Psykoedukaatio-oppasta apua moniammatilliseen psykoosikuntoutukseen
Hiljattain julkaistussa opinnäytetyössä “Psykoedukaatiota ääniharhoja kuuleville – Psykoedukaatio-oppaan tuottaminen Tyksin psykoosiosastoille” esitellään ääniharhoja kuuleville psykoosikuntoutujille kehitetty opas. Elämää äänien kanssa -opas on psykoedukatiivinen menetelmä, joka keskittyy erityisesti psykoosisairauksien oireena ilmeneviin ääniharhoihin. Opas on osa kehittämistyötä, joka toteutui yhteistyössä Turun yliopistollisen sairaalan kanssa keväällä 2023. Kehittämistyössä kartoitettiin lisäksi oppaan käyttömahdollisuuksia Tyksin psykoosiosastoilla.
Psykoosi on yhteinen piirre monille neuropsykiatrisille, psykiatrisille, neurologisille, hermoston kehitykseen liittyville ja lääketieteellisille sairauksille. Psykoosiin voi liittyä harhaluuloja, aistiharhoja, ajattelun tai käytöksen hajanaisuutta sekä negatiivisia oireita (Calabrese & Al Khalili 2022).
Psykoosiin liittyy aistiharhoja
Psykoosisairaudet koskettavat jopa 3,5 prosenttia suomalaisista (THL 2022b). Aistiharha tarkoittaa havaintoa, joka ilmenee ilman ulkoista aistiärsykettä (Salokangas 2004, 2085). Aistiharhoja voi esiintyä kuulo-, näkö-, maku-, tunto- (Huttunen 2018b) tai hajuharhoina (Calabrese & Al Khalili 2022).
Lähes 10 prosenttia ihmisistä kokee elämänsä aikana ääniharhoja (Maijer ym. 2018, 879). Skitsofreniaan sairastuneista ääniharhoja kokee jopa 70 prosenttia (Turkington ym. 2016, 391). Tästä huolimatta ääniharhat ovat valitettavan stigmatisoituja ja huonosti ymmärrettyjä oireita (Woods ym. 2022, 6).
Psykoosilääkityksellä voidaan lieventää aistiharhoja (Mielenterveystalo n.d.), mutta aina lääkehoidolla ei kuitenkaan pystytä vaikuttamaan ääniharhojen ilmenemiseen (Turkington ym. 2016, 391). Lääkehoidon rinnalle tarvitaankin tueksi muita kuntoutusmuotoja (de Bruijn 2006, 4219).
Psykoedukaation hyödyt huomioitava osana psykoosikuntoutusta
Psykoosien kokonaiskuntoutuksessa psykoedukaatio on yksi tehokkaimmiksi todetuista psykososiaalisista hoitomuodoista (Kieseppä & Oksanen 2013, 2133–2134). Psykoedukaatio määritellään tiedon jakamiseksi mielenterveydestä ja siihen vaikuttavista teemoista (THL 2022a). Psykoosisairauksien yhteydessä tiedon jakamisen rooli on merkittävä, sillä usein jo psykoosi käsitteenä on sairastuneelle ja hänen läheisilleen tuntematon (de Bruijn 2006, 4221).
Skitsofrenian Käypä hoito -suosituksen (2022) mukaan psykoedukaation vaikuttavuudesta osana kuntoutusta on vahvaa tutkimusnäyttöä. Psykoedukatiiviset kuntoutusmuodot vähentävät psykoosin uusiutumisjaksojen ja uusien osastojaksojen riskiä (Oksanen 2020a) sekä läheisten kokemaa kuormitusta (Oksanen 2020b). Lisäksi psykoedukaatio voi tukea kuntoutujan itsetuntoa, joka saattaa olla psykoosiin sairastumisen myötä heikentynyt (Hämäläinen 2017, 262).
Kehittämistyön tuloksena laaditulla oppaalla mahdollisuus muuttaa työtapoja
Opinnäytetyön tuotoksena kehitetty opas tuotettiin yhteistyössä Tyksin psykoosiosastoilla työskentelevien toimintaterapeuttien kanssa näyttöön ja tutkittuun tietoon perustuen. Opas koostuu informaatiosta sekä harjoituksista. Harjoitukset on koottu Turkingtonin ym. (2016) ja Buccherin ym. (2013) artikkeleista, joissa esitellään keinoja ääniharhojen kuntoutukseen.
Oppaassa esitellään kolme kuntoutumisen mahdollistavaa vaihetta , joiden myötä ääniharhat voivat vähentyä, äänten aiheuttama ahdistus voi lievittyä ja kuntoutuja voi kokea jopa äänettömiä jaksoja(Turkington ym. 2016, 395):
- kuntoutujan käyttämien vahingollisten hallintakeinojen tunnistaminen,
- rakentavien hallintakeinojen harjoittelu, sekä
- uusien suhtautumistapojen opettelu.
