Yhteisöllisyys hoivakodissa
Asukkaan yhteisöllisyyden kokemus hoivayksikössä on hoivan ydin. Asukkaat ja hoitajat muodostavat yhteisön, ja yhteisön arki rakentuu asukkaan tarpeiden ja valintojen mukaan. Hoitajan läsnäolo, eleet, katse, kosketus ja puhe asukkaalle tuovat kodinomaisen ympäristön.
Yhteisöllisyyden käsitettä on käytetty hyvin erilaisissa yhteyksissä. Käsitteen ympärillä vallitsee kuitenkin yhteisymmärrys yhteisöllisyyden vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin. Yhteisöllisyyden käsitteen Kalliokoski (2020, 36–38) tunnistaa vahvan kokemuksellisuuden yhteenkuuluvuuden tunteen sekä kuuluvuuden johonkin alueeseen, ihmisryhmään ja elämänmuotoon. Yhteisöllisyyden käsitettä voidaan käyttää myös arvottavasti, jolloin puhutaan suhtautumisesta toiseen ihmiseen ja tiettyyn yhteisöön. Tämä on moraalinen yhteisöllisyys, jolloin huolehditaan toisesta ja yhteisestä vastuunkannosta.
Hoivakotien yhteisöllisyydelle on tunnusomaista, että asuinyhteisön asukkaat eivät ole valinneet asuinpaikkaansa itse, vaan valinnan on tehnyt läheinen. Läheiselle annetaan joko yksi tai useampi palveluasumisen yksikkö, josta valitsee asukkaan puolesta parhaimman tai voi myös joutua ottamaan sen mikä on tarjolla. Ikääntyneiden asumisyhteisön sisällä toimii työyhteisö sääntöineen ja velvoitteineen. Hoivakotien työntekijät saavat työstään palkan ja asukkaat maksavat asumisestaan, palveluista ja hoivasta. Hoitajat ovat arjessa koko ajan läsnä omana persoonanaan, läheiset käyvät vieraina. Hoivakotien yhteisöllisyyttä pohtiessa tulee ottaa huomioon, miten odotukset vapaaehtoisuudesta, tasa-arvoisuudesta, yhteisestä päätöksenteosta ja vastavuoroisuudesta kohtaavat ja onnistuvat arjen toiminnassa. (Jolanki yms. 2017, 12; Birck 2020, 14–19.)
Muutto hoivakotiin
Asukkaan muuttaessa hoivayksikköön muuttuu koko elinympäristö sekä koko arkielämä on erilaista. Hän joutuu luopumaan omasta tutusta elinympäristöstä, kodistaan, läheisistään, ystävistään, naapureista jopa lemmikeistään. Siirtymävaiheen onnistumisella tai epäonnistumisella kotoa hoivayksikköön on vaikutus asukkaan sopeutumisella uuteen elinympäristöön hoivayksikköön. Läheisten kautta saadaan asukkaan ääni kuuluviin. Tosin aina läheisen ja asukkaan mielipide ei ole sama. Sairaudet heikentävät asioiden esiintuomista, joten läheiset ovat tässä ensiarvoisen tärkeitä asukaan asioiden esiintuojia. Ikääntyneiden yhteisöllisyyden kehittymiseen vaikuttaa vanhuuteen liittyvät sairaudet, jotka muuttavat mahdollisuutta liittyä osaksi uutta yhteisöä. (Vuoti 2011, 24; Jansson 2020, 27–29.)
Jokainen ikääntyvä asukas tuo mukanaan oman arvomaailmansa tulevaan yhteisöön. Yhteyden kokeminen arjessa, tarve liittyä toisiin ihmisiin ja osana yhteisöä oleminen tärkeää myös ikääntyvällä ihmisellä. Yhteisöllisyys koetaan elämän voimavarana ja merkityksellisenä sekä arvokkaana ikääntyvän elinympäristössä. Ikääntymisessä yhteisöllisyyden kokemuksen muoto muuttuu aktiivisesta osallistumisesta asioiden seuraamiseen. (Vuoti 2011, 17, 32; Jaakkola 2015, 202, 210.)
