Seksuaalisuus ei katoa sairastuessa- mutta se katoaa helposti keskustelusta
Verkkokoulutus vahvistamaan terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksia seksuaalisuuden huomioimiseen ja puheeksiottoon.Seksuaalisuus on osa ihmisen hyvinvointia läpi koko elämän. Sairastuminen ja toimintakyvyn muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa seksuaalisuuteen moni tavoin ja herättää kysymyksiä, mutta aihe jää usein käsittelemättä hoidossa ja kuntoutuksessa. Turun ammattikorkeakoulun Master School-opinnäytetyössä kehitettiin verkkokoulutus tukemaan terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksia seksuaalisuuden huomioimiseen ja puheeksiottoon.
Seksuaalisuus kuuluu kokonaisvaltaiseen hoitoon ja kuntoutukseen
Seksuaalisuus ei rajoitu vain seksuaalisiin toimintoihin, vaan se liittyy myös ihmisen identiteettiin, ihmissuhteisiin ja kokemukseen omasta kehosta. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan seksuaalisuus on moniulotteinen kokonaisuus, johon kuuluvat biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Seksuaaliterveys puolestaan tarkoittaa seksuaalisuuteen liittyvää fyysistä, psyykkistä, emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia, ei pelkästään sairauksien tai toimintahäiriöiden puuttumista. Seksuaaliterveyden toteutuminen edellyttää myös seksuaalioikeuksien kunnioittamista ja toteutumista. (World Health Organization n.d.)
Sairastuminen tai vammautuminen voi vaikuttaa seksuaalitoimintojen lisäksi kehonkuvaan, minäkuvaan ja ihmissuhteisiin. Myös kipu, väsymys, lääkitykset ja toimintakyvyn rajoitteet voivat muuttaa seksuaalisuuden kokemista ja toteuttamista. Asiakkaalle on siksi tärkeää tarjota mahdollisuus käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä osana hoitoa ja kuntoutusta. Huomioitavaa on myös se, että ihmisten elinikä kasvaa koko ajan, jolloin sairaudet ja toimintakyvyn muutokset yleistyvät vaikuttaen myös seksuaalisuuteen. Tämä saattaakin jatkossa lisätä osaamisen, tiedon ja tuen tarvetta myös seksuaalisuuden saralla merkittävästi. (Palmio ym. 2021, 2168–2170; Igerc & Schrems 2023.)
Miksi seksuaalisuus jää helposti puhumatta terveydenhuollossa?
Vaikka seksuaalisuuden merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille tunnistetaan, sen käsittely ei ole vakiintunut osaksi kaikkia terveydenhuollon kohtaamisia.
Mannisen ym (2022b) suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin seksuaaliterveyden puheeksiottoa terveyskeskuslääkäreiden vastaanotoilla. Tutkimukseen osallistui 402 lääkäriä, joista vain noin joka kuudes ilmoitti kysyvänsä potilaiden seksuaaliterveyteen liittyvistä ongelmista. Pitkäaikaissairauksia sairastavien potilaiden kohdalla aihe otettiin harvemmin esille kuin esimerkiksi gynekologiaan tai urologiaan liittyvillä vastaanottokäynneillä. (Manninen ym. 2022b.)
Miksi seksuaalisuus sitten jää käsittelemättä? Eri tutkimuksissa keskeisiksi esteiksi ovat nousseet ammattilaisten epävarmuus omasta osaamisestaan, tiedon ja kokemuksen puute sekä pelko siitä, ettei asiakkaan kysymyksiin osata vastata. Myös ajanpuute, henkilökohtaiset asenteet ja oletus aiheen arkaluonteisuudesta voivat vaikeuttaa keskustelun aloittamista. (Manninen ym. 2022a;Aromaa ym. 2023, 194–197.)
