Päihderiippuvaisen potilaan hoidon tarpeen arviointi puhelimessa edellyttää monipuolista osaamista
Puhelimessa tehtävä hoidon tarpeen arviointi edellyttää ammattilaiselta kykyä muodostaa kokonaiskuva potilaan tilanteesta ilman näköyhteyttä. Päihderiippuvaisen potilaan kohdalla arviointi vaatii monipuolista osaamista, sillä tilanteeseen voivat vaikuttaa päihteiden käytön lisäksi psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset tekijät.
Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä tunnistettiin neljä osaamisaluetta, jotka tukevat turvallista hoidon tarpeen arviointia puhelinpalveluissa.
Hoidon tarpeen arviointi puhelimessa edellyttää monipuolista osaamista
Puhelinpalvelut ovat vakiintunut osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Puhelimessa voidaan arvioida potilaan tilannetta, antaa ohjausta ja tehdä päätöksiä siitä, millaista hoitoa potilas tarvitsee ja kuinka nopeasti. Samalla ammattilaisen pitäisi pystyä muodostamaan riittävä kokonaiskuva tilanteesta näkemättä potilasta.
Päihderiippuvaisen potilaan kohdalla arviointi voi olla erityisen haastavaa. Päihteiden käytön lisäksi tilanteeseen voivat vaikuttaa psyykkinen ja fyysinen vointi sekä potilaan sosiaalinen tilanne. Kaikki tarvittava tieto ei myöskään välttämättä tule keskustelussa esille ilman tarkentavia kysymyksiä.
Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä tarkasteltiin, millaista osaamista sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselta edellytetään päihderiippuvaisen potilaan hoidon tarpeen arvioinnissa puhelinpalveluissa. Opinnäytetyö toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena, ja lopulliseen aineistoon valittiin seitsemän tutkimusta.
Systemaattinen tiedonkeruu on osa hoidon tarpeen arviointia
Opinnäytetyön tuloksissa hoidon tarpeen arvioinnin osaaminen jäsentyi neljään kokonaisuuteen: arviointi- ja päätöksenteko-osaamiseen, etävuorovaikutusosaamiseen, digitaaliseen ja etäpalveluosaamiseen sekä palvelujärjestelmä- ja yhteistyöosaamiseen. Kasvokkaisessa kohtaamisessa ammattilainen saa potilaan tilanteesta tietoa myös havainnoimalla. Puhelimessa tätä mahdollisuutta ei ole. Arvio perustuu siihen, mitä potilas kertoo, mitä ammattilainen kysyy ja mitä keskustelun perusteella voidaan päätellä.
Etäpalveluissa ammattilaiset ovat kuvanneet kliinisen havainnoinnin rajoitteita. Esimerkiksi potilaan ulkoista olemusta ja osaa fyysisistä oireista ei pystytä arvioimaan samalla tavalla kuin kasvokkain. Etäpalveluihin siirtyminen on myös voinut vähentää kliinisen päätöksenteon tueksi saatavaa tietoa. (Uscher-Pines ym., 2020; McDonald ym., 2023)
Siksi puhelimessa korostuvat systemaattinen tiedonkeruu ja tarkentavat kysymykset. Ammattilaisen pitää pystyä yhdistämään potilaalta saadut tiedot kokonaisuudeksi ja arvioimaan niiden perusteella tilanteen kiireellisyyttä sekä jatkohoidon tarvetta. Osaamiseen lukeutuu myös omien rajojen tunnistaminen: jos puhelimessa saatava tieto ei riitä turvallisen päätöksen tekemiseen, arviointia pitää pystyä jatkamaan toisella tavalla.
Luottamuksellinen vuorovaikutus tukee kliinistä päätöksentekoa
Puhelimessa vuorovaikutuksella on suuri merkitys. Kun ilmeet, eleet ja muu nonverbaalinen viestintä jäävät pois, äänen, sanojen ja kuuntelemisen merkitys korostuu. Etäpalvelun on todettu muuttavan ammattilaisen ja potilaan välistä vuorovaikutusta. Se voi tehdä palvelusta joustavamman ja helpommin saavutettavan, mutta toisaalta kohtaaminen voidaan kokea kasvokkaista kontaktia persoonattomammaksi. (Ekström & Johansson, 2019; Martin ym., 2021)
Päihteiden käytöstä keskusteltaessa luottamuksen rakentuminen on erityisen tärkeää, ja ammattilaisen tapa kysyä asioista voi vaikuttaa siihen, kuinka avoimesti potilas kertoo tilanteestaan. Puhelimessa tarvitaan aktiivista kuuntelua, selkeää ilmaisua, tarkentamista ja yhteisen ymmärryksen varmistamista. Vuorovaikutusosaamista ei siksi voi erottaa kliinisestä arvioinnista. Ilman riittävää ja luotettavaa tietoa myöskään hyvä kliininen osaaminen ei välttämättä johda oikeaan ratkaisuun.
Digiosaaminen on myös kykyä tunnistaa etäpalvelun rajat
Digitaalinen osaaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että ammattilainen osaa käyttää tarvittavia järjestelmiä. Olennaista on myös kyky arvioida, soveltuuko etäasiointi kyseiselle potilaalle ja kyseiseen tilanteeseen. Kaikilla potilailla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tai valmiuksia käyttää etäpalveluja.
