Uusia mahdollisuuksia akuuttipsykoosipotilaiden ryhmämuotoiseen hoitoon
Juuri valmistuneen opinnäytetyönä tehdyn kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat hyvin linjassa skitsofrenian Käypä hoito -suositusten kanssa.
Skitsofrenian hoidossa keskeistä on lääkityksen lisäksi psykoedukaatio, psykososiaaliset kuntoutusmuodot, potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua lisäävät kuntoutusmuodot sekä somaattisen terveyden edistäminen (Skitsofrenia: Käypä hoito –suositus 2022).
Juuri julkaistun opinnäytetyön “Ryhmämuotoiset interventiot ja niiden toipumista edistävät vaikutukset akuuttipsykoosipotilailla – Integroiva kirjallisuuskatsaus” tavoitteena oli tunnistaa psykoosista toipumista edistävät ryhmämuotoiset terapiainterventiot ja siten lisätä toimintaterapian mahdollisuuksia akuuttipsykoosipotilaiden hoidon ja kuntoutuksen kehittämisessä.
Psykoosiin sairastumisen tuottama psyykkinen trauma on usein suuri
Psykoosi on tila, jolla tarkoitetaan todellisuudentajun vakavaa häiriintymistä. Psykoosi voi ilmetä harhaluuloina, aistiharhoina, puheen tai käytöksen huomattavana hajanaisuutena tai katatonisina oireina. (Suvisaari ym. 2021.) Akuuttipsykoosi on usein reaktio suureen mentaaliseen kuormitukseen (Cullberg 2005, 69). Akuuttipsykoottisessa tilassa oireita voivat edellä mainittujen lisäksi olla kiihtyneisyys, unettomuus, aggressiivisuus, mielialan vaihtelu ja itsetuhoinen käytös. (Mielenterveystalo n.d.)
Psykoosista kärsivät kokevat usein laajan kirjon erilaisia kognitiivisia haasteita, jotka vaikuttavat merkittävästi toimintakykyyn ja sairaudesta kärsivillä voi olla vaikeuksia selvitä arkielämän toimista (Mieli ry 2021). Sosiaalinen vetäytyminen ja sosiaaliset haasteet ovat yleisiä. Sosiaalisen kognition vajavuudet vaikuttavat yksilön elämään ihmissuhteissa, yhteisöissä sekä työelämässä. (Badcock & Paulik 2020, 50, 178.)
Suomessa psykoosinhoito on saanut osuuden kansalliseen laaturekisteriin (Salonen ym. 2022). Laaturekisterien tarkoituksena on parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja hoidon laatua sekä vaikuttavuutta (Toikkanen 2022). Psykoosit kuormittavat potilaita ja heidän läheisiään suuresti ja ovat kansaterveydellisesti ja -taloudellisesti merkittävä sairausryhmä. Psykoosien hoitomallit ja -muodot ovat kehittyneet, mutta psykososiaalisen kuntoutuksen toteuttamisessa on kuitenkin vielä kehitettävää. Pitkäjänteiset potilaiden toiminta- ja työkykyä tukevat interventiot ovat keino, jolla vaikeidenkin psykoosien hoidon tuloksia voidaan parhaiten parantaa. (Kärkkäinen 2021.)
Useat erilaiset interventiomenetelmät ovat soveltuvia psykoosipotilaan ryhmämuotoisessa hoidossa jo akuuttivaiheessa
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsaus nosti esiin useita ryhmäinterventioiden tuomia hyötyjä. Tuloksista kävi ilmi, että useat erilaiset interventiomenetelmät ovat soveltuvia psykoosipotilaan ryhmämuotoisessa hoidossa jo akuuttivaiheessa ja niillä on psykoosista toipumista edistäviä vaikutuksia. Merkittävimmin positiivisia vaikutuksia ilmentäneet ryhmämuotoiset interventiot voitiin jakaa niiden sisällön ja menetelmien osalta psykologisiin interventioihin, mindfulnessiin ja hyväksymis-omistautumisterapiaan pohjautuviin interventioihin sekä psykofyysisiin- ja non-verbaaleihin interventioihin.
