C. (2026). “We’re right in the foothills”: The adoption of artificial intelligence in corporate communication departments. Corporate Communications: An International Journal, 1–21. https://doi.org/10.1108/CCIJ-09-2025-0296
Felin, T. & Holweg, M. (2024). Theory Is All You Need: AI, Human Cognition, and Causal Reasoning. Strategy Science, 9(4), 346–371. https://doi.org/10.1287/stsc.2024.0189
Filippelli, S., Popescu, I. A., Verteramo, S., Tani, M. & Corvello, V. (2026). Generative AI and employee well-being: Exploring the emotional, social, and cognitive impacts of adoption. Journal of Innovation & Knowledge, 11. https://doi.org/10.1016/j.jik.2025.100844
Weick, K. (1995). Sensemaking in Organizations. Sage Publications.