Uudet teräksiset sairaalainstrumentit – hyvällä ensikäsittelyllä kohti pitkää käyttöikää
Moderni toimenpide- ja leikkaustoiminta perustuu pitkälti monikäyttöisiin teräksisiin sairaalainstrumentteihin. Käytetyt instrumentit tarvitsevat perusteellisen huoltoprosessin välinehuollossa, jotta niitä voidaan käyttää turvallisesti uudelleen. Välinehuoltotyö on infektioiden torjuntaa ja huoltoprosessi perustuu instrumenttien puhdistukseen, desinfiointiin ja sterilointiin. Ilman välinehuoltotyötä tekeviä välinehuoltajia leikkaustoiminta sairaaloissa pysähtyisi nopeasti. Työn tärkeydestä huolimatta ala on edelleen monille melko tuntematon.
Mikä sairaalainstrumentti?
Sairaalainstrumentit ovat lääketieteellisiä ”työkaluja”, kuten saksia, pihtejä, atuloita tai neulankuljettajia. Instrumenteiksi lasketaan myös erilaiset metalliset astiat, vasarat, haat ja porat. Instrumentteja käytetään mm. kudosten leikkaamiseen ja irrotteluun, tarttumiseen, kiinnipitämiseen ja sulkemiseen. (Karhumäki ym. 2017, 154.) Instrumentteja voidaan käyttää ompelulangan tai teipin leikkaamiseen. Erilaisia instrumentteja onkin olemassa tuhansia erilaisia malleja. Euroopan alueella instrumentit ovat MDR-asetuksen (Medical Device Regulation) mukaisesti lääkinnällisiä laitteita, joten niiden valmistus on tarkasti säädeltyä. Säätelyllä varmistetaan, että laitteet ovat tutkittuja ja turvallisia niin potilaalle kuin käyttäjällekkin. Instrumenteissa käytetyt materiaalivalinnat perustuvat pitkälti käyttötarkoituksen sanelemiin ehtoihin. Esimerkiksi saksien ominaisuuksilta vaaditaan etenkin kovuutta ja leikkaavuuden säilyvyyttä, joten seosmateriaaliksi valitaan useimmin martensiittinen teräs. Instrumentteihin soveltuvat teräslaadut on määritelty standardissa SFS EN ISO 7153-1.
Suojana kromioksidikalvo, haasteena ruoste
Teräksisen instrumenttien suojana korroosiolta on kromioksidikalvo, joka vahvistuu ollessaan tekemisissä hapen kanssa. Korroosion kestoon vaikuttaa seoksessa olevan kromin lisäksi-, molybdeeni ja typpi. Itse oksidikalvo joutuu koville instrumenttien kierron aikana. Veri, keittosuola, emäksiset nesteet-, sekä kosteat olosuhteet kuluttavat instrumenttien pintaa ja voivat johtaa korroosioon. Ruostunut instrumentti on potilasturvallisuusriski, koska pinnan puhdistaminen on hankalampaa ja ruostuneeseen kohtaan jää helpommin bakteerien aiheuttamaa biofilmiä. Instrumenteissa paljon käytetty martensiittinen teräs on altis etenkin pistekorroosiolle matalamman kromipitoisuuden vuoksi. Taloudellisesti ruoste aiheuttaa myös kuluja, koska ruostuneiden instrumenttien tilalle joudutaan hankkimaan uusia.
Uusien instrumenttien käyttöönotto
Uudet instrumentit, kuten muutkin instrumentit vaativat oikein toteutetun huollon. Ensihuollossa puhdistettava lika on hyvin erilaista kuin yleensä instrumenteissa. Uusien instrumenttien pinnassa saattaa olla jäämiä valmistusprosessista, kuten erilaisia öljyjä tai rasvoja sekä irtopartikkeleja. Uusien instrumenttien kromioksidikalvo ei ole vielä vahvistunut, joten uudet instrumentit ovat herkässä tilassa pintamuutosten suhteen. Haavoittuvammassa tilassa ovat uusista instrumenteista ne, jotka päätyvät käyttöön välittömästi. Puhdistaminen perustuu tunnetusti neljään tekijään: lämpötilaan, aikaan, kemiaan ja mekaaniseen tekijään. (Papadopoulos 2020, 32-33) Puhdistus onnistuu, kun kaikki tekijät täydentävät toisiaan. Instrumenttien puhdistus tapahtuu yleensä koneellisesti desinfioivassa instrumenttipesukoneessa.
Ohjeistuksen laatiminen
Instrumenttivalmistajien ohjeistukset uusien instrumenttien käyttöönotosta vaihtelevat, mutta yleisesti tehokas pesuprosessi on vähimmäisvaatimus. Keskenään valmistajien ohjeet saattavat olla hyvinkin eriäviä, joten ”kultaisen keskitien” löytäminen välinehuollossa saattaa olla haastavaa. Teollisuusmaisessa isossa välinehuollossa ohjeistusten tulee olla selkeitä ja yhdenmukaisia, joten on lähes mahdotonta noudattaa jokaisen valmistajan määrittelemiä ohjeistuksia.
Uusien instrumenttien ensikäsittelyä voidaan yleisesti tehdä manuaalisesti puhdistamalla instrumentin pinta harjaamalla tai erilaisilla koneellisilla menetelmillä. Manuaalisen esikäsittelymenetelmän kuormittavuus tekijälleen ja eroavuudet toistettavuudessa tekijöiden välillä puoltavat koneellisia puhdistusmenetelmiä. Manuaalinen käsinpuhdistus voidaan korvata myös ultraäänellä puhdistamalla.
Lähteet:
Väätäinen, M. 2023. Uusien teräksisten sairaalainstrumenttien käyttöönotto – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) lääkinnällisistä laitteista 2017/745, annettu 5.4.2017. Haettu 23.5.2023. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:02017R0745-20170505
Karhumäki, T; Hirvonen, K; Ylitupa, E. 2017. Välinehuolto. 3. painos. Helsinki. Duodecim.
Papadopoulos, A. 2020. Insight: Cleaning Medical Devices. Aseptica. Vol 26, issue 3. 31-33. Haettu 20.5.2023 https://www.a-k-i.org/_files/ugd/2cbe8d_1a61a9db821541cba22d7f6d7ab81f1d.pdf
SFS-EN ISO. 7153-1. Surgical instruments. Materials. Part 1: Metals. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.