Esteet eivät kuitenkaan liity ainoastaan yksittäisiin ammattilaisiin. Organisaation epäselvä työnjako, puutteelliset toimintamallit ja organisaation vähäinen tuki voivat myös vaikuttaa. Tämä taas voi johtaa siihen, että esimerkiksi seksuaalisuuden käsittelyn ajatellaan kuuluvan jollekin toiselle ammattiryhmälle. Lopulta aihe saattaa jäädä kokonaan ottamatta puheeksi ja asiakas jää vaille tarvitsemaansa tukea ja hoitoa. (Pascual ym. 2021; Igerc & Schrems 2023.)
Seksuaalisuuden huomioiminen, puheeksiotto ja tarvittavan ohjauksen tarjoaminen kuuluvat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten perustehtäviin. Ammattilaisen ei kuitenkaan tarvitse osata vastata kaikkiin seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin. Hänen tehtävänään on tunnistaa asiakkaan mahdollinen tuen tarve, tarjota oman osaamisensa mukaista ohjausta ja ohjata asiakas tarvitessa toiselle ammattilaiselle. (Kekkonen & Nevalainen 2019, 25–30; Brusila ym. 2020, 736.)
Asiakkaat toivovat terveydenhuollon ammattilaisen tekevän aloitteen seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä, mutta asiakkaalla on oikeus päättää, haluaako hän keskustella aiheesta. (Igerc & Schrems 2023.) Seksuaalisuuden puheeksioton tueksi on kehitetty erilaisia malleja. PLISSIT-, Ex-PLISSIT ja BETTER-mallien avulla seksuaalisuuden huomioon ottamisesta sekä puheeksiottamisesta voidaan tehdä suunnitelmallisempaa ja luontevampaa. (Sinisaari-Eskelinen ym. 2016, 290.)
Verkkokoulutus tueksi osaamiselle
Kehittämistyössä tuotettiin kolmen opintopisteen verkkokoulutus Seksuaalisuuden huomioiminen ja puheeksiotto osana fysioterapiaa ja muuta terveydenhuoltoa. Koulutus rakennettiin Seinäjoen ammattikorkeakoulun Moodle-oppimisympäristöön, avoimia ammattikorkeakouluopintoja varten.
Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa terveydenhuollon ammattilaisten tietoja seksuaalisuudesta, seksuaaliterveydestä ja seksuaalioikeuksista sekä kehittää käytännön valmiuksia seksuaalisuuden puheeksiottoon. Sisältöihin kuuluvat muun muassa sairastumisen ja toimintakyvyn muutosten vaikutukset seksuaalisuuteen sekä PLISSIT-, Ex-PLISSIT- ja BETTER-mallit.
Verkkokoulutuksessa yhdistyvät itsenäinen opiskelu, ammatillinen reflektio, vuorovaikutusharjoitukset ja käytännönläheiset oppimistehtävät. Tarkoituksena on tukea opitun tiedon soveltamista asiakas- ja potilaskohtaamisiin. Verkko-opiskelun joustavuus mahdollistaa osaamisen kehittämisen myös työelämän rinnalla. (Regmi & Jones 2020; Chaker ym. 2024.)
Verkkokoulutuksen kehittäminen tuotti hyötyä sekä tekijälle itselleen mutta myös oppilaitokselle ja toivottavasti myös työelämälle. Kehittämistyö syvensi omaa osaamistani erityisesti kehittämistyön tekemisestä sekä pedagogiikasta. Seinäjoen ammattikorkeakoululle työ tuotti verkkokoulutuksen, jota voidaan hyödyntää avoimen ammattikorkeakoulun opinnoissa ja täydennyskoulutuksessa.
Rohkeus kysyä riittää alkuun
Sairastunut on aina ensin seksuaalinen ihminen, jolla on sairaus. Eikä sairas ihminen, jolla on seksuaalisuus. Toivon, että kehittämistyöni auttaa ammattilaisia kohtaamaan asiakkaat tästä lähtökohdasta ja että ammattilaiset saavat rohkeutta sekä työkaluja keskustelun aloittamiseen seksuaalisuudesta. Johtavana ajatuksena koko prosessin ajan on ollut se, ettei yksikään asiakas jäisi yksin seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten kanssa, vaan saisi tilaa tulla kuulluksi sekä tarvitsemansa tiedon ja tuen.