Interventiokohtaiset vaikutukset esitetään yhteenvetona kaaviossa, josta voidaan nähdä, että elämänlaatua kohentavat erityisesti mindfulness-pohjaiset interventiot, progressiivinen lihasrentoutus (PMR) sekä hyvinvointi-interventiot. Psykoosin negatiivisiin oireisiin parannusta tarjoavat useimmat ryhmäinterventiomuodot ja positiivisten oireiden hallintaan soveltuvimmaksi nousi metakognitiivisen harjoittelun hyödyntäminen terapiassa. Negatiivisten oireiden lisäksi eniten vaikutusta nähdään masennuksen ja yleisen psykoosioireiston vähentymisessä sekä sosiaalisen kyvykkyyden lisääntymisessä. Kirjallisuuskatsaus nostaa esiin erityisesti mindfulnessin ja kehollisten sekä hyvinvointi-interventioiden hyötyjä ja käyttöönottoa osana akuuttipsykoosipotilaan hoitoa ja kuntoutusta.
Mindfulnessin toteuttamiselle osana psykoosipotilaiden hoitoa on nimetty tärkeitä huomioitavia elementtejä
Mindfulnessia tutkittaessa on todettu, että sovelletut mindfulnessryhmät psykoosipotilaille ovat sekä turvallisia, että terapeuttisia (Chadwick 2019, 2). Mindfulness on tekniikka, jota käytetään lisäämään tietoisuutta ympäröivästä maailmasta ja itsestä. Sen toteuttamiselle osana psykoosipotilaiden hoitoa ja kuntoutusta on nimetty tärkeitä huomioitavia elementtejä, joista yksi on mindfulness-harjoituksen ajallinen kesto; harjoituksen tulisi kestää enintään kymmenen minuuttia kerrallaan – tämä on aika, mikä potilaan on mahdollista hallita. Sanallista ohjausta tulee tapahtua joka 30.–60. sekunti ehkäisemään pitkää hiljaisuutta. Tämä on tärkeää psykoottisista kokemuksista irtautumisen helpottamiseksi (esimerkiksi ääniharhat). Vaikka harjoitus tukee nykyhetkeen keskittymistä, ei mahdollisia psykoottisia tuntemuksia tulisi ohittaa, sillä niiden tiedostaminen harjoituksen aikana edistää ahdistavien psykoottisten kokemusten normalisoitumista, antaen niille tasa-arvoisen aseman kaikkien harjoituksen aikana syntyvien aistimusten kanssa. (Ellet & Kingston 2020, 380.)
Mindfulness-interventiot on suunniteltu ensisijaisesti auttamaan yksilöitä selviytymään oireista, ei välttämättä poistamaan niitä. On esimerkiksi mahdollista, että mindfulnessin avulla ihmiset tuntevat olonsa varmemmaksi omista kyvystään selviytyä psykoosin oireista. Ryhmämuotoinen mindfulness-interventio on osoittanut lisäksi positiivisia muutoksia mielenterveyteen ja parempaa tietoisuutta ahdistavista ajatuksista ja mielikuvista. (DiGiacomo 2016, 25–26, 31.)
Psykoosipotilaille tarkoitettu mindfulness on usein terapeuttinen prosessi. Ryhmäprosessissa yksilön on mahdollista huomata olevansa enemmän kuin psykoosinsa ja ymmärtää, että elämä ja “itse” on tasapainoilua ja jatkuvaa muutosta. Ryhmän terapeuttisen tekijät; universaalisuus, ryhmäkoheesio ja toivon herättäminen, ovat yhtä tärkeitä kuin mindfulness taitojen oppiminen. (Chadwick, 2019, 2, 6.)