Elämää äänien kanssa -opas tukee ääniharhoja kuulevan psykoosikuntoutujan kanssa toteutettavaa psykoedukaatiota. Opasta tulee hyödyntää asiakaslähtöisesti, ja sitä voidaan käsitellä kokonaisuutena tai pienemmissä osissa – sivu tai aihealue kerrallaan. Oppaassa on pyritty lukijaa osallistavaan lähestymistapaan. Psykoedukaatiomateriaalia voidaan soveltaa eri kuntoutujien kanssa kognitiivisten valmiuksien mukaisesti.
Opas soveltuu käytettäväksi niin yksilö- sekä ryhmäterapiassa kuin arviointijaksoillakin. Opas on ensisijaisesti suunniteltu käytäväksi läpi ammattilaisen kanssa, mutta kokeilujaksosta saadun palautteen perusteella kuntoutuja voisi hyötyä oppaaseen tutustumisesta myös itsenäisesti.
Kehittämisprosessin sisältämän kokeilujakson pohjalta oppaan käyttömahdollisuudet koettiin hyvinä. Opas mahdollisti psykoedukaation antamisen jo varhaisessa hoitovaiheessa, osana kuntoutujan arviointijaksoa. Toimintaterapeuttien lisäksi myös muut ammattiryhmät, kuten lähi- ja sairaanhoitajat olivat kyenneet hyödyntämään opasta työssään.
Lähteet
Buccheri, R.; Trygstad, L.; Buffum, M.; Birmingham, P. & Dowlingm, G. 2013. Self-management of unpleasant auditory hallucinations. A tested practice model. Journal of Psychosocial Nursing. Vol. 51, No 11, 27–34.
Calabrese, J. & Al Khalili, Y. 2022. Psychosis. StatPearl. Treasure Island: StatPearls Publishing.
de Bruijn, T. 2006. Käytännön psykoedukaatiota psykoosipotilaan perheelle. Suomen lääkärilehti. Vol. 41, 4219–4225.
Huttunen, M. 2018a. Psykoosi (mielisairaus). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 10.1.2023. (www.terveyskirjasto.fi)
Huttunen, M. 2018b. Harha-aistimus (hallusinaatio). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 10.1.2023. (www.terveyskirjasto.fi)
Hämäläinen, K.; Kanerva, Kuhanen, C.; Schubert, C. & Seuri, T. 2017. Mielenterveyshoitotyö. 5. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Kieseppä, T. & Oksanen, J. 2013. Psykoedukaatio psykoosien hoidossa ja kuntoutuksessa. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Vol. 129, 2133–2139.
Kumpulainen, K.; Aronen, E.; Ebeling, H.; Laukkanen, E.; Marttunen, M.; Puura, K. & Aalberg, V. 2016. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 1. painos. Helsinki: Duodecim.
Linszen, M.; de Boer, J.; Schutte, M.; Begemann, M.; de Vries, J.; Koops, S.; Blom, R.; Bohlken, M.; Heringa, S.; Blom, J. & Sommer, I. 2022. Occurence and phenomenology of hallucinations in the general population: A large online survey. Schizophrenia. Vol. 8, No 41, 1–11.
Maijer, K.; Begemann, M.; Palmen, S.; Leucht, S. & Sommer, I. 2018. Auditory hallucinations across the lifespan: a systematic review and meta-analysis. Psychological medicine. Vol. 48, No 6, 879–888.
Mielenterveystalo.fi n.d. Psykoosien hoito. Viitattu 26.5.2023. (https://www.mielenterveystalo.fi/fi/psykoosi/psykoosin-hoito)
Oksanen, J. 2020a. Psykoedukaation hyödyt skitsofreniapotilaiden omaisille. Näytönastekatsaus. Skitsofrenia: Käypä hoito -suositus 2022. Viitattu 13.1.2023. (https://www.kaypahoito.fi/nak02540)
Oksanen, J. 2020b. Psykoedukatiiviset perheinterventiot skitsofreniapotilaan hoidossa. Näytönastekatsaus. Skitsofrenia: Käypä hoito -suositus 2022. Viitattu 13.1.2023. (https://www.kaypahoito.fi/nak02316)
Skitsofrenia. Käypä hoito -suositus. 2022. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 12.1.2023. (https://www.kaypahoito.fi/hoi35050?tab=suositus)
THL. 2022a. Psykoedukaatio. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 18.1.2023. (https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttaneiden-mielenterveys/maahanmuuttaneiden-mielenterveyden-edistaminen/psykoedukaatio)
THL. 2022b. Psykoosi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 18.1.2023. (https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/psykoosit)
Turkington, D.; Lebert, L. & Spencer, H. 2016. Auditory hallucinations in schizophrenia: Helping patients to develop effective coping strategies. British Journal of Psychiatry Advances, Vol. 22, No 6, 391-396.
Woods, A.; Alderson-Day, B. & Fernyhough, C. 2022. Voices in psychosis. Interdisciplinary perspectives. Oxford University Press. Oxford.