Läheiset ovat avainasemassa varhaispsykoosipotilaan hoidossa
Läheiset tuntevat toisensa parhaiten, ja jos jokin toisen käytöksessä poikkeaa normaalista, he huomaavat sen yleensä ensimmäisenä. Läheiset on tärkeä ottaa mukaan varhaispsykoosin hoitoon: kun henkilö sairastuu varhaisessa vaiheessa, läheiset osaavat kuvata hoitavalle taholle, mikä on henkilölle normaalia ja mikä ei. Saadessaan tietoa läheisensä varhaispsykoosiin liittyen, läheiset voivat toimia toimia henkilön apuna tunnistamassa varhaiset oireet sairaalasta kotiutumisen jälkeen, jotta henkilö saa apua mahdollisimman nopeasti.
Läheiset ovat myös tukemassa henkilöä suojaavien tekijöiden ylläpitämisessä, ja täten he saattavat jopa estää oireiden äitymistä vakaviksi tai sairaalakierteen syntymistä. Hyvällä läheisyhteistyöllä hoitohenkilökunta voi antaa paitsi pidemmälle kantavaa hoitoa varhaispsykoosipotilaille myös vaikuttaa psykoosin hoitoon yhteiskunnallisella tasolla.
Varhaispsykoosi voi olla monioireinen ja aiheuttaa stigmaa
Kun psykoosioireet ilmaantuvat ensimmäisen kerran, puhutaan varhaispsykoosista. Psykoosiin sairastuminen heijastuu myös monin tavoin hsairastuneen läheisiin. Psykoosissa henkilön todellisuudentaju on häiriintynyt, ja hän voi olla harhainen tai käyttäytyä muutoin itselleen hyvinkin poikkeavalla tavalla. Muita oireita voivat olla epäloogiset ja hajanaiset puheet tai toisaalta hyvinkin seikkaperäiset ja yksityiskohtiin takertuvat puheet.
Psykoosialttius ja psykoosin puhkeaminen syntyvät usein perimän, varhaisen ympäristön biologisten ja sosiaalisten riskitekijöiden sekä lapsuus- ja nuoruusiän kielteisten sosiaalisten kokemusten yhteisvaikutuksesta. Tutkimusten mukaan näin käy 3,5 % väestöstämme. Läheiset mukaan laskettuna asia koskettaa varsin suurta joukkoa suomalaisista. Siksi asiasta on tärkeä puhua ja miettiä miten sairastuneita ja heidän läheisiään voidaan parhaiten tukea.
Mielenterveysongelmat ovat yleisempiä kuin uskotaan. Niihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä, stigmaa, mikä heijastuu potilaan lisäksi usein hänen lähipiiriinsä. Erään Suomessa toteutetun tutkimuksen mukaan jopa joka viidennes pelkää mielenterveyskuntoutujia, eikä esimekriksi haluaisi heitä naapurikseen.
Oireiden puhjettua sairastunut on voinut esiintyä harhaisena julkisilla paikoilla, säikytellä naapureitaan tai olla sekavana työpaikallaan. Siksi stigman vaikutukset on nostettava puheeksi jo hoitoprosessin aikana eikä häpeän tunnetta tule vähätellä. Vaikka sairastunutta ja hänen läheisiään nimenomaan voisi auttaa yhteisön tuki, stigman vuoksi he alkavat usein välttelemään julkisia paikkoja ja tilaisuuksia.
Sairastuminen psykoosiin heijastuu aina läheisiin
Tutkimuksista nousee esiin se, että läheisen ihmisen sairastuminen tulee hänen lähipiirilleen usein yllätyksenä. Sairastuminen herättää monenlaisia tunteita ja hämmennystä, sillä useinkaan ei tiedetä mitä psykoosi on, mistä se johtuu ja miten sitä hoidetaan.
Lisäksi läheisiä saattaa mietityttää tulevaisuus ja se, miten psykoosiin sairastuminen siihen vaikuttaa. Yhteisesti tehdyt tulevaisuuden suunnitelmat saattavat mennä uusiksi, ja joistakin suunnitelmista saatetaan joutua luopumaan kokonaan.