Mikä PMR? – kehollisilla menetelmillä merkittävä vaikutus psykoosioireisiin
Progressiivinen lihasrentoutus eli PMR sisältää eri lihasryhmien peräkkäistä rentouttamista, alkaen usein päästä ja siirtyen vartaloa alas jalkoihin. PMR harjoitus on helppo oppia ja sopii useimmille potilaille. (Lu ym. 2019, 87.) PMR:n “parantava mekanismi” on systemaattinen rentoutuminen, sympaattisen hermoston aktivaation esto ja parasympaattisen hermoston vaikutusten aktivoituminen (Benson ym. 1974 Lu ym. 2019, 91 mukaan). Johdonmukainen rentoutuminen vähentää kehollista epämukavuutta ja parantaa psykologista mukavuutta, tuoden mahdollisuuden myös kognitiivisiin muutoksiin (McCallie ym. 2006 Lu ym. 2019, 91 mukaan).
PMR:llä on välitön vaikutus olotilaan ja myös lyhyempi interventiojakso tällä menetelmällä tuo onnistumisia. PMR on hyvä menetelmä ahdistuksen ja psykoottisen oireiden vähentämiseksi sekä parantamaan potilaiden elämänlaatua. (Lu ym. 2019, 93.)
Akuutit psykoottiset oireet eivät automaattisesti ole esteenä fyysisten harjoitusten suorittamiselle
Hyvinvointiliikunnalla on dokumentoitu olevan hyviä vaikutuksia fyysiseen vointiin ja mielenterveyteen. Psykoosisairaudesta kärsivillä on muuta väestöä enemmän somaattisia sairauksia ja metabolinen oireyhtymä on yleinen (Mieli ry 2021). Siksi liikunnan merkitys osana hoitoa on tärkeä. Akuutit psykoottiset oireet voivat joskus olla esteenä fyysisten harjoitusten turvalliselle suorittamiselle, mutta ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa. Aktiviteetit, kuten kevyt kävely, vastusharjoittelu kehon painolla ja kevyt venyttely voivat olla hyödyllisiä ja sopivat kaikille potilaille. Hyvinvointiliikunta kuten jooga, tai-chi ja qigong ovat näyttöön perustuvia, ja niin ikään psykoosipotilaille sopivia menetelmiä. (Fibbins ym. 2020, 498–499.) Jooga on tutkitusti tehokas negatiivisten oireiden lievittäjä (Steenhuis 2015, 14–16).
Kahden erilaisen intervention yhdistäminen kannattaa
Koska toimintaterapia toteutuu akuuttiosastolla vain osittain ryhmämuotoisissa interventioissa, korostuu moniammatillisen yhteistyön ja työpareina toteutettujen interventioiden merkitys. Myös eri interventioiden yhdistelmät voivat tutkimuksen mukaan olla kannattavia ja tehokkaita toipumisen edistämisessä (Mc Glanaghy ym. 2021, 459).
Osastolla tapahtuva toimintaterapia tarjoaa usein ensiaskelia pitkälle kuntoutumisen ja toipumisen tielle. Yleensä tässä kuntoutuksen vaiheessa interventiomuotona ovat terapeuttiset aktiviteetit, jotka on valittu siten, että ne ovat potilaille merkityksellisiä ja samalla tarjoavat mahdollisuuden jonkin taidon ylläpitämiseen tai harjoitteluun. (Sims 2014, 353, 346.) Toimintaterapiaa voidaan nähdä toteutettavan integroidusti yhdistettynä eri lähestymistapoihin mm. sen monitieteellisen teoriataustansa sekä holistisen ihmiskäsityksensä vuoksi, esimerkkinä kirjallisuuskatsauksessa nousseet interventiokategoriat.
Toimintaterapeutit käyttävät työvälineenään terapeuttista suhdetta, joka edesauttaa ryhmäinterventioiden vaikuttavuutta. Toimintaterapeutin ohjaamat ryhmät olivat tutkimuksen mukaan potilaille hyödyllisiä ja toimintaterapeutin antamaa tukea ja kohdatuksi tulemista arvostettiin. (Ngooi ym. 2021, 43–45.) Toimintaterapeutin toteuttamat ryhmäinterventiot osoittivat myös tehokkuutta verrattuna muihin psykologisiin interventioihin (Mc Glanaghy ym. 2021, 454).
