• eettinen ohjeisto
• Liikkuvat palvelut
• suun terveydenhoito

Erilaiset liikkuvat hyvinvointipalvelut ovat yksi keino vastata väestön ikääntymisestä johtuvaan palvelutarpeen kasvuun, ja niistä voivat hyötyä ikääntyneiden lisäksi muutkin väestöryhmät. Liikkuvat palvelut voivat olla myös yksityisille sosiaali- ja terveysalan yrityksille keino laajentaa asiakaskuntaansa ja tuoda palveluitaan uusien asiakasryhmien saataville. Erilaisista toimintakyvyn vajauksista kärsivät asiakasryhmät edellyttävät kuitenkin yrityksiltä myös vankkaa näkemystä siitä, miten toiminnan eettisyys varmistetaan ja viestitään sidosryhmille.

Liikkuvat hyvinvointipalvelut ovat yksi tapa vastata sellaisten ihmisten palvelutarpeeseen, jotka muutoin saattaisivat jäädä palvelujen ulkopuolelle (Sirviö ym. 2017, 346). Suuhygienistipalvelut ovat eräs yksityisten terveyspalvelujen muoto, joita on mahdollista tarjota myös kivijalkavastaanoton ulkopuolella, vaikkapa asiakkaan kotona tai muussa kodinomaisessa ympäristössä. Liikkuvassa suuhygienistipalvelussa esimerkiksi matkustamisessa apua tarvitsevan asiakkaan ei tarvitse erikseen lähteä vastaanottokäynnille, vaan suun terveydenhuollon ammattihenkilö tulee asiakkaan luokse liikkuvalla tai kannettavalla hoitoyksiköllä.

Miten etiikka liittyy liikkuviin suuhygienistipalveluihin?

Yritysten toiminnan eettisyyteen kohdistuu nykyään suuria vaateita. Erityisen korostuneita eettisten vaatimusten voi nähdä olevan sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa asiakkailla on erilaisia toimintakykyyn ja toimijuuteen liittyviä haasteita (esim. Malm. ym. 2004, 412). Samalla terveyspalveluiden luonteeseen kuuluu yleisemminkin se, että ne ovat monesti niin kutsuttuja luottamushyödykkeitä, joiden laatua asiakkaan on itse vaikea arvioida (Kotakorpi & Seuri 2019, 38).

Kehittämisprojektin lähtökohtana oli toimeksiantajana toimineen suuhygienistipalveluja tarjoavan yrityksen kiinnostus laajentaa tulevaisuudessa toimintaansa liikkuviin, asiakkaan kotiin ja esimerkiksi erilaisiin asumispalveluyksiköihin vietäviin palveluihin. Uudenlaisen liiketoiminnan ja uudenlaisen asiakasryhmän palvelemisen tueksi kaivattiin kuitenkin konkreettista eettistä pohdintaa, minkä vuoksi yritykselle laadittiin kehittämisprojektissa eettinen ohjeisto. Ohjeistossa huomioitiin erityisesti toimintakyvyltään alentuneet asiakasryhmät, joita arveltiin liikkuvan palvelun asiakaskunnassa olevan suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin kivijalkavastaanotolla.

Mikä eettinen ohjeisto?

Eettinen ohjeisto on itsenäinen, yrityksen toimintaa ohjaava asiakirja, jonka yritys on luonut itse itseään varten määrittelemään sitä, minkälaiseen toimintaan yritys sitoutuu. (Kaptein 2017, 17) Ohjeistoon kirjattavat periaatteet ja toimintatavat ovat siis yrityksen ohjeita yritykselle itselleen.

Ohjeistolla on kuitenkin luonnollisesti merkitystä myös yrityksen sidosryhmille, kuten asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Ohjeiston kautta yritys myös viestii eettisistä periaatteistaan ja arvoistaan. Tätä tarkoitusta varten ohjeiston tulisi olla helposti kaikkien sidosryhmien saatavilla esimerkiksi yrityksen internet-sivuilla. Kehittämisprojektissa toimeksiantajayrityksen tärkeiksi sidosryhmiksi tunnistettiin asiakkaat, heidän läheisensä sekä esimerkiksi erilaisia asumispalveluja tarjoavat toimijat, jotka tukevat asiakkaita suun hoidossa arjessa.

