• henkilöstömitoitus
• hoitotyön laatu
• iäkkäiden ympärivuorokautinen palveluasuminen

Suomessa väestö ikääntyy hurjaa vauhtia, mikä merkitsee enemmän pitkäaikaissairauksia, erityisesti muistisairauksia. Ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia, jolloin korostuvat henkilökunnan määrä, osaaminen ja pysyvyys. Ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilömitoitus on laissa määrätty ja määrittelee sen, kuinka paljon henkilökuntaa tulee olla työvuorossa vähintään. Hoidon laadun, asiakkaiden elämänlaadun ja hoitotyön kehittämisen kannalta on tärkeää, että henkilömitoitus ja sen rakenne on joustava ja kehittyy hoidon tarpeen ja ympäristön muuttuessa.

Iäkkäiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa mitoitusta on aiemmin ohjannut laatusuositus, mutta 1.10.2020 tuli voimaan laki, jossa määrätään henkilöstömitoituksesta. Henkilöstömitoitus on porrastetusti noussut 0,7 työntekijää asiakasta kohden. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaista kymmentä hoidettavaa kohden pitää olla vähintään seitsemän hoitajaa välitöntä hoitotyötä tekemässä. (Eduskunta 2020; STM 2020.)

Välittömän hoitotyön ammattiryhmiin kuuluvat muun muassa sairaanhoitajat, lähihoitajat ja hoiva-avustajat. Välitön hoitotyö on pääsääntöisesti asiakkaan kanssa toteutettavaa työtä eli asiakas on siihen jollain tavalla osallinen. (Flinkman & Siitonen 2021, 12-15.) Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (9.7.2020/565) määritetään, että ”työnantajan on huolehdittava, että toimintayksikössä on asiakkaiden tarpeisiin ja määrään nähden riittävä määrä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä jokaisessa työvuorossa.” Työvuoron määrä ei siis saa koostua vain esimerkiksi hoiva-avustajista tai opiskelijoista. Välittömän hoitotyön henkilöstön tulee olla ensisijaisesti sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöitä. Välillistä työtä eli tukipalveluja, joihin kuuluu muun muassa laitoshuoltajat, ei lasketa mukaan mitoitukseen. (Flinkman & Siitonen 2021, 12-15.)

Henkilömitoitus määritelmänä

Henkilöstömitoitusta koskevia määritelmiä on useita, toisistaan erilaisia. Yksi esimerkki kattavasta henkilöstömitoituksen määritelmästä on Partasen (2002) väitöskirjasta: ”Henkilöstömitoituksella tarkoitetaan määrällisesti ja laadullisesti asianmukaisten hoitotyön palveluiden tuottamista riittävät tiedot ja taidot omaavien henkilöiden toimesta suurimmalle mahdolliselle määrälle potilaita kustannustehokkaimmalla ja inhimillisesti vaikuttavimmalla tavalla, siten, että halutut potilastuloksen ja henkilöstön tyytyväisyystarpeet tyydyttyvät.” Lukuisista määritelmistään huolimatta, henkilöstömitoituksessa pitäisi ottaa määrän lisäksi huomioon koulutustaso, eri ammattiryhmät sekä asiakkaiden tai potilaiden hoidon tarve, ei pelkästään henkilöstön määrä. (Ruontimo 2012, 8;21.)

Monet tutkimukset puoltavat henkilöstömitoituksen ja sen rakenteen vaikutuksen tärkeyttä hoidon tuloksiin ja laatuun sekä työhyvinvointiin. Kotimaisia tutkimuksia henkilöstömitoituksen vaikutuksista hoidon tuloksiin on vähän, niistäkin suurin osa on tehty erikoissairaanhoidon toimialueelta. Voidaan kuitenkin ajatella, että todennäköisesti tulokset ovat samansuuntaisia hoidon eri osa-alueilla, puhutaanpa sitten akuuttiosastoista tai tehostetusta palveluasumisesta. (Ruontimo 2012, 15-18.)

Henkilöstömitoituksen rajoitukset ja uhkakuvat

Henkilömitoituksella eli henkilöstön minimimitoituksella on kuitenkin rajoitteensa. Henkilökuntaa voidaan korvata vähemmän koulutetulla työvoimalla, jolloin säästetään palkasta. Vaarana on se, että tuijotetaan liikaa mitoitusta ja sen täyttymistä eikä toiminnan tavoitteena olekaan enää laadukas hoitotulos. (Ruontimo 2012, 34;36.)

Jokaisessa työvuorossa tulisi olla myös riittävästi asiakkaat tuntevia työntekijöitä (Flinkman & Siitonen 2021, 13). Erityisesti muistisairaiden kohdalla merkitykselliset vuorovaikutussuhteet ja tuttu henkilöstö edistävät asiakkaiden elämänlaatua (Hamiduzzaman ym. 2020). Nykyisin käytetään paljon keikkatyöntekijöitä ja sijaisia, koska yksinkertaisesti henkilökuntaa ei muuten ole riittävästi. Mitä vähemmän on asiakkaat tuntevaa henkilökuntaa, sitä heikompaa on tarjota asiakkaille yksilöllistä hoitoa ja hoivaa.

Yksi ongelma liittyy mitoitusten pysyvyyteen: Mitoituksia määrittäessä taustalla on oletus, että sosiaali- ja terveydenhuollon konteksti pysyy ennallaan ja samanlaisena kuin arviointihetkellä eikä mahdollisia muutoksia oteta huomioon esimerkiksi hoitoteknologioiden tai potilaiden tarpeiden ja hoitoisuuden suhteen (Ruontimo 2012, 34). Suomessa väestö ikääntyy jatkuvasti ja eliniänodote kasvaa. Korkean iän myötä ihmiset ovat myös sairaampia ja erityisesti muistisairauksien määrä korostuu. (Terveyskylä 2023; Voutilainen & Löppönen 2016.) Tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia ja hoitoisuus eli potilaan riippuvuus hoitajan työpanoksesta vaihtelee. Asiakkaiden tarpeiden ja hoitoisuuden sekä niiden vaihtelut edellyttävät jatkuvaa arviointia sekä niihin reagoimista. (Kinnunen ym. 2023; Ruontimo 2012, 35.)