Ystävyys hoivakodissa
Vanha ystävä löytyy hoivakodissa uudelleen, jonka kanssa voi viettää aikaa ja keskustella päivän polttavista kysymyksistä tai vain muistella menneitä aikoja. Ystävyys hoivakodissa on yhteisöllisyyden kokemuksena syvintä olemusta, on joku, joka kysyy ”mitä kuuluu? kuinka sun aamu on mennyt?” Odotetaan yhteistä näkemistä ja juttutuokioita. Ystävykset olivat käyneet yhteisellä retkellä ja olivat kovin väsyneitä reissusta. Tosiasiassa asukkaat olivat istuneet sohvalla päivän ja keskustelleet matkasta, ja mitä siellä nähneet ja kokeneet.
Maire Vuotin (2011, 25–28) mukaan yhteisöllisyys merkitsee ikääntyvälle uutta sosiaalistumista uuteen yhteisöön se jäsenenä. Yhteisöön sopeutuminen on oma prosessi, jossa ikääntynyt oppii uuden yhteisön tavat ja säännöt. Yhteisöllisyys koostuu yksilöiden välisestä vuorovaikutuksesta, yksilö tarvitsee aina yhteisön ympärilleen. Yhteenkuuluvuus, yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen luovat turvallisuutta, koetaan iloa, oman elämän hallintaa. Heikki Lehtosen (2021) ja Aaro Harjun (2020) mukaan joukkoon kuuluminen ja yhteisöllinen identiteetti ovat ihmiselle turvaverkko ja eteenpäin vievä voima. Yhteisöllisyys ikääntyneelle on osa kokonaisvaltaista elämänlaatua ja hyvää elämää, yhteisöllisyyden vahvistaminen ja kotiutuminen jää hoitajien vastuulle.
Koti-illat mahdollistavat läheisten, asukkaiden sekä hoitajien yhteisöllisyyden kokemuksen vahvistumiseen. Koti-illat ovat lämminhenkinen tapa tuoda yhteen jokaisen kodin asukkaat, läheiset ja hoitajat oman yhteisönä. Yhteisen tapaamisen aiheina kulloinenkin ajankohta esimerkiksi lähestyvä kesä tai joulu. Yhteinen työ asukkaan arjessa luo oman yhteisen yhteisön.
Lähteet:
Birck, R. 2020. Esteetön yhteisöllisyys: Alueellisen yhteisöllisen arjen alkuun auttaminen ja kannattelu. Pro gradututkielma. Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta. Tampereen yliopisto. Viitattu 17.2.2023
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/122863/BirckRiitta.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Harju, A. 2020. Yhteisöllisyydestä on pidettävä huolta. Viitattu 17.2.2023
https://kansalaisyhteiskunta.fi/tietopankki/yhteisollisyydesta-on-pidettava-huolta/
Jaakkola, E. 2015. Yhteisöllisyys syrjäisellä maaseudulla asuvien ikääntyneiden arjessa. Yhteiskuntatiereiden tiedekunta. Lapin yliopisto. Viitattu 28.2.2023
Jansson, A. 2020. Loneliness of older people in long- term care facilities. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta. Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon osasto. Helsingin yliopisto. Viivattu 6.10.2022.
Jolanki, O., Leinonen,E., Rajaniemi, J., Rappe, E., Räsänen, T., Teittinen, O., Topo, P. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. 2017. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 4/2017. Viitattu 17.2.2023
Kalliokoski, T. 2020. Yhteisöllisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvinvoinnin näkökulmasta. Väitöskirja. Teologinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Viitattu 6.10.2022.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/314726/YHTEIS%c3%96L.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lehtonen, H.2020. Mikä on yhteisö? Viitattu 17.2.2023
https://kansalaisyhteiskunta.fi/tietopankki/mika-on-yhteiso/
Vuoti, M. Pohjoissuomalaisten suurten ikäluokkien tulevaisuudenkuvat ikääntymisestään, hyvinvoinnistaan ja sosiaali- ja terveyspalveluistaan. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta. Terveystieteiden laitos, hoitotiede ja terveyshallinto. Oulun yliopisto. Viitattu 27.2.2023