Traces Between yhdistää vanhan laakafilmien kehitystankin, liikkuvan kuvan ja verkkoteoksen. Katseluaukko ja kultainen QR-koodi avaavat erilaiset reitit kuva-aineistoon.

Harhailun kautta oman taiteen äärelle

18.11.2026

Päivittäinen kuvausrutiini voi kätkeä sisäänsä taiteellisen ilmaisun perustan. Ari Rapon Traces Between -teoskokonaisuudessa vuosien valokuvapäiväkirja sai muodon, joka yhdistää liikkuvan kuvan, fyysiset esineet ja verkkoteoksen. Opinnäytetyön keskeinen oivallus löytyi kokeilujen ja harhailun kautta: läheltä, pitkään jatkuneesta arkisesta tekemisestä.

Vanhan laakafilmien kehitystankin kannessa hohtaa pyöreä katseluaukko. Sen läpi näkyvässä videossa ympäristöt ja vuodenajat vaihtuvat. Kuvissa toistuu sama hahmo, välillä lähes huomaamattomana. Tankin kultainen QR-koodi puolestaan avaa puhelimeen yhden sattumanvaraisesti valitun kuvan. Sama aineisto tarjoaa kaksi erilaista katsomisen rytmiä.

Rapo tarkasteli Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian kuvataiteen YAMK-opinnäytetyössään pitkäaikaista valokuvapäiväkirjatyöskentelyään. Vuoden 2010 alusta jatkunut päivittäinen kuvaaminen on tuottanut laajan aineiston arkisia tilanteita, toistuvia paikkoja ja pieniä havaintoja. Kuvaamisesta on samalla muodostunut pysähtymisen ja ympäristöön suuntautuvan huomion käytäntö.

Tuttu kuvausrutiini paljasti taiteellisen merkityksensä

Taiteellisen työn alkuvaiheessa Rapo harkitsi valokuvapäiväkirjan jättämistä sivuun. Sen tuttuus vaikeutti työskentelytavan taiteellisen arvon tunnistamista. Valokuvakirjaksi tai zineksi eli pienjulkaisuksi suunnitellut dummyt, julkaisun alustavat versiot, eivät tuntuneet tavoittavan aineiston olennaisia piirteitä.

Uusi näkökulma avautui vuosien aikana otetuista 360 asteen panoraamakuvista. Tasokuviksi levitettyinä tutut ympäristöt näyttivät oudoilta, ajoittain lähes surrealistisilta. Kuvaaja itse esiintyi niissä sivuosassa, eräänlaisena cameo-hahmona. Hahmo todistaa läsnäolosta, vaikka kuvan huomio suuntautuu usein muualle.

Kymmenen vuoden kuvista koostettu timelapse-video teki päivittäisen kuvaamisen jatkuvuuden näkyväksi. Nopeasti vaihtuvissa kuvissa yksittäisten tapahtumien rinnalle nousivat paikkojen ja eleiden toistuminen. Arkinen rutiini hahmottui pitkäkestoiseksi taiteelliseksi työskentelyksi.

Vanha kehitystankki muuttui aikakoneeksi

FAST SIDE -teososassa video pyörii vanhan kehitystankin sisään rakennetulla näytöllä. Tankki on peräisin valokuvaajamestari Osvald Hedenströmiltä. Sen uusi käyttötarkoitus liittää digitaalisen kuvavirran valokuvauksen materiaaliseen historiaan.

Kannen Fresnel-linssin eli ohuen, uritetun suurentavan linssin läpi katsominen edellyttää lähestymistä ja kumartumista. Tankki rajaa näkymän ja ohjaa katsojan asentoa. Esitysmuoto tekee kuvien kohtaamisesta myös kehollisen tapahtuman.

SLOW SIDE tarjoaa mahdollisuuden viipyä yksittäisessä kuvassa. Kolmiulotteinen QR-koodi toimii porttina verkkoteokseen, joka näyttää sattumanvaraisen kuvan harkiten valitusta aineistosta. Katsoja ei päätä kohtaamaansa hetkeä, mutta voi itse säädellä katsomisen kestoa.

Teoskokonaisuudessa verkko ja fyysiset esineet muodostavat yhteisen katsomiskokemuksen. Tankin äärellä kuvaa katsotaan rajatusta aukosta, kun taas QR-koodi siirtää kohtaamisen katsojan omalle näytölle. Katsomisen paikka, asento ja kesto vaikuttavat siihen, miten sama kuva-aineisto avautuu.

Kuvallinen jälki voi herättää muiston

Muistin kysymyksillä on työssä henkilökohtainen lähtökohta. Rapon isän muistisairaus ja kuolema syvensivät kiinnostusta siihen, mitä valokuva säilyttää. Tekijälle osa kuvista palauttaa elävän, kehollisen muiston. Toisista tunnistuu lähinnä paikka tai tapahtuma.

Opinnäytetyö nosti esiin toiston, uteliaisuuden ja sattuman hyväksymisen merkityksen taiteellisessa työssä. Päivittäinen kuvaaminen kasvattaa aineistoa, jonka mahdollisuudet voivat avautua vasta vuosia myöhemmin. Myös teknologisten ratkaisujen rakentaminen osoittautui osaksi Rapon taiteellista ajattelua: esitysmuodon kokeileminen muutti tapaa katsoa alkuperäisiä kuvia.

Traces Between jatkaa laajenemistaan teosperheenä. Sen avoimuus liittyy jatkuvaan valokuvapäiväkirjaan, jossa seuraava arkinen havainto voi saada myöhemmin odottamattoman merkityksen. Harhailun kautta löytynyt taiteellinen suunta perustuu kykyyn palata tuttuun ja nähdä siinä jotakin uutta.