Henkilöstömitoitus ei ole pelkästään muuttumaton lukuarvo, vaan sen tulisi olla joustava ja muutosherkkä laadun mittari: toiminnan on oltava joustavaa ja sen on kehityttävä hoidon tarpeen ja ympäristön muuttuessa. (Ruontimo 2012, 36; Super 2023.) Hoidon laadun, asiakkaiden elämänlaadun ja hoitotyön kehittämisen kannalta on tärkeää, että henkilökuntaa on tarpeeksi toimintaympäristöön ja asiakkaiden tarpeisiin nähden. Määrää kuitenkin korostetaan liikaa: yhtä tärkeää pitäisi olla henkilöstön koulutus ja osaaminen sekä henkilökunnan pysyvyys eli vakituisten työntekijöiden määrä. Lopuksi voidaan todeta, että hoidon laatuun ja hyvään hoitoon heijastuvia tekijöitä on useita henkilökunnan määrän ja koulutuksen lisäksi.

Lähteet:

Eduskunta. 2020. ​Iäkkäiden henkilöiden hoidon henkilöstömitoitus. Viitattu 19.11.2023. Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/iakkaiden-henkiloiden-hoidon-henkilostomitoitus.aspx.

Flinkman, M. & Siitonen, E. 2021. Ikäihmisten tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon henkilöstömitoitusopas. Tehyn julkaisusarja. Viitattu 19.11.2023. Saatavilla: https://www.tehy.fi/system/files/mfiles/julkaisu/2021/2021_f1_ikaihmisten_tehostetun_palveluasumisen_ja_pitkaaikaisen_laitoshoidon_henkilostomitoitusopas_id_16126.pdf.

Hamiduzzaman, M.; Kuot, A.; Greenhill, J.; Strivens, E. & Isaac, V. 2020. Towards personalized care: Factors associated with the quality of life of residents with dementia in Australian rural aged care homes. Plos One. Vol. 15, No 5.

Kahanpää, A. 2019. Koettu hoidon laatu. Asukkaan, läheisen ja henkilökunnan näkemyksiä asukkaan hoidon laadusta ikääntyneiden ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa. Tampereen yliopiston väitöskirjat 185

Kinnunen, U.; Liljamo, P.; Härkönen, M.; Ukkola, T.; Kuusisto, A. & Hassinen, T. 2023. FinCC 4.0 -luokituskokonaisuuden käyttäjäopas. Viitattu 19.11.2023. Saatavilla: https://yhteistyotilat.fi/wiki08/pages/viewpage.action?pageId=56886412.

Laki ikääntynen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980#L1P3a.

Lee, J. 2022. The relationship between nurse staffing and nurse outcomes in nursing homes: An integrative review. Journal of Korean Gerontological Nursing. Vol. 22, No 2, 117­125

Rantalainen, E. & Seppälä, I. 2023. Hyvä hoito iäkkäiden tehostetussa palveluasumisessa: hoitajapulan heijastuminen hoidon laatuun. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu.

Recio­Saucedo, A.; Dall’Ora, C.; Maruotti. A.; Ball, J.; Briggs, J.; Meredith., P.; Redfern, O.C.; Prytherch, D.; Smith, G.B. & Griffiths, P. 2018. What impact does nursing care left undone have on patient outcomes. Wiley Journal of Clinical Nursing. Vol. 27, No 11­12, 2248­2259.

Ruontimo, T. 2012. Henkilöstömitoituksen hallittu tulevaisuus – Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt lukujen takana. Tehyn julkaisusarja. Vantaa: Multiprint Oy. Saatavilla sähköisesti:  https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2012/2012_b_2_henkilostomitoituksen_hallittu_tulevaisuus_id_29.pdf.

STM. 2020. Vanhuspalvelulain muutos vahvistettu – henkilöstömitoitus ympärivuorokautiseen hoitoon. Viitattu 19.11.2023. Saatavilla: https://stm.fi/-/vanhuspalvelulain-muutos-vahvistettu-henkilostomitoitus-ymparivuorokautiseen-hoitoon.

Super. 2023. Hoitajamitoitus uhkaa siirtyä kauas tulevaisuuteen – ”Aikaa on ollut”, sanoo SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola. Hoitoalan ammattilaisten verkkolehti. Viitattu 19.11.2023. Saatavilla: https://www.superlehti.fi/ajankohtaista/hoitajamitoitus-uhkaa-siirtya-kauas-tulevaisuuteen-aikaa-on-ollut-sanoo-superin-puheenjohtaja-silja-paavola/.

Terveyskylä. Väestön ikääntyminen Suomessa. Päivitetty 8.2.2023. Ikätalo. Viitattu 19.11.2023. Saatavilla: https://www.terveyskyla.fi/ikatalo/ik%C3%A4%C3%A4ntyneelle/ik%C3%A4-ja-arki/v%C3%A4est%C3%B6n-ik%C3%A4%C3%A4ntyminen-suomessa.

Voutilainen, P. & Löppönen, M. 2016, päivitetty 4.9.2020. Hyvä ympärivuorokautinen hoito. Käypä hoito. Viitattu 19.11.2023. Saatavilla: https://www.kaypahoito.fi/nix01676.

Kuva: Pixabay