Ammattilaisen ei tarvitse tietää kaikkea. Ensimmäinen askel on usein yksinkertainen: rohkeus kysyä ja valmius kuunnella.
Lähteet
Aromaa, A., Kero, K., Grönlund, J., Manninen, S.-M., Riskumäki, M., Vahlberg, T. & Polo-Kantola, P. 2023. Let’s talk about sexuality, A web-based survey of self-reported competence in sexual problems among obstetrician-gynecologists in Finland. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica 102 (2), 190–199. Viitattu 3.11.2026. https://obgyn.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/aogs.14492
Brusila, P.; Kero K.; Piha K.& Räsänen M. 2020. Seksuaalilääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Chaker, R., Hajj-Hassan, M. & Ozanne, S. 2024. The effects of online continuing education for healthcare professionals: A systematic scoping review. Open Education Studies 6 (1), artikkeli 20220226. Viitattu 3.11.2026. https://www.degruyterbrill.com/document/doi/10.1515/edu-2022-0226/html?srsltid=AYCX9vIhdicjVbqivOUWq6bfFaKhec4WKB8Docc3gzVz0OEZncLicGF_
Igerc, I. & Schrems, B. 2023. Sexual well-being needs of patients with chronic illness expressed in health care: A scoping review. Journal of Clinical Nursing 32 (19–20), 6832–6848. Viitattu 3.11.2026. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jocn.16773
Kekkonen, H. & Nevalainen, K. 2019. Seksuaalisuuden puheeksiottaminen kuntoutuksessa. Kuntoutus 42 (1), 25–32. Viitattu 3.11.2026. https://journal.fi/kuntoutus/article/view/97233
Manninen, S.-M., Kero, K., Riskumäki, M., Vahlberg, T. & Polo-Kantola, P. 2022a. Medical and midwifery students need increased sexual medicine education to overcome barriers hindering bringing up sexual health issues – A national study of final-year medical and midwifery students in Finland. European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology 279, 112–117. Viitattu 3.11.2026. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S030121152200570X
Manninen, S.-M., Polo-Kantola, P., Vahlberg, T. & Kero, K. 2022b. Patients with chronic diseases: Is sexual health brought up by general practitioners during appointments? A web-based study. Maturitas 160, 16–22. Viitattu 3.11.2026. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378512222000275
Palmio, J., Koskinen, E. & Kuusisto, H. 2021. Neurologisten sairauksien vaikutus seksuaalisuuteen. Duodecim 137 (20), 2168–2174. Viitattu 3.11.2026. https://www.duodecimlehti.fi/duo16484
Pascual, A., Wighman, A., Littooij, E. C. & Janssen, T. W. J. 2021. Sexuality as part of rehabilitation? A qualitative study on the perceptions of rehabilitation nurses on discussing patient sexuality during clinical rehabilitation. Disability and Rehabilitation 43 (11), 1550–1557. Viitattu 3.11.2026. https://doi.org/10.1080/09638288.2019.1670271
Regmi, K. & Jones, L. 2020. A systematic review of the factors – enablers and barriers – affecting e-learning in health sciences education. BMC Medical Education 20, 91. Viitattu 3.11.2026. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7106784/
Sinisaari-Eskelinen, M., Jouhki, M.-R., Tervo, P. & Väisälä, L. 2016. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksiottamiseen: PLISSITistä BETTERiin. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 53 (4), 286–293. Viitattu 3.11.2026. https://journal.fi/sla/article/view/59673/20723
World Health Organization. Defining sexual health. Viitattu 3.11.2026. https://www.who.int/teams/sexual-and-reproductive-health-and-research/key-areas-of-work/sexual-health/defining-sexual-health