Vähähiilistä rakentamista Pohjoismaissa säädösohjauksen avulla
Pohjoismaiden yhteisenä tavoitteena on toimia ilmastonmuutoksen torjunnan ja kestävän yhteiskunnan suunnannäyttäjänä maailmalla. Rakennussektorilla tämän tavoitteen saavuttaminen merkitsee pioneerisuutta vähähiilisessä rakentamisessa ja rakennetun ympäristön kiertotaloudessa, joiden avuksi kaavaillaan yhtenäistä säädösohjattua menetelmää rakennusten elinkaariarviointiin ja -hallintaan Pohjoismaiden välille.
Pohjoismainen yhteistyö kohti vähähiilistä rakentamista alkoi toukokuussa 2018 Tukholmassa, kun Pohjoismaiden ministerineuvosto päätti osana Pohjoismaiden markkina-alueen integroimista käynnistää työn kohti pohjoismaista harmonisointia ilmastovaikutuksia koskevien rakennusmääräysten osalta. Pohjoismaisten ministerien toiveena oli saada rakentamisen vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta koskeva säädösohjaus lähtökohdiltaan harmonisoitua maiden välillä, jotta tapa toimia olisi mahdollisimman yhtenäinen.
Koska Pohjoismaiset rakentamisen ilmastovaikutusten säädösohjatut arviointimenetelmät ovat tällä hetkellä voimakkaan kehittämistyön alaisina, löytyy yksittäisistä arviointimenetelmistä laajastikin tutkimustietoa ja erilaisia selvityksiä. Vaikka Pohjoismailla on yhteinen tahtotila harmonisoida rakennuksen ilmastovaikutuksien arviointimenetelmiä keskenään samanlaisiksi ja kehitystyötä aiheen ympärillä tehdään jatkuvasti, on arviointimenetelmistä silti löydettävissä hyvin vähäisessä määrin vertailevaa tutkimusta. Turun ammattikorkeakoulun ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö (Saanio 2023) pyrkii vastaamaan tähän puutteeseen käsittelemällä ja analysoimalla yksityiskohtaisesti kolmen Pohjoismaan: Suomen, Ruotsin ja Tanskan kansallisten arviointimenetelmien ja säädösohjauksen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Eroavaisuuksien ymmärtäminen on tärkeää sillon, kun halutaan rakentaa tai tarjota vähähiilisiä rakentamisratkaisuja kansainvälisesti Pohjoismaiden sisällä.
Keinot rakennusalan ilmastovaikutusten ohjaamiseksi
Vaikka rakentaminen vaikuttaakin ympäristöön monin haitallisin tavoin, kiinnitetään ympäristövaikutusten tarkastelussa huomiota erityisesti sen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen määrään. Vuonna 2020 rakennusten osuus oli maailmalaajuisesta energian loppukäytöstä ja energiaan liittyvistä hiilidioksidipäästöistä molemmista noin reilu kolmannes. Näin ollen rakennuksilla ja rakentamisella on suuri rooli ilmaston liiallisessa lämpenemisessä ja tämä vaikuttaa äärimmäisen paljon koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. Tämän takia rakennusalalla on pystyttävä tekemään suuria päästövähennyksiä mahdollisimman pikaisesti.
Historia rakentamisen ilmastovaikutusten ohjaamisen osalta on hyvin tuore. Eurooppa toimii yhtenä johtavana alueena maailmassa rakennuksen ilmastovaikutusten arvioinnin osalta. EU:ssa yhteinen politiikka on toistaiseksi vielä kehitteillä, mutta sillä välin yksittäiset maat ovat alkaneet ottaa rakennusten koko elinkaaren hiilen huomioimista osaksi omia lainsäädäntöjään viime vuosien aikana. Euroopan sisällä kärkimaina rakennuksen koko elinkaaren aikaisen hiilen huomioimisessa toimivat Alankomaat, Ranska ja pohjoismaista Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja.
Ilmastovaikutusten arvioinnin ideana on, että rakennuksen koko elinkaaren aikaisia päästöjä tarkastellaan kokonaisuutena ottaen huomioon niin käyttösidonnaiset, kuin tuotesidonnaisetkin päästöt. Arvioinnin tuloksena saadaan rakennushankkeen hiilijalanjälki, eli sen aiheuttaman ilmaston lämpenemispotentiaalin (GWP) arvo. Tähän päivään mennessä rakennusalalla päästöjä ollaan ohjattu pääsääntöisesti pelkästään käyttösidonnaisten päästöjen osalta erilaisten maakohtaisten energiamääräysten muodossa. Tuotesidonnaisten päästöjen merkitys rakennusten kokonaispäästöistä on kasvanut sitä mukaa, mitä alemmas käyttösidonnaisia päästöjä on saatu rakennuksissa vähennettyä. Tuotesidonnaisissa päästöissä piileekin valtava päästövähennyspotentiaali, mitä ei ole rakennusalalla ymmärretty hyödyntää aikaisemmin. Tähän päästöjen kokonaisvaikutukseen säädösohjatulla ilmastovaikutusten arvioinnilla pyritään vaikuttamaan.
Pohjoismaat vähähiilisen rakentamisen edelläkävijänä
2010-luvulta lähtien niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa on vähitellen aloitettu rakennusten ja rakentamisen ilmastovaikutusten ohjausvalmistelu, sekä tämän jälkeen työ vähähiilisen rakentamisen säädösohjauksen kehittämiseksi. Tätä ennen Pohjoismaissa on ollut olemassa vain erilaisia vapaaehtoisia sertifiointimenetelmiä. Nyt, 2020-luvulla, säädösohjattu ilmastovaikutusten arvioiminen rakennuksille on astumassa voimaan lähes jokaisessa Pohjoismaassa.
Pohjoismaista Norja ja Ruotsi olivat ensimmäiset, joissa astui voimaan rakennusten ilmastovaikutusten ilmoitusvelvollisuus ilman velvoittavia rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoja vuonna 2022. Tanska seurasi Norjaa ja Ruotsia vuoden 2023 alussa, jolloin se otti käyttöön ilmoitusvelvollisuuden ja samalla myös ensimmäisenä Pohjoismaana ilmastovaikutusten raja-arvot rakennuksille. Ilmastovaikutusten raja-arvot asetettiin ensin vain yli tuhannen neliömetrin kokoisille uusille rakennuksille, jonka jälkeen raja-arvot laajennetaan myöhemmin koskemaan myös muita rakennuksia. Suomen tavoitteena on ottaa ilmastovaikutusten arviointi pakolliseksi viimeistään vuonna 2025, jolloin tultaisiin ottamaan yhtä aikaa käyttöön myös hiilijalanjäljen raja-arvot kaikille rakennuksille. Islanti työstää vielä omaa ilmastovaikutusten arviointimenetelmäänsä ja poliittisia päätöksiä sen suhteen ei ole tehty.
Pohjoismaisten kansallisten arviointimenetelmien yhtäläisyydet ja eroavaisuudet
Kansalliset arviointimenetelmät voivat erota toisistaan huomattavankin paljon, vaikka ne perustuvat samoihin standardeihin ja laskentamenetelmiin. Arviointimenetelmät sisältävät usein esimerkiksi eri mittaisia arviointijaksoja, sisällyttävät arviointiin eri rakennusosia ja elinkaaren vaiheita, tai käyttävät keskenään erilaisia laskentayksiköitä. Mitään velvoittavaa politiikkaa sen suhteen ei ole, kuinka laaja ja yksityiskohtainen kunkin maan kansallisen arviointimenetelmän tulisi olla, vaan tämä on kunkin valtion oman harkinnan alaista. Laajuus voi liittyä esimerkiksi valtion omiin päästövähennys- ja hiilineutraaliustavoitteisiin.
Suomen, Ruotsin ja Tanskan lähtökohdat ja tavoitteet eroavat toisistaan säädösohjauksen osalta. Ruotsissa ilmastovaikutusten arviointimenetelmä on huomattavasti Suomen ja Tanskan kansallisia menetelmiä suppeampi. Pakollinen arviointi Ruotsissa sisältää tällä hetkellä vain rakennuksen tuote- ja rakennusvaiheen, eli tuotesidonnaiset päästöt. Lisäksi arviointia on helpotettu sillä, että siihen sisällytetään pelkästään arvioitavan rakennuksen kantavat rakenteet, sisäseinät ja vaipan rakennusosat. Pakollisesta arvioinnista haluttiin Ruotsissa tehdä aluksi mahdollisimman helppoa, jotta menetelmää ja vähähiilisen rakentamisen tietämystä saataisiin levitettyä rakennusalalle matalalla kynnyksellä. Sen sijaan Suomen ja Tanskan lähestymistapana on tehdä pakollisesta ilmastovaikutusten arvioimisesta heti niin kattavaa, kuin se vain on tutkimuksen ja tietämyksen valossa kannattavaa.
Saanion (2023) opinnäytetyö perehtyy kirjallisuuskatsauksen avulla Suomen, Ruotsin ja Tanskan kehitystyöhön kohti vähähiilistä rakentamista ja sen säädösohjausta. Näitä kansallisia rakennuksen ilmastovaikutusten arviointimenetelmiä vertaillaan keskenään ja etsitään keskeisimmät eroavaisuudet ja yhtäläisyydet. Eroavaisuudet kansallisissa säädösohjatuissa menetelmissä ovat kyseisen opinnäytetyön osalta selkeästi huomattavissa. Lähestulkoon jokaisen opinnäytetyössä tarkastellun seikan osalta maiden menetelmistä löytyy eroavaisuuksia. Syitä tähän on pääsääntöisesti kolme:
- maiden keskenään erilaiset rakentamismääräykset ja energiamääräykset,
- ilmastovaikutusten arvioimisen säädösohjaukseen liittyvät eroavaisuudet ja
- maakohtaiset poliittiset päätökset.
Rakentamismääräysten ja energiamääräyksien osalta menetelmiin eroja tulee esimerkiksi pinta-alojen laskemisen osalta ja käyttövaiheen energiantarpeen arvioimisen osalta. Eroavaisuudet ilmastovaikutusten säädösohjauksessa huomataan helpoiten varsinkin arvioitavien rakennuksen elinkaaren vaiheiden ja rakennusosien osalta. Arviointiin asetettavat päästöjen raja-arvot taas ovat hyvin pitkälti riippuvaisia maakohtaisista poliittisista päätöksistä.
Eroavaisuuksia voidaan perustella sillä, että yhteisen poliittisen päätöksen aikaansaaminen arviointimenetelmän sisällöstä ja laajuudesta on voinut osoittautua liian haastavaksi. Ilmastovaikutusten säädösohjaamisen ollessa uutta, on kukin maa halunnut määritellä itselleen sopivimman lähestymistavan arvioimiseen. Tulevaisuudessa kun menetelmiä laajennetaan, harmonisoituvat menetelmät myös keskenään enemmän. Tällöin jäävät jäljelle kuitenkin vielä rakentamis- ja energiamääräyksistä johtuvat eroavaisuudet, sekä poliittisista päätöksistä johtuvat eroavaisuudet.
Työ kohti Pohjoismaiden kansallisten arviointimenetelmien harmonisoimista
Mielenkiintoista on, miksi Pohjoismaiset menetelmät ovat niin erilaisia keskenään, vaikka yhteisenä tavoitteena on ollut alunalkaen kehittää menetelmät mahdollisimman yhtenäiseksi. Kun Pohjoismaita halutaan yhtenäistää markkina-alueena rakennusalan osalta, voidaan olettaa erilaisten kansallisten ilmastovaikutusten arviointimenetelmien ja säädösten hankaloittavan entisestään tätä missiota. Koska eroavaisuuksia on tällä hetkellä vielä niin paljon, voidaan tulevaisuudessa odottaa tehtävän pajonkin harmonisoimistyötä menetelmien yhtenäistämiseksi. Tällä hetkellä eri arviointimenetelmien avulla tuotetut arvioinnin tulokset, eli rakennushankkeiden hiilijalanjäljet, eivät ole vielä vertailukelpoisia keskenään. Yhtenäinen arviointimenetelmä toisi tulevaisuudessa hyötyjä niin Pohjoismaiden kuin Euroopankin tasolla, kun rakennusten hiilijalanjälkiä voitaisiin vertailla keskenään maiden välillä. Lisäksi voitaisiin seurata rakennusalan päästövähennystavoitteiden etenemistä ja Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Kynnyskysymykseksi nousee se, että arviointimenetelmien lisäksi myös rakentamis- ja energiamääräykset vaatisivat täydellisen harmonian saavuttamiseksi yhtenäistä menettelytapaa. Rakentamismääräysten yhtenäistäminen Pohjoismaiden kesken on työn alla, ja Pohjoismaat selvittävät mahdollisuutta sekä rakentamismääräysten yhdenmukaistamiseen, että rakentamisen ilmastovaikutusten arviointimenetelmien harmonisoimiseen. Vain tulevaisuus näyttää millä keinoin ja millä aikataululla harmonisoiminen Pohjoismaiden välillä etenee, ja saadaanko sen avulla edesautettua Pohjoismaiden yhtenäistämistä markkina-alueena rakentamisen osalta.
Lähteet
Saanio, P. 2023. Rakennuksen ilmastovaikutusten arviointimenetelmät ja säädösohjaus Pohjoismaissa. Oppinnäytetyö YAMK. Turun ammattikorkeakoulu, Master School. Haettu 5.1.2023 osoitteesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301051050.