Läheiset saattavat turhautua ja yrittää etsiä sairastumiselle syitä, joskus jopa syyllisiä, sekä ihmetellä miksi he eivät ole aiemmin ymmärtäneet jonkin olleen pielessä. Sairastunut saattaa olla onnistunut peittelemään oireita läheisiltään. Läheisen rooli usein muuttuu ihmissuhteessa aiempaan verrattuna, ja läheisestä saattaa ainakin hetkellisesti tulla asioiden hoitajia ja vastuun kantajia, toiset saattavat ajautua tekemään suuriakin uhrauksia tilanteessa.
Läheisten myötä hoitoon sitoutuminen paranee
Kun läheinen tai läheiset osallistetaan varhaispsykoosipotilaan hoitoprosessiin jo hoidon varhaisessa vaiheessa, potilaan hoitoon sitoutuminen paranee. Autettaessa sairastunutta voidaan tukea myös läheisen hyvinvointia. Tässä kohtaa on hyvä huomioida potilaslähtöisyys ja selvittää kenet tai ketkä sairastunut itse kokee kaikkein läheisimmäksi, sillä läheistä ei voida aina määrittää perhe- tai sukulaisuussuhteen kautta.
Yhteistyön tulisi alkaa tutkimusten mukaan hoitavan tahon aloitteesta, ja läheiset yleensä toivovatkin pääsevänsä mukaan hoitoprosessiin. Heille saattaa kuitenkin olla epäselvää se, kuinka paljon heitä halutaan kuulla ja kuinka paljon he voivat tuoda omaa huoltaan esiin hoidon aikana.
Läheiset tulee kohdata empaattisesti ja lämpimästi, antaen heille kohdennettua psykoedukaatiota eli käytännössä tietoa sairaudesta ja sen hoidosta. Läheiset voivat myös levittää saamaansa tietoa, jolloin se voi myös vähentää yhteisötasolla stigmaa, jolloin ympäristökin muuttuu sairastuneen kannalta suotuisammaksi.
Positiivinen lähestymistapa herättää läheisissä luottamusta hoitavaa tahoa kohtaan. Läheiset antavat sairastuneelle emotionaalista tukea ja luovat toivoa. Heidän läsnäolonsa lohduttaa sairaalajakson aikana ja tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi ulkoilla enemmän kuin muuten olisi potilaan voinnin kannalta mahdollista. Tällainen virikkeellisyys onkin tehokas lääkkeetön hoitokeino varhaispsykoosipotilaalle, silloin kun hän on väsynyt ja ahdistaa, eikä pääse liikkumaan normaalisti.
Lähteet:
Bao, J.; Bonoldi, I.; Cabrera, A.; Estradé, A.; Fusar-Poli, P.;Gilardi, L.; Hoque, A.; Hunter, N.; Kéri, P.; Kpodo, L.; Kuipers, E.; Onwumere, J.; Otaiku, J.; Rico, J.; Shiers, D.; Sunkel, C.; Venables, J. The lived experiences of family members and carers of people with psychosis: A bottom-up rewiev co-written by expertsby experience and academics. Psychopatology 2023;56(5): 371–382. National library of medicine, PubMed Central.
Byrne, P. & Rosen, A. 2014, 26–28, 358. Early intervention in psychiatry – of nearly everything for better mental health. E-kirja EbookCentral palvelussa. UK: John Wiley & Sons, incorporated.
Dixon, L.; Drapalski, A.; Lucstedt, A.; Piscitelli, S.; Stevenson, J. 2016; 12(5): 922–927. Family member engagement with early psychosis specialty care. National library of medicine, PubMed Central.
Laxton, S.& Petrakis, M. 2017. Intervening early with family members during first-episode psychosis: An evaluation of mental healhth nursing psychoeducation within an inpatient unit. Archives Of Psychiatric Nursing 2/2017, 48–54.