Rakentamisen asetusten tulkinta vapaa-ajan asuntojen kohdalla – Lupakäsittelyn haasteet ja tulevaisuuden mahdollisuudet
Vapaa-ajan asuntoja käytetään yhä enemmän ympärivuotisesti kakkoskoteina, kun etätyöt mahdollistavat vapaa-ajan asunnoilla oleilua myös arkena. Iso osa rakentamisen lainsäädännöstä ja asetuksia koskee kuitenkin vapaa-ajan asuntojen sijaan vain rakennuksia, jotka ovat virallisesti asuntoja. Tämän lisäksi asetuksissa on paljon sellaisia kohtia, jotka eivät ole yksiselitteisesti tulkittavissa vapaa-ajan asuntojen kohdalla. Mihin rakennuslupia käsittelevät viranhaltijat toivoisivat muutoksia?
Vapaa-ajan asunnon määrittelykin riippuu määrittelijästä. Verohallinto (Vero 2023) määrittelee rakennuksen se mukaisesti, miten rakennukseen on haettu lupaa, mikä on rakennuksen pääasiallinen käyttötarkoitus ja onko rakennus ilmoitettu vakituiseksi asunnoksi digi- ja väestötietovirastoon. Tilastokeskus (2023) käyttää termiä kesämökki, jolla tarkoitetaan rakennusta, jota käytetään loma- ja vapaa-ajan asuntona. Termipankin (2023) mukaan vapaa-ajan asuntoa (ei loma-asunto) käytetään osavuotisesti, joko pysyvään tai osa-aikaiseen käyttöön tarkoitetussa rakennuksessa.
Rakentamisen lainsäädäntö ja asetukset
Uusi rakentamislaki (751/2023) astuu voimaan 1.1.2025. Lain keskeisiä tavoitteita ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta, kiertotalouden vauhdittaminen, rakentamisen sujuvoittaminen ja digitalisaation lisääminen. Vapaa-ajan asuntojen kohdalla lakimuutos tulee vaikuttamaan esimerkiksi siihen, ettei alle 30 m2 talousrakennuksille tai pihasaunoille tarvitse enää hakea rakentamislupaa – ellei rakentamislaki sitä edellytä. Olennaiseen rooliin nousee myös hella, sillä sen myötä rakennus katsotaan asuinrakennukseksi, jolloin rakentamislupa edelleen tarvitaan. Vaikka rakentamislupaa ei enää edellytettäisi, poikkeamisluvalle voi siitä huolimatta olla tarvetta.
Uudistuvan lainsäädännön myötä tulee myös uusia asetuksia ja voimassa olevia tullaan muokkaamaan. Asetuksissa on jo tällä hetkellä huomioitu vapaa-ajan asunnot, mutta hyvin vaihtelevasti ja vaikeasti tulkittavin termein. Kuntakohtaisia eroja asetusten tulkitsemisessa rakennusvalvontojen välillä on havaittavissa esimerkiksi seuraavissa asioissa:
- Vaaditaanko vapaa-ajan asuntoon ruoanlaittomahdollisuutta, hellaa, WC:tä tai pesutiloja.
- Tuleeko vapaa-ajan asunnon olla vähintään 20 m2 ja pitääkö siinä olla ikkuna.
- Kuinka jyrkkä nousu vapaa-ajan asunnon sisäportaassa voi olla.
- Miten arvioidaan, onko rakennus käytettävissä alle neljä kuukautta vuodessa (energiatehokkuusvaatimukset).
Mistä tulkintaerot johtuvat?
Rakennuslupakäsittelyssä lain ja asetusten tulkitseminen konkretisoituu. Rakennusvalvonnat tekevät jatkuvaa yhteistyötä yhteisten käytäntöjen edistämiseksi, mutta jo pelkästään Suomen eri alueiden ominaispiirteet vaikuttavat paljon siihen, mihin kunnassa on olennaisinta tai ylipäätään mahdollista käyttää resursseja.
Suomessa on hyvin paljon resursseiltaan pienempiä paikkakuntia, joissa rakennetaan suhteessa paljon vapaa-ajan asuntoja. Samoissa kunnissa saattaa olla hyvin vaihtelevia kaavatilanteita ja kaavoja eri aikakausilta. Ei ole harvinaista, että rakennusvalvonnassa tulkintoja tekee vain yksi virkahenkilö.
Yhdenmukaisuuden nimissä lakia ja asetuksia tulisi tulkita yhtenevästi, luvan käsittelijästä ja paikkakunnasta riippumatta. On kuitenkin selkeästi havaittavissa, että tällä hetkellä voimassa olevat rakentamisen asetukset kaipaisivat kipeästi tarkennuksia tämän toteuttamiseksi.
Minkälaisia konkreettisia muutoksia toivotaan?
Asetuksiin tulee saada selkeästi ja ymmärrettävästi, miten niitä sovelletaan vapaa-ajan asuntojen kohdalla. Lisäksi asetuksissa tulee käyttää sellaisia termejä, joista voidaan yksiselitteisesti tulkita, koskevatko ne vapaa-ajan asuntoja. Esimerkiksi asuinhuone tai asuintila eivät ole riittävän yksiselitteisiä. Asetuksista tulee myös ilmetä selkeästi, sovelletaanko niitä kaikkiin vapaa-ajan asuntoihin, vai esimerkiksi ainoastaan ympärivuotisesti käytettäviin. Silläkin on merkitystä, käytetäänkö vapaa-ajan asuntoa osavuotisesti vai alle neljä kuukautta vuodessa.
Asetuksien muutosten lisäksi tarvitaan selkeitä määrittelyjä lupakäsittelyn kannalta oleellisille termeille. ”Hella” tulisi ehdottomasti saada virallisesti kuvattua ennen vuotta 2025, koska sillä on merkittävä rooli luvantarpeen arvioinnissa. Samoin termi ”vierasmaja” kaipaa tarkennusta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) on ollut voimassa vuodesta 2000 ja sen pohjalta kunnissa tehdään edelleen epäyhtenäistä tulkintatyötä. Uuden rakentamislain (751/2023) tavoitteena on lupakäsittelyn sujuvoittaminen ja senkin vuoksi asetusten yksiselitteiseen tulkittavuuteen tulee nyt kiinnittää erityisesti huomiota. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että vapaa-ajan asuntoja on monenlaisilla varustelutasoilla ja monille erilaisille käyttäjille. Vaikka asetuksilta toivotaan yksiselitteisyyttä, niissä tulee kuitenkin huomioida vapaa-ajan asuntojen moninaisuus ja antaa mahdollisuus turvalliseen ja terveelliseen, käyttäjälleen tarkoitettuun rakentamiseen kaikilla alueilla omine erityispiirteineen.
Lähteet
Tuomi, M. 2023. Rakentamisen lainsäädännön tulkinta vapaa-ajan asuntojen lupakäsittelyssä – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132
Rakentamislaki 21.4.2023/751
Tilastokeskus 2023. Rakennukset ja kesämökit.
Termipankki 2023. TEPA-termipankki. Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma – Sanastokeskus.
Vero 2023. Verohallinto.