Lisää hoitoketjua vahvistavia tekijöitä potilaan suunnatessa osastohoidosta avohoitoon
Psykiatrisessa sairaalahoidossa ja etenkin akuuttipsykiatrian osastoilla yleisesti tiedossa oleva ongelma on potilaiden passiivisuus. Toimintaterapiassa on yleisesti todettu, että päivittäinen rutiini ja toiminta ovat parantavia ja vointia vakaannuttavia asioita. (MacRae 2019, 27.) Toimintaterapeutin rooli osastohoidossa onkin tärkeä. Toimintaterapia tai toimintaterapeutin toteuttamat ryhmät sekä terapeuttinen suhde ovat tärkeä osa psykoosin hoitoa jo alkuvaiheessa ja se voi olla myös hoitoketjua vahvistava tekijä potilaan suunnatessa osastohoidosta avohoitoon.
Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa nostettiin esiin sairaalahoidon luonteen muuttumista mm. siirtymistä kohti lyhyempiä akuuttivastaanottoja ja lyhyempiä interventioita, joita voidaan tehokkaasti integroida osaksi laajempaa hoitopolkua. Näitä tulisikin tutkimuksen mukaan kehittää. Akuuttihoito tulisi nähdä ajanjaksona, jolloin potilaat saataisiin mukaan psykososiaalisiin hoitoihin, joiden olisi mahdollisuus kestää yli osastojakson, avohoidon puolelle. (Jacobsen ym. 2018, 496.)
Lopuksi: Kun toimintaterapeutit, yhdessä muiden moniammatilliseen tiimiin kuuluvien kanssa, yhdistävät käyttämänsä terapeuttiset vuorovaikutusmenetelmät näihin tutkittuihin, näyttöä todentaneisiin interventiomenetelmiin, vahvistuu hoidon vaikuttavuus entisestään. Suositeltavaa on, että ajatusta osastohoidon ja avohoidon saumattomampaan yhteistyöhön erityisesti ryhmämuotoisena tuettaisiin ja edistettäisiin. Katsauksen tuloksia on helppo soveltaa myös muille psykoosinhoidon osa-alueille, vaikka kohderyhmänä olivat akuuttipsykoosi potilaat.
Lähteet:
Badcock, J. & Paulik-White, G. 2020. A Clinical Introduction to Psychosis: Foundations for Clinical Psychologists and Neuropsychologist. 1st edition. United Kingdom: Academic Press.
Benson, H.; Beary, J.F. & Carol, M.P. 1974. The relaxation response. Psychiatry. Vol. 37, No 1, 37‐46.
Chadwick, P. 2019. Mindfulness for psychosis: A humanizing therapeutic process. Current opinion in psychology. Vol. 28, 317-320.
Chadwick, P.; Hughes, S.; Russell, D.; Russell, I. & Dagnan, D. 2009. Mindfulness groups for distressing voices and paranoia: A replication and randomized feasibility trial. Behavioral and Cognitive Psychotherapy. Vol. 37, No 4, 403–412.
Cullberg, J. 2005. Psykoosit – Kokoava näkökulma. Suomentanut Tuomo Välkki. Toinen laitos. Helsinki: Therapeia-säätiö.
DiGiacomo, A.; Moll, S.; MacDermid, J. & Law, M. 2016. Mindfulness-Based Interventions in the Treatment of Symptoms of Psychosis: A Narrative Systematic Review. Canadian Journal of Counselling and Psychotherapy. Vol. 50, No 1, 18-34.
Ellet, L. & Kingston, J. 2020. Third-Wave CBT Interventions for Psychosis. Teoksessa J.C. Badcock & G. Paulik (toim.) A Clinical Introduction to Psychosis. Foundations for Clinical Psychologists and Neuropsychologists. Lontoo: Elsevier Inc. 380, 382, 384.
Fibbins, H.; Lederman, O. & Rosenbaum, S. 2020. Get Moving: Physical Activity and Exercise for Mental Health. Teoksessa J.C. Badcock & G. Paulik (toim.) A Clinical Introduction to Psychosis. Foundations for Clinical Psychologists and Neuropsychologists. Lontoo: Elsevier Inc. 498-499.