Teknologiaan, verkkoyhteyksiin ja palvelujen saavutettavuuteen liittyvät ongelmat voivat muodostaa esteitä hoidolle. Toisaalta etäpalvelu voi helpottaa hoitoon pääsyä ja tarjota joillekin potilaille mahdollisuuden asioida tavalla, jonka he kokevat helpommaksi tai yksityisemmäksi. (Aronowitz ym., 2021; Ober ym., 2024)
Myös tekniset ongelmat voivat vaikuttaa arvioinnin onnistumiseen. Jos yhteys on huono tai osa keskustelusta jää kuulematta, ammattilaisen on tunnistettava, milloin arviointia ei voida jatkaa luotettavasti samalla tavalla. Teknologia on siis väline, ja ammattilaisen tehtäväksi jää arvioida, milloin sitä voidaan käyttää turvallisesti ja milloin tarvitaan toinen tapa kohdata potilas.
Hoidon tarpeen arviointi ei pääty puhelun päättyessä
Päihderiippuvaisen potilaan tilanne voi edellyttää useiden palvelujen yhteensovittamista. Päihdepalvelujen lisäksi potilas voi tarvita mielenterveyspalveluja, somaattista hoitoa tai sosiaalipalveluja. Tämän vuoksi palvelujärjestelmän tunteminen on olennainen osa hoidon tarpeen arviointia. Ammattilaisen täytyy tietää, mihin potilas voidaan ohjata, milloin tarvitaan konsultaatiota ja miten hoidon jatkuvuus varmistetaan.
Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa nousivat esille palveluohjauksen ja lähetekäytäntöjen lisäksi hoidon koordinointi sekä yhteistyö eri ammattilaisten ja palvelujen välillä. Hyvä arvio ei siis yksin riitä – potilaan pitäisi myös päästä arvioinnin perusteella oikean avun piiriin. (Scott ym. 2023; Ober ym. 2024; McDonald ym. 2023)
Hoidon tarpeen arvioinnin osaamista voidaan vahvistaa koulutuksella
Kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostunut neljän osaamisalueen kokonaisuus voidaan tulkita alustavaksi osaamiskehykseksi päihderiippuvaisen potilaan puhelimitse toteutettavaan hoidon tarpeen arviointiin. Kehykseen kuuluvat arviointi- ja päätöksenteko-osaaminen, etävuorovaikutusosaaminen, digitaalinen ja etäpalveluosaaminen sekä palvelujärjestelmä- ja yhteistyöosaaminen. Osaamisalueet eivät toimi toisistaan erillään, vaan turvallinen hoidon tarpeen arviointi edellyttää niiden yhdistämistä käytännön tilanteessa.
Osaamiskehystä voidaan hyödyntää esimerkiksi perehdytyksessä, täydennyskoulutuksessa ja ammattilaisten osaamisen arvioinnissa. Korkeakouluopetuksessa sitä voisi käyttää myös simulaatioharjoitusten pohjana: opiskelija voisi harjoitella tilannetta, jossa potilaan hoidon tarve täytyy arvioida ilman näköyhteyttä.
Tuloksia on kuitenkin tarkasteltava myös kriittisesti: katsauksen aineisto muodostui seitsemästä tutkimuksesta, ja puhelinpalvelujen lisäksi tutkimuksissa käsiteltiin videovastaanottoja ja muita etäpalveluja. Aineistossa painottuivat myös opioidien käyttöhäiriöön liittyvät tutkimukset. Osaamiskehystä onkin perusteltua tarkastella jatkossa suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja selvittää, miten se soveltuu eri päihderiippuvuuksiin.
Tulosten perusteella puhelimessa tapahtuva hoidon tarpeen arviointi ei ole kasvokkaisen arvioinnin yksinkertaisempi versio. Se on oma ammatillinen tilanteensa, jossa osa tiedosta puuttuu ja sitä täytyy korvata muilla keinoilla. Puhelin ei vähennä ammatillisen osaamisen tarvetta. Se muuttaa tapaa, jolla osaamista käytetään.
Lähteet
Aronowitz, S. V., Engel-Rebitzer, E., Dolan, A., Oyekanmi, K., Mandell, D., Meisel, Z., South, E. & Lowenstein, M. 2021. Telehealth for opioid use disorder treatment in low-barrier clinic settings: an exploration of clinician and staff perspectives. Harm Reduction Journal 18, 119.
Ekström, V. & Johansson, M. 2019. Sort of a nice distance: a qualitative study of the experiences of therapists working with internet-based treatment of problematic substance use. Addiction Science & Clinical Practice 14, 44.
Martin, R., Kang, A. W., DeBritz, A. A., Walton, M. R., Hoadley, A., DelaCuesta, C. & Hurley, L. 2021. Medication for Opioid Use Disorder Service Provision and Telephone Counseling: A Concurrent Mixed-Methods Approach. International Journal of Environmental Research and Public Health 18(11), 6163.
McDonald, R., Bech, A. B. & Clausen, T. 2023. Flexible delivery of opioid agonist treatment during COVID-19 in Norway: qualitative and quantitative findings from an online survey of provider experiences. BMC Health Services Research 23, 965.
Ober, A. J. ym. 2024. Stakeholder perspectives on a telemedicine referral and coordination model to expand medication treatment for opioid use disorder in rural primary care clinics. Journal of Substance Use and Addiction Treatment 156, 209194.
Scott, K. ym. 2023. Research and engagement considerations for alcohol use telehealth services within HIV care: a qualitative exploration in federally qualified health centers. AIDS Care 35(11), 1786–1795.
Uscher-Pines, L., Sousa, J., Raja, P., Mehrotra, A., Barnett, M. & Huskamp, H. A. 2020. Treatment of opioid use disorder during COVID-19: Experiences of clinicians transitioning to telemedicine. Journal of Substance Abuse Treatment 118, 108124.
Kuva: Pexels