Johtamisosaaminen ja ammattiryhmien välinen yhteistyö ovat näyttöön perustuvan toiminnan peruskivet
Asiakas- ja potilasturvallisuustyö on lakisääteistä, ja useimmiten sen toteutumisessa kohdataan monia haasteita käytännön työssä. Näyttöön perustuvan toiminnan mukauttaminen hoitotyön käytäntöön johtaa hyviin hoitotuloksiin, takaa laatua ja on kustannustehokasta.
Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä selvitettiin näyttöön perustuvan toiminnan implementointiin liittyviä edellytyksiä ja haasteita sekä kehitettiin näyttöön perustuvaa toimintaa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) Vakka-Suomen alueella integroidun kirjallisuuskatsauksen menetelmin.
Mistä terveydenhuollon laatu koostuu?
Terveydenhuollon ammattilaisten perustehtäviin kuuluu potilasturvallisuudesta huolehtiminen. Siihen liittyviä toimintatapoja ja strategioita voidaan kehittää mittaamalla ja parantamalla turvallisuuteen liittyviä asenteita. (Brasaite, ym. 2015.) Komplikaatioiden ehkäisyssä koulutetun henkilökunnan merkitystä ei pidä unohtaa – erilaiset laatumittarit, raportoinnit ja kaatumisenehkäisyohjelmilla tähän voidaan panostaa ja vaikuttaa (Boltz ym. 2013).
Tutkimustulosten mukaan vaikuttava hoito, tehokkuus ja toimivuus hoitopoluissa, oman toiminnan jatkuva kehittäminen ja olemassa olevien hoitosuositusten käyttöönotto ovat hoitotyön laadun mittareita (Ahtiluoto ym. 2017).
Oikeaan aikaan tapahtuva hoito, hoitajan aktiivinen rooli toimijana, tiedon välittäjänä ja vuorovaikuttajana ovat asioita, joilla taataan potilasturvallisuuden toteutuminen. Kun potilasturvallisuus koetaan kaikkia koskevana asiana, tarvittavaa koulutusta lisätään ja tavoitteet asetetaan yhdessä, päästään näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä eteenpäin. (Ahtiluoto ym. 2017.)
Näyttöön perustuvassa toiminnassa korostuu esihenkilötyö
Opinnäytetyön integroituun kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin kaikkiaan 15 tutkimustulosta. Ne edustivat laajasti terveydenhuoltoalan kansainvälistä tutkimusta. Tuloksista ilmeni, että näyttöön perustuvan toiminnan implementointiin liittyvien haasteiden kanssa kamppaillaan maailmanlaajuisesti.
Näyttöön perustuvassa toiminnassa korostuvat esihenkilön rooli ja johtamisen osaaminen, henkilökunnan koulutustaso ja ammattiosaaminen, ammattiryhmien välinen yhteistyö sekä näyttöön perustuvaan toