Aistien hyödyntäminen osaksi riippuvuuspsykiatrisen potilaan osastohoitoa
Tuoreessa, kehittämistyönä toteutetussa opinnäytetyössä etsittiin näyttöä aistimodulaation ja aistihuoneen hyödyistä riippuvuuspsykiatrisella osastolla. Työssä käsiteltiin riippuvuuspsykiatrisen potilaan toiminnallisuuteen ja aisteihin liittyviä erityispiirteitä ja tehtiin sen pohjalta ehdotuksia siitä, minkälainen aistihuone palvelisi potilaita parhaiten. Tutkimusten mukaan aistimodulaatio voi muun muassa vähentää potilaiden kokemaa stressiä ja ahdistusta, mikä voi osaltaan vähentää pakon käytön tarvetta osastolla.
Riippuvuuspsykiatrisella osastolla hoidetaan potilaita, joilla on samanaikaisesti päihdehäiriö sekä jokin muu mielenterveyden häiriö (Tyks 2023). Päihderiippuvuus on sairaus, joka ilmenee usein toistuvana pakonomaisena päihteen käyttönä, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja (Hakkarainen ym. 2021). Päihdehäiriöön liitettyjä oireita ja toimintakyvyn muutoksia ovat esimerkiksi tunteiden latistuminen, masentuneisuus ja ahdistuneisuus, päätöksenteon ja stressinhallinnan vaikeudet sekä turhautumisen heikko sietokyky (Crouch & Wegner 2014, 452).
Mielenterveyden häiriöihin liittyy muutoksia aistitiedon säätelyssä ja käsittelyssä
Tuoreet tutkimukset osoittavat, että psykiatrisilla häiriöillä ja aistitiedon käsittelyn haasteilla on yhteys toisiinsa (Andersson ym. 2020). Opinnäytetyössä tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella esimerkiksi päihde- ja ahdistuneisuushäiriöihin sekä psykoosisairauksiin voi liittyä tavallista enemmän aistiyli- ja aliherkkyyksiä ja aistimuksia välttelevää käyttäytymistä. Aistitiedon käsittelyn ja säätelyn haasteet saattavat lisätä alttiutta sairastua johonkin mielenterveyden häiriöön (Assayag ym. 2020; McMahon ym. 2019).
Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella ainakin psykoosisairauksiin sekä ahdistuneisuus- ja päihdehäiriöön liittyy vaikeutta suodattaa pois epäolennaista aistitietoa (engl. sensory gating). Mielenterveyden häiriöihin voi liittyä muutoksia myös eri aistijärjestelmien toiminnassa. Esimerkiksi masennus voi vaikuttaa auditiiviseen havaintokykyyn sekä visuaaliseen prosessointiin (Canbeyli 2022).
On tutkittu, että muun muassa päihdehäiriöön ja masennukseen voi liittyä interoseptiivisen aistin häiriintymistä eli vaikeutta tulkita kehosta tulevia viestejä. Vaikeus tulkita kehon tilaa vaikuttaa myös tunteiden säätelyyn ja päätöksentekoon (May ym. 2022).
Aistiperustaiset menetelmät vaikuttavat suoraan autonomiseen hermostoon
Pitkittynyt kuormitus sekä psykiatrisiin oireisiin liittyvät havaintokyvyn ja kognition muutokset vaikuttavat kykyyn käsitellä sanallista tietoa. Stressi ja kiihtymys vähentävät keskikorvan lihaksien joustavuutta niin, että toisen ihmisen puhetta on vaikeampi erottaa taustahälystä. Turvattomilta tuntuvissa tilanteissa aistit terästyvät tarkkailemaan ympäristöä, jolloin keskittyminen puheeseen vaikeutuu. Näiden tekijöiden vuoksi henkilön olotilaan voi olla vaikeaa vaikuttaa sanallisin keinoin. (Sutton ym. 2013, 507.)
Aistien kautta voidaan vaikuttaa olotilaan “alhaalta ylös” -periaatteella (engl. bottom-up). Aistiärsykkeet tarjoavat autonomiselle hermostolle suoraa syötettä, joka voi vaikuttaa esimerkiksi joko rauhoittavasti tai kiihdyttävästi. (Fitzgibbon & O’Sullivan 2018.) Yksilöstä riippuen rauhoittavana voidaan kokea esimerkiksi hämäryys, painotuotteiden käyttö, rauhallinen liike ja tutut, miellyttävät tuoksut. Piristäviä aistimuksia voivat olla esimerkiksi yllättävät aistimukset, voimakkaat valot, värit ja tuoksut ja kylmän tunne. (Fitzgibbon & O’Sullivan 2018, Champagne 2017, 114-118.)
Aistimodulaatio ahdistuksenhallinnan keinona
Aistimodulaatio on interventiomenetelmä, joka pyrkii muuttamaan ihmisen olotilaa eri aistiärsykkeitä, sensomotorista toimintaa ja ympäristön muokkaamista hyödyntäen (Champagne 2017; Fitzgibbon & O’Sullivan 2018). Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella aistimodulaation käyttö vireystilan tasaamisessa ja tunteidensäätelyn kehittämisessä on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi psykiatrisissa yksiköissä.
