Toimijuutta tukeva yhteisöllinen asuminen ikäihmisen kotina
Suomen väestö ikääntyy. Suurin osa ikäihmisistä pärjää itsenäisesti omassa kodissa, mutta usein viimeisinä elinvuosina avun tarve lisääntyy. Tutkimuksissa on todettu, että omassa kodissa vanheneminen ei ole kaikkien ikäihmisten ensisijainen toive. Erilaiset välimuotoisen asumisen muodot voivat tukea ikäihmisen toimijuutta ja mahdollistaa mielekkäitä elinvuosia paremmin kuin yksityiskoti. Nykyisissä kansallisissa linjauksissa ikäihmisten välimuotoisten asumispalveluiden kehittäminen on nostettu yhdeksi tavoitteeksi. Yhteisöllinen asuminen on yksi välimuotoisen asumisen muodoista. Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa ikäihmisten asumista, jossa asuminen ja palvelut järjestetään erikseen asiakkaan tarpeen mukaisesti. Asunnon lisäksi yhteisölliseen asumiseen kuuluu sosiaalista kanssakäymistä edistävää palvelua.
Hyvän yhteisöllisen asumisen edellytykset
Ikäihmisten hyvän yhteisöllisen asumisen edellytyksissä korostuvat kodin merkitys, yhteisöllisyys ja turvallisuus. Hyvä asuminen tukee ikäihmisen hyvinvointia ja itsenäisyydentunnetta. Hyvässä yhteisöllisessä asumisessa puhutaan ensisijaisesti asumisesta ja vasta toissijaisesti palveluista. Tutkimusten mukaan yhteisöllisessä asumisessa asukkaat pitävät pääsääntöisesti asuntoaan kotinaan ja ”koti ”kulkee mukana, vaikka asuinpaikka vaihtuukin. Yhteisöllisen asumisen erona yksityiskotiin on se, että seinät eivät tee kotia, vaan siellä olevat muut asukkaat luovat osan kodin tunteesta.
Hyvän yhteisöllisen asumisen lähtökohtia ovat asukkaan mahdollisuudet vuorovaikutukseen, mielekkääseen tekemiseen sekä oman näköiseen elämään. Yhteisöllisen asumisen yhteisöllisyys ja turvallisuus tukevat toisiaan. Yhteisöllisen asumisen turvallisuus vahvistuu toisten asukkaiden läsnäolosta sekä palveluiden ja avun olemassaolosta. Asukkaiden turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat riittävät tukipalvelut sekä soveltuva ympäristö ja elinpiiri. Tuttu paikkakunta ja ympäristö luovat turvallisuutta ja tukevat ikäihmisen paikallisidentiteettiä.
Yhteisöllisyyden ulottuvuuksia ovat yhteenkuuluvuuden tunne ja luottamus. Yhteisöllisyys nousee tutkimusten mukaan yhteisöllisen asumisen tärkeimmäksi voimavaraksi. Asukkaiden keskinäiset kanssakäymiset liittyvät usein arkisiin asioihin, kuten ruokailuihin, pihassa oleskeluun ja yhteisiin tapahtumiin. Erityisen merkityksellisiksi asukkaat kokevat muiden asukkaiden spontaanit kohtaamiset käytävillä tai muissa tiloissa. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan synny pelkästään yhdessä asumisesta, vaan yhteisöllisyyden syntymistä ja olemassaoloa pitää tukea. Lisäksi on tärkeää, että ikäihmiset voivat itse vaikuttaa osallistumisestaan yhteisölliseen toimintaan. Yhteisöllisessä asumisessa juuri yksityisyyden ja yhteisöllisyyden onnistunut yhteensovittaminen lisää asukkaiden elämänlaatua.
Ikäihminen on oman elämänsä paras asiantuntija
Ikäihmiset kokevat iloa voidessaan tehdä mielekkääksi kokemiaan asioita ja elää omannäköistään elämää. Yhteisöllisessä asumisessa asukkaiden tulee saada järjestää omaa arkeaan toiveidensa mukaiseksi palveluiden tarpeesta huolimatta. Oman näköinen elämä ilmenee asukkaiden tyytyväisyytenä ja viihtymisenä. Ikäihmisellä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Kaikissa palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä tulee huomioida, että ikäihminen on oman elämänsä paras asiantuntija. Yhteisöllisessä asumisessa asukkaan tulee saada vaikuttaa omiin palveluihinsa ja valintoihinsa arjessa. Tämän lisäksi asukkailla tulee olla mahdollisuuksia osallistua asumisyksikön asioiden kehittämiseen ja päätöksentekoon.
Asiakaslähtöisyyttä pidetään itsestäänselvyytenä sote-palveluissa, mutta valitettavasti asiakkaita ei otata mukaan riittävästi palveluiden suunnitteluun tai kehittämiseen. Liian usein ikäihmisten palveluita kehitetään organisaatio- ja asiantuntijalähtöisesti. Tutkimusten mukaan ikäihmiset haluavat olla mukana kehittämisessä. Tämä näkökulma nousi esiin myös ikäihmisten yhteisöllisen asumisen opinnäytetyössä. Ikäihmisten osallistaminen omien palveluiden kehittämiseen tulee olla tulevaisuudessa palveluiden kehittämisen lähtökohta.
Ikäihmisten yhteisöllisen asuminen Naantalissa -tapaustutkimukseen osallistuneet ikäihmiset kokivat hyvän yhteisöllisen asumisen olevan: ”Esteetön, viihtyisä ja turvallinen koti, jossa on palvelut saatavilla. On tärkeää, että asukkaat pääsevät mukaan suunnitteluun ja toteuttamiseen.”
Artikkelin pohjana oleva ikäihmisten yhteisöllisen asumisen kehittämistä koskeva opinnäytetyö toteutui palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntävänä tapaustutkimuksena. Tutkimuksen tavoitteena oli saada ymmärrys siitä, miten hyvä yhteisöllinen asuminen toteutuu ja minkälaisille asiakkaille asumismuoto soveltuu. Palvelumuotoilun lähtökohtana on aina asiakasymmärrys. Kuuntelemalla asiakkaiden ja muiden sidosryhmien tarpeita ja yhteiskehittämällä palveluja heidän kanssaan on mahdollisuus kehittää organisaatiokulttuuria asiakaslähtöisemmäksi ja tuottaa palveluja, jotka vastaavat asiakkaiden tarpeita ovat mahdollisia tuottaa myös organisaation näkökulmasta katsottuna. Tulevaisuudessa palvelurakenteiden kehittämisessä nousee yhä tärkeämpään rooliin asiakkaan kokema hyöty, osallisuus ja osallistuminen. Muuttuvassa toimintaympäristössä palvelu ei ole koskaan valmis, vaan vaatii jatkuvaa yhteiskehittämistä ja asiakkaiden ja muiden toimijoiden uusiutuvien tarpeiden kuulemista.
Lähteet:
Suuronen K. 2022. Ikäihmisten yhteisöllinen asuminen Naantalissa : tapaustutkimus säätiön palvelutoiminnan siirtymisestä kaupungille – Theseus, Turun ammattikorkekoulun opinnäytetyö.
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. Annettu Helsingissä 28.12.2012. Saatavilla sähköisesti osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980
Piironen, T.; Lyytinen, H. & Routasalo, P. 2005. Asukkaiden kokemuksia palvelutalon arjesta. Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja A:46/2005. Turku: Turun yliopisto
Rappe, E., Rajaniemi, J. & Topo, P. 2020. Hyvä asuminen muistisairaana. Gerontologia 34(2) 2020, 135–154. Viitattu 18.2.2022. https://doi.org/10.23989/gerontologia.84947
Ruuskanen-Parrukoski, P. 2018. Palveluasuminen ikääntyneen asumisen kontekstina. Tapaustutkimus ikääntyneiden toimijuudesta sekä vallasta ja sosiaalisista suhteista. Väitöskirja. Acta Universitatis Lapponiensis 364. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 29.3.2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-043-2
Räsänen, R. 2019. Elämänlaadun monipuolinen huomiointi ja tukeminen käytännön vanhustyössä. Teoksessa J. Kulmala (toim.) Hyvä vanhuus – menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. Jyväskylä: PS-kustannus, 18–40.