Paikkatietopohjainen mallinnus vai vesinäytteenotto? Vertailu osoitti, että molemmilla menetelmillä voidaan tunnistaa vesistökuormituksen hotspot-alueita

18.11.2026

Voidaanko valuma-alueen kuormituksen hotspot-alueet tunnistaa pelkästään paikkatietopohjaisella mallinnuksella, vai tarvitaanko aina vesinäytteitä? Paattistenjoen valuma-alueella toteutettu vedenlaadun seurantakampanja sekä tulosten vertailu mallinnuksen antamiin tietoihin osoitti, että menetelmät täydentävät toisiaan, mutta vain toinenkin menetelmä antaa tietoja päätöksenteon tueksi.

Valuma-alueilta valuu huuhtoumana vesistöihin erilaisia aineita, kuten ravinteita sekä kiintoainesta. Ravinnehuuhtoumat aiheuttavat rehevöitymistä ja heikentävät vesien tilaa. Saaristomeren rehevöitymisen vähentämiseksi on tärkeää vähentää valuma-alueelta kulkeutuvaa typen ja fosforin aiheuttamaa kuormitusta.

Vesiensuojelun suunnittelussa yksi keskeisimpiä kysymyksiä on, miltä alueilta ravinteet ja kiintoaine kulkeutuvat vesistöihin. Kaikkein kuormittavimpia alueita kutsutaan hotspot-alueiksi. Kun tavoitteena on vähentää kuormitusta mahdollisimman tehokkaasta, tulee toimenpiteet kohdistaa alueille, joilta kuormitus on suurinta.

Vesinäytteet kertovat, mitä vesi todella kuljettaa mukanaan

Vesinäytteiden etuna on se, että ne mittaavat todellista vedenlaatua. Samalla niiden suuri heikkous on se, että tulokset kuvaavat vain näytteenottohetkeä. Sääolosuhteet, virtaamat ja vuodenajat vaikuttavat tuloksiin merkittävästi.

Paattistenjoen valuma-alueella vuoden mittainen seurantakampanja toteutettiin seitsemän merkittävimmän osavaluma-alueen uomasta sekä Paattistenjoen pääuomasta. Näytteenottokertoja oli viisi ja ne ajoitettiin erilaisiin virtaamatilanteisiin, jotta vedenlaadunvaihteluista saatiin mahdollisimman kattava kuva.

Fosfori- ja kiintoainepitoisuuksista saatiin selkeitä eroja osavaluma-alueiden välille. Typpipitoisuudet olivat sen sijaan valuma-alueiden välillä tasaisemmat, eikä selkeää eroa valuma-alueiden välillä ei ollut havaittavissa.

VEMALA tarkastelee valuma-alueita vuosien aikana kerättyjen aineistojen pohjalta

VEMALA on Suomen ympäristökeskuksen kehittämä vesistömallijärjestelmä, joka arvioi ravinteiden ja kiintoaineen kulkeutumista valuma-alueilta vesistöihin. Mallin etuna on, että sen avulla pystytään tarkastelemaan laajoja alueita ilman erillistä maastotyötä. Lisäksi mallissa kuormitusta on arvioitu useiden vuosien aineistojen perusteella.

VEMALA-mallin avulla voidaan vertailla eri osavaluma-alueita keskenään, mutta itse sen tuottamiin kuormitusarvoihin tulee suhtautua varauksellisesti. Mallin tuottamat kuormitusarvot kuvaavat pitkän aikavälin keskimääräistä kuormitusta eikä vedenlaadun ajallista vaihtelua yksittäisinä vuosina tai tietyissä virtaamatilanteissa.

Kumpi menetelmä on parempi?

Yksiselitteistä vastausta ei ole.

Vesinäytteet tarjoavat tarkkaa tietoa todellisesta vedenlaadusta, mutta niiden kerääminen vaatii aikaa ja rahaa. Lisäksi yksittäiset näytteet kertovat vain näytteenottohetken tilanteesta. VEMALA mahdollistaa laajojen alueiden tarkastelun samanaikaisesti, nopeasti ja kustannustehokkaasti. Malli on kuitenkin vain arvio todellisesta kuormituksesta.

Vesinäytteenottoon ja niiden tulosten analysointiin sisältyy aina mahdollisuus virheisiin, joka saattaa vääristää tuloksia. VEMALA-mallin mallinnus sen sijaan ei välttämättä vastaa juuri tarkasteltuihin aluerajauksiin eikä se myöskään huomioi valuama-alueen lyhytaikaisia kuormitukseen vaikuttavia muutoksia.

Paattistenjoen valuma-alueella VEMALA-malli tunnisti kuormittavimmiksi osavaluma-alueiksi samat alueet, joissa havaittiin vesinäytteiden korkeimmat fosfori- ja kiintoainepitoisuudet. Niinikään molemmat menetelmät tunnistivat vähiten kuormitusta aiheuttavan osavaluma-alueen. Tämä oli opinnäytetyön kannalta merkittävä havainto. Vaikka menetelmät perustuvat erilaiseen tiedon tarkasteluun, johtivat ne samoihin johtopäätöksiin kuormituksen alueellisesta jakautumisesta.

Yhtäläisyyksistä huolimatta menetelmät tuottivat myös keskenään ristiriitaisia tuloksia, joka tulee huomioida menetelmien käytettävyydessä. Vesinäytteet tuottavat aina todellisen tuloksen ja VEMALA on mallinnus, jolla pyritään tuottamaan todellisuutta kuvaavaa tietoa.

Miten tutkittuja menetelmiä voidaan hyödyntää vesiensuojelutoimia suunnitellessa

Tulokset osoittavat, että paikkatietopohjainen kuormitusmallinnus voi toimia hyvänä työkaluna kuormituksen hotspot-alueiden tunnistamisessa. Tulosten perusteella saadaan rajattua niitä osavaluma-alueita pois, joilta kuormitusta tulee vähemmän.

Erityisesti tilanteissa, joissa käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset, avoimiin paikkatietoaineistoihin perustuva kuormitusmallinnus voi auttaa kohdentamaan tarkemmat selvitykset juuri niille alueille, joilla kuormitus näyttää olevan suurinta.

VEMALA-malli toimii hyvänä työkaluna jatkotoimien oikeelliseen kohdentamiseen. Kun tarkasteltavien alueiden määrä ja koko pienenee, voidaan tehdä tarkentavia mittauksia ja tarvittaessa ottaa kohdennettuja vesinäytteitä alueilta. Toisin sanoen, VEMALA-mallinnus auttaa löytämään kiinnostavat kohteet ja vesinäytteet auttavat varmistamaan, mitä vesi todella kuljettaa mukanaan.

Lähde:

Virtanen, K. 2026. Paattistenjoen valuma-alueen kuormituksen hotspot-kartoitus : vedenlaadun seurantakampanjan toteutus ja tulosten vertailu avoimesta paikkatietoaineistosta saatuihin tietoihin – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.