Rakennetulla kulttuuriperintökohteella ei ole parasta ennen päivää: seurakuntakiinteistöjen isännöinti on erityisala
Kulttuurihistoriallisten rakennusten säilyminen ja pitkä käyttöikä edellyttävät säännöllistä huoltoa ja suunnitelmallista kunnossapitoa. Tilaajaosaamisen merkitys korostuu, kun kyseessä on suojeltu kulttuuriperintökohde. Oikeaan aikaan ja oikealla tavalla toteutettu kunnossapito säilyttää rakennuksen arvon ja ominaisuudet. Suomessa seurakunnilla on keskeinen rooli vaalia rakennusperintöä aina keskiajalta nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Rakennusperintökohteet on suojeltu useilla säädöksillä. Suojeltujen seurakuntakiinteistöjen kunnossapito on kirkon lakisääteinen tehtävä. Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu 367 seurakuntaa, jotka pääosin toimivat omina yksiköinään.
Kirkot ja muut seurakuntarakennukset muodostavat merkittävän osan Suomen vanhimmasta rakennuskannasta. Evankelis-luterilaisten seurakuntien hoidossa on yli 8 000 rakennusta, joista suojeltuja kirkkoja on yli 550 (Evankelis-luterilainen kirkko 2022). Rakennettujen kulttuuriperintökohteiden mielenkiintoisuus, ajalliset kerrostumat, yksityiskohdat ja tarinat rakennushistoriassa asettavat korkeat vaatimukset kunnossapitoon ja sen suunnitteluun. Kirkkojen arvoa lisää se, että ne toimivat yhä alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja niihin on tehty vain vähän muutoksia.
Kirkkohallituksella, joka osana kirkon keskushallintoa tukee seurakuntien työtä, on keskeinen rooli kehittää seurakuntakiinteistöjen isännöinnin tilaajaosaamista ja olla tukena kunnossapitoon liittyvissä haasteissa. Tämä vaatii resursseja. Kirkon jäsenmäärä on ollut pitkään laskussa ja moni seurakunta kamppailee taloushaasteiden parissa. Kiinteistömenot muodostavat käyttötalousmenoista merkittävän osan, joten kunnossapidon onnistumisella on suuri taloudellinen merkitys.
Turun ammattikorkeakoulun ylemmän AMK -tutkinnon opinnäytetyössä (Artukka 2022) selvitettiin kyselytutkimuksen avulla seurakuntien hallinnoimien rakennettujen kulttuuriperintökohteiden isännöinnin nykytilaa pienkorjauksiin- ja kunnossapitoon liittyen sekä pohdittiin kunnossapidon kehittämisen mahdollisuuksia.
Kunnossapidon hallinnoinnissa on parannettavaa
Merkittävimmät kirkolliset korjaushankkeet pyritään suunnittelemaan ja toteuttamaan hyvin, ja työhön pyydetään aina Museoviraston lausunto. Sen sijaan pien- ja kunnossapitokorjaukset seurakunnat toteuttavat omatoimisemmin.
Seurakuntien rakennettujen kulttuuriperintökohteiden kunnossapidossa ja pienkorjauksissa esiintyy tutkimuksen mukaan haasteita. Suurimmiksi haasteiksi seurakunnan kunnossapidon vastuuhenkilöt mainitsivat:
- tilaajaosaamisen puutteen
- työajan riittämättömyyden ja puutteelliset resurssit
- taloustilanteen
- osaavien ja luotettavien yhteistyökumppanien löytämisen ja valinnan
- koulutuksen riittämättömyyden
- tiedonkulun
- korjausten suunnitelmallisuuden.
Kiinteistöiden hallinnointi ja kunnossapito ovat yleensä tukitoimia seurakunnan varsinaiseen tehtävään, ja tehtävät ovat yleensä vain osa kunnossapidon vastuuhenkilön työnkuvaa. Seurakuntien hallinnoimissa rakennuksissa on ilmennyt virheellisen kunnostustavan seurauksena laatuongelmia, jotka puolestaan ovat johtaneet mm. kosteus- ja sisäilmaongelmiin.
Tilaajaosaaminen on edellytys kunnossapidon onnistumisessa
Seurakuntien kiinteistökanta on pääosin vanhaa ja rakennukset vaativat jatkuvaa hoitoa. On tärkeää, että kiinteistöjä huolletaan oikein ja oikeaan aikaan, jotta mittava yhteinen kulttuuriperintömme säilyy tuleville sukupolvillemme. Suojeltujen rakennusten isännöinti on erityisala, mikä asettaa tilaajaosaamisen erityiselle tasolle.
Tilaajaosaamisen korkeasta vaatimustasosta huolimatta rakennustekniikan korkeakoulutettu työntekijä löytyy vain alle puolelta seurakuntaorganisaatioista. Rakennusten kunnossapidon hallinnointi on etenkin pienemmissä seurakunnissa yleisesti talouspäällikön tai -johtajan tehtävä. Mitä suurempi seurakunta on jäsenmäärältään, sitä todennäköisemmin kunnossapidon vastuuhenkilöllä on rakennusalan korkeakoulututkinto.
Seurakunnan kunnossapidon vastuuhenkilön tulisi hallita kulttuuriperintökohteen hoidon ja kunnossapidon pääperiaatteet. Työ vaatii osaamista suunnitella ja valita soveltuva korjaustapa kohteen erityispiirteet huomioiden. Lisäksi dokumentointi on olennainen osa kulttuuriperintökohteen isännöinnin tilaajaosaamista ja hyvää hallinnointitapaa. Hyvä dokumentointi antaa hyvät valmiudet tuleville korjauksille, kun edellinen korjaustapa ja ajankohta on tiedossa.
Yhteistyöllä kohti parempaa kunnossapitoa
Nykyisellään seurakuntaorganisaatiot toimivat omina yksiköinään tai ne voivat muodostaa seurakuntatalouden- tai yhtymän. Yhteistyö seurakuntaorganisaatioiden välillä on vähäistä. Tutkimuksen mukaan seurakunnat kuitenkin toivovat, että yhteistyötä lisättäisiin. Yhteistyö mahdollistaisi tiedon jakamisen ja verkostoitumisen, sillä kunnossapidon vastuuhenkilöt työskentelevät samankaltaisten haasteiden parissa.
Suojeltujen rakennusten kunnossapidon asiantuntijana ja viranomaisena toimii Museovirasto. Lisäksi yhteistyötä tehdään mm. kirkkohallituksen, suunnittelijoiden, asiantuntijoiden ja urakoitsijoiden välillä. Osaavat ja luotettavat yhteistyökumppanit edistävät kunnossapidon onnistumista.
Seurakunnat elävät muuttuvassa maailmassa ja taloushaasteet nousevat entistä useammin esille. Useat seurakuntaorganisaatiot harkitsevat kiinteistöjen määrän vähentämistä taloustilanteensa korjaamiseksi. Suojeltu kulttuuriperintökohde päätyy harvoin myyntilistalle, joten kokonaistaloudellisesti on järkevää toteuttaa kunnossapito suunnitelmallisesti – oikeat kunnostustoimet oikeaan aikaan.
Lähteet
Artukka, M. 2022. Rakennettujen kulttuuriperintökohteiden korjausten ja kunnossapitotöiden laadunhallinta. Oppinnäytetyö YAMK. Turun ammattikorkeakoulu, Master School.
Evankelis-luterilainen kirkko 2022. Seurakuntien rakennusperintö. Saatavilla https://evl.fi/plus/yhteiskunta-ja-kirkko/kulttuuriperinto/rakennusperinto