Aistimodulaatiota voidaan käyttää muun muassa rauhoittamiseen, aistimusten vähentämiseen tai tehostamiseen, hyvän olon lisäämiseen, riippuvuuksien hallintaan sekä surun käsittelyyn (Fitzgibbon & O’Sullivan 2018). Tutkimukset aistihuoneiden ja aistimodulaatiointerventioiden käytöstä psykiatrisilla osastoilla ovat antaneet yhteneviä ja lupaavia tuloksia aistimodulaation vaikutuksista potilaiden ahdistuksen helpottamiseksi ja stressin lievittämiseksi (Adams-Leask ym. 2018, 514; Andersson ym. 2020, 447; Azuela 2018, 180). Tutkimuksissa on toisaalta myös huomioitu aistihuoneen mahdolliset negatiiviset vaikutukset potilaan olotilaan, kuten itsetuhoisten ajatusten lisääntyminen ja ahdistavat kokemukset painopeiton käytöstä (Björkdahl ym. 2016, 5). Useissa tutkimuksissa todetaan, että aihetta tulisi tutkia lisää.
Aistimodulaation hyödyllisiä vaikutuksia hoitoon on lisäksi henkilöstön ja potilaiden välisen vuorovaikutuksen paraneminen (Väkiparta ym. 2019, 775–776). Aistimodulaatiohuoneiden käyttö edistää voimaantumista ja toipumiskeskeisyyttä, jonka vuoksi aistimodulaation käyttö mielenterveyspalveluissa on perusteltua (Barbic ym. 2019, 12). Lisäksi aistimodulaatiota on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti välineiden ollessa edullisia ja helposti saatavilla (Adams-Leask ym. 2018, 518).
Mahdollisuus käyttää aistihuonetta voi vähentää pakkokeinojen käyttöä
Psykiatrisessa sairaalahoidossa pakon käytön vähentäminen on ihmisoikeus-, työturvallisuus- sekä potilasturvallisuuskysymys. Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleista potilaista 16 prosenttia vuonna 2017 raportoi kokeneensa pakon käyttöä. Pakon käytöksi on määritelty muun muassa tahdonvastainen hoitotoimenpide, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen ja lepositeillä sitominen. Hoitokielteisyys, aggressiivinen käyttäytyminen sekä hoidon vastustaminen ovat psykiatrisen hoidon vapaaehtoisuutta rajoittavia tekijöitä. (Kuosmanen & Laukkanen 2019.)
Aistihuoneiden on tutkittu tarjoavan vaihtoehtoisen keinon negatiivisten tunteiden de-eskalaatioon (Champagne 2017, 169–170). Aistien hyödyntämisestä on kasvavissa määrin näyttöä potilaan itsesäätelykeinojen tukemisessa stressaavissa tilanteissa ja häiriökäyttäytymisen vähentämisessä (Scanlan & Novak 2015). Aistihuone psykiatrisella osastolla voi ehkäistä merkittävästi potilaiden stressiä ja vähentää pakon käytön tarvetta (Cummings ym. 2010). Potilaiden mahdollisuus hyödyntää aistihuonetta lisää turvallisuuden tunnetta, itsemääräämisoikeuden toteutumista, valinnanvapautta, emotionaalista ja fyysistä rauhallisuutta sekä voimaantumisen tunnetta (Hedlund Lindberg ym. 2019).
Potilaiden positiiviset kokemukset aistihuoneen käytöstä tukevat aistihuoneiden käyttämistä osana yksilöllistä potilaan hoitoa (Hedlund Lindberg ym. 2019). Aistimodulaation hyödyntämisestä sitomisen ja eristämisen vähentämisessä tarvitaan kuitenkin lisää näyttöä. Tutkimuksissa tiedostetaan, että aistihuoneen käytön ja pakko- ja eristämistoimien välillä ei ole täysin suoraa syy-seuraussuhdetta, sillä asiaan vaikuttavat monet muutkin tekijät. Näyttöön perustuvan tiedon vähäisyydestä huolimatta aistien hyödyntäminen mielenterveyden häiriöissä nähdään turvallisena ja tehokkaana keinona pakon käytön vähentämiseksi. (Scanlan & Novak 2015.)
Artikkeli pohjautuu opinnäytetyöhön suunnitelma aistihuoneesta Tyksin riippuvuuspsykiatriselle osastolle.
Lähteet:
Adams-Leask, K.; Varona, L.; Dua, C.; Baldock, M.; Gerace, A. & Muir-Cochrane, E. 2018. The benefits of sensory modulation on levels of distress for consumers in a mental health emergency setting. Australasian Psychiatry. Vol. 26, No 5, 514–519. Viitattu 1.2.2023. https://doi.org/10.1177/1039856217751988.
Andersson, H.; Sutton, D.; Bejerholm, U. & Argentzell, E. 2020. Experiences of sensory input in daily occupations for people with serious mental illness. Scandinavian Journal of Occupational Therapy. Vol. 28, No 6, 447. Viitattu 3.2.2023. https://doi.org/10.1080/11038128.2020.1778784.