Rohkeasti ohjeiston laadintaan

Eettisen ohjeiston koostamiseen on monia erilaisia tapoja. Ohjeisto voidaan kirjoittaa esimerkiksi yrityksen sisällä tätä nimenomaista tarkoitusta varten asetetun työryhmän toimesta (Osowski 2012, 63). Kehittämisprojektissa eettisen ohjeiston laadintaan lähdettiin hakemaan ulkopuolista asiantuntemusta asiantuntijahaastatteluiden muodossa. Haastattelujen teemat määriteltiin aiempaan kirjjallisuteen tehdyn tutustumisen ja sen pohjalta muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla.

Haastateltavien valinnalla mukaan saatiin niin ikääntyneiden ja kehitysvammaisten asiakasryhmien tuntemusta kuin myös suun terveydenhuollon kliininen näkökulma. Asiantuntijahaastatteluiden tarjoama ja kehittämisprojektissa analysoitu tieto toimi lähtökohtana, josta yhteistyössä toimeksiantajan kanssa jalostettiin lopullinen ohjeisto.

Asiantuntijoiden näkemykset eettisistä toimintatavoista toivat kehittämisprojektiin ensiarvoisen tärkeää tietoa. Haastatteluaineisto myös vahvisti käsitystä siitä, että eettiselle pohdinnalle ja selkeälle ohjeistolle on tarvetta. Erityisen tärkeää tämä on tarjottaessa yksityisiä terveydenhuoltopalveluita henkilöille, joilla on erilaisia toimintakyvyn rajoitteita, jotka vaikuttavat esimerkiksi päätöksentekokykyyn.

Tärkeinä huomioitavina seikkoina esiin nousivat muun muassa asiakkaiden toimijuuden ja valinnanvapauden toteutuminen, ymmärrettävä vuorovaikutus hoitotilanteissa, yhteistyö asiakkaan läheisten ja hoitotahojen kanssa sekä kodin erityisyys hoitoympäristönä. Teemat sisällytettiin ohjeistoon mahdollisimman selkeinä periaatteina, jotka muokattiin yrityksen toimialaan ja sen vaateisiin soveltuviksi.

Miten tästä eteenpäin?

Kehittämisprojekti täytti sille asetetut tavoitteet, ja niin projektipäällikkö kuin toimeksiantajakin olivat tuotokseen tyytyväisiä. Tyytyväisyydestä huolimatta eettistä ohjeistoa ei kuitenkaan voi ajatella täysin staattisena asiakirjana, jonka jatkokehittämisen voisi jättää sikseen. Ohjeiston tulee myös elää ajassa ja vastata yrityksen kulloiseenkin tilanteeseen niin, että siihen kirjatut asiat pysyvät relevantteina yrityksen toiminnan kannalta.

Esimerkiksi liiketoiminnan laajeneminen uusin asiakasryhmiin tai lisätyövoiman palkkaaminen yritykseen voivat perustella ohjeiston sisällön tarkastelua, mahdollista päivitystä tai lisäyksiä. Jatkokehittäminen toimii myös yhtenä varmistuksena sille, että ohjeistoon ja sen sisältöön palataan säännöllisesti. Tämä puolestaan osaltaan varmistaa sen, että asiakirjaan kirjatut periaatteet myös todellisuudessa ohjaavat yrityksen päivittäistä toimintaa. Näin ohjeistosta ei myöskään muodostu turhaketta, vaan pikemminkin hyödylliseksi koettu välttämättömyys.

Lähteet:

Kaptein, M. 2017. The Living Code: Embedding Ethics into the Corporate DNA. Sheffield: Taylor & Francis Group.

Kotakorpi, K. & Seuri, A. 2019. Yksityisen ja julkisen sektorin työnjako sosiaali- ja terveydenhuollossa. Talous & yhteiskunta 1/2019. Viitattu 29.3.2023. Saatavissa https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167900/Yksityisen%20ja%20julkisen%20sektorin%20ty%c3%b6njako%20sosiaali-%20ja%20terveydenh_ty12019KotakorpiSeuri.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Malm, M., Matero, M., Repo, M. & Talvela, E-L. 2004. Esteistä mahdollisuuksiin – vammaistyön perusteet. Helsinki: WSOY.

Osowski, B. 2012. Health care industry codes of conduct–a must have? Practical advice on developing and implementing a code for your organization. Journal of health care compliance, 14(5), 61–64.

Sirviö, K., Taskinen, H. & Äijö, M. 2017. Liikkuvat hyvinvointipalvelut – kehittämisen edellytykset ja haasteet. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 54(4), 345–356. Viitattu 30.3.2023. Saatavissa https://journal.fi/sla/article/view/67763