Jacobsen, P.; Hodkinson, K.; Peters, E. & Chadwick, P. 2018. A systematic scoping review of psychological therapies for psychosis within acute psychiatric in-patient settings. The British Journal of Psychiatry. Vol. 213, No 2, 490-497.
Kärkkäinen, J. 2021. Psykoosien hoidon kansalliselle laaturekisterille on vahvat perusteet. Blogit ja kannanotot. Viitattu 14.1.2023. https://www.psy.fi/blogit_ja_kannanotot/psykoosien_hoidon_kansalliselle_laaturekisterille_on_vahvat_perusteet.1366.blog.
Lu, S-M.; Lin, M-F. & Chang, H-J. 2019. Progressive muscle relaxation for patient with chronic schizophrenia: A randomized controlled study. Perspect Psychiatric Care. Vol. 56, 86-94.
MacRae, A. 2019. Cara and MacRae’s psychosocial occupational therapy: An evolving practice. 4th ed. Thorofare, New Jersey: SLACK Incorporated.
Mc Glanaghy, E.; Turner, D.; Davis, G.A.; Sharpe, H.; Dougall, N.; Morris, P.; Prentice, W. & Hutton, P. 2021. A network meta-analysis of psychological interventions for schizophrenia and psychosis: Impact on symptoms. Schizophrenia Research. Vol. 228, 447-459.
McCallie, M.S.; Blum, C.M. & Hood, C.J. 2006. Progressive muscle relaxation. Journal of Human Behavior in the Social Environment. Vol. 13, No 3, 51–66.
Mielenterveystalo. nd. Psykoosiopas. Viitattu 18.11.2021. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosiopas.aspx.
Mielenterveystalo. nd. Psykososiaaliset hoidot. Viitattu 15.11.2021. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Hoitomuotoja/Pages/Psykososiaalisethoidot.aspx.
Mieli ry. 2021. Psykoosit. Viitattu 18.11.2021 https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/psykoosit/.
Ngooi, B.X.; Ren Wong, S.; Dehui Chen, J.; Shi Yin Koh, V.; Rui Wen Ng, A.; Binte Sharol, S.; Kai Wen Lai, J.; Chu-Shern Lim, J.; Em Fong, N.C. & Ru Tan, W. 2021. Benefits of Occupational Therapy Activity-Based Groups in a Singapore Acute Psychiatric Ward: Participants’ Perspectives. Occupational Therapy in Mental Health. Vol. 37, No 1, 38-55.
Salonen J.; Mustonen, P. & Malmivaara, A. 2022. Pian saamme lakisääteiset kansalliset laaturekisterit. Lääkärilehti. Viitattu 21.11.2022. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/paakirjoitus-tiede/pian-saamme-lakisaateiset-kansalliset-laaturekisterit/?public=166178692b4d2040e541e8cdde1a5405.
Sims, L.K. 2014. The Accute Setting. Teoksessa Fieldhouse, J.; Bannigan, K.; Bryant, W.; Creek, J.; Lougher, L. & Beresford, P. Creek´s occupational therapy and mental health. 5th ed. Edinburgh; New York: Churchill Livingstone/Elsevier. 353, 346, 349.
Skitsofrenia. Käypä hoito -suositus 2022. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 9.1.2023. https://www.kaypahoito.fi/hoi35050.
Steenhuis, L.A.; Nauta, M.H.; Bocking, C.L.H.; Gerdina, H. & Pijnenborg, M. 2015. Treating depressive symptoms in psychosis: A network meta-analysis on the effects of non-verbal therapies. Plos One. Vol. 10, No 10.
Suvisaari, J.; Jääskeläinen, E. & Lönnqvist, J. Teoksessa: Lönnqvist, J.; Henriksson, M.; Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) Psykiatria. 2021. Muut Psykoosit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Toikkanen, U. 2022. Yhdeksän kansallista terveydenhuollon laaturekisteriä THL:n vastuulle. Lääkärilehti. Viitattu 14.1.2023 https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/yhdeksan-kansallista-terveydenhuollon-laaturekisteria-thl-n-vastuulle/.