Assayag, N.; Bonneh, Y.; Parush, S.; Mell, H.; Neeman, R. K. & Bar-Shalita, T. 2020. Perceived Sensitivity to Pain and Responsiveness to Non-noxious Sensation in Substance Use Disorder. Pain Medicine. Vol. 21, No 9, 1902-1912.
Azuela, G. F. 2018. The implementation and impact of sensory modulation in Aotearoa New Zealand adult acute mental health services: Two organisational case studies. PhD Thesis. Auckland: Auckland University of Technology, School of Clinical Sciences. 39, 180. Viitattu 23.11.2022. https://openrepository.aut.ac.nz/bitstream/handle/10292/12608/AzuelaG.pdf?sequence=3&isAllowed=y.
Barbic, S. P.; Chan, N.; Rangi, A.; Bradley, J.; Pattison, R.; Brockmeyer, K.; Leznoff, S.; Smolski, Y.; Toor, G.; Blaine, B.; Leon, A.; Jenkins, M. & Mathias, S. 2019. Health provider and service-user experiences of sensory modulation rooms in an acute inpatient psychiatry setting. PLOS One. Vol. 14, No 11, 12. Viitattu 31.1.2023. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0225238.
Björkdahl, A.; Perseius, K-I.; Samuelsson, M. & Hedlund Lindberg, M. 2016. Sensory rooms in psychiatric inpatient care: Staff experiences. International Journal of Mental Health Nursing. Vol. 25, No 5, 5. Viitattu 18.1.2023. https://scholarworks.sfasu.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1094&context=jhstrp.
Canbeyli, R. 2022. Sensory stimulation via the visual, auditory, olfactory and gustatory systems can modulate mood and depression. European Journl of Neuroscience. Vol. 55, No 1, 244-263. Viitattu 3.7.2023. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/ejn.15507
Champagne, T. 2017. Sensory Modulation & Environment: Essential Elements of Occupation. Handbook & Reference. Third edition revised. Sydney: Pearson Australia Group Pty Ltd. 40, 100-118, 169-179.
Crouch, R. & Wegner, L. 2014. Occupational Therapy in Psychiatry and Mental Health. John Wiley & Sons, Ltd. 452.
Cummings, K.; Grandfield, S. & Coldwell, C. 2010. Caring with comfort rooms. Reducing seclusion and restraint use in psychiatric facilities. Viitattu 2.12.2022. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/20349887/.
Fitzgibbon, C. & O’Sullivan, J. 2018. Sensory modulation: Changing how you feel through using your senses: resource manual. Sensory modulation Brisbane. E-kirja.
Hedlund Lindberg, M.; Samuelsson, M.; Perseius, K-I. & Björkdahl, A. 2019. The experiences of patiens in using sensory rooms in psychiatric inpatient care. International Journal of Mental Health Nursing. Vol. 28, No 4. Viitattu 2.12.2022. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30931543/.
Kuosmanen, L. & Laukkanen, E. 2019. Pakon käytön vähentäminen psykiatrisessa sairaalahoidossa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Viitattu 2.12.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo14927.
May, A. C.; Davis, C.; Kirlic, N. & Stewart, J.L. 2022. Mindfulness-Based Interventions for the Treatment of Aberrant Interoceptive Processing in Substance Use Disorders. Brain Sci. Vol. 12, No 2, 279. Viitattu 12.4.2023. https://www.mdpi.com/2076-3425/12/2/279.
McMahon, K.; Anand, D.; Morris-Jones, M. & Rosenthal, M. Z. 2019. A Path From Childhood Sensory Processing Disorder to Anxiety Disorders: The Mediating Role of Emotion Dysregulation and Adult Sensory Processing Disorder Symptoms. Frontiers in Integrative Neuroscience. Vol. 13, No 22. Viitattu 4.6.2023. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fnint.2019.00022/full.
Scanlan, J. N. & Novak, T. 2015. Sensory approaches in mental health: A scoping review. Australian Occupational Therapy Journal. Vol. 62, No, 5, 277. Viitattu 30.11.2022. https://doi.org/10.1111/1440-1630.12224.
Sutton, D.; Wilson, M.; Van Kessel, K. & Vanderpyl, J. 2013. Optimizing arousal to manage aggression: A pilot study of sensory modulation. International Journal of Mental Health Nursing. Vol. 22, No 6, 500–511. Viitattu 19.1.2023. https://www.researchgate.net/publication/235394814_Optimizing_arousal_to_manage_aggression_A_pilot_study_of_sensory_modulation.
Tyks. 2023. Riippuvuuspsykiatria. Viitattu 26.11.2023. https://www.tyks.fi/hoidot-ja-tutkimukset/riippuvuuspsykiatria.
Väkiparta, L.; Suominen, T.; Paavilainen, E. & Kylmä, J. 2019. Using interventions to reduce seclusion and mechanical restraint use in adult psychiatric units: an integrative review. Scandinavian Journal of Caring Sciences. Vol. 33, No 4, 775–776. Viitattu 31.1.2023. https://doi.org/10.1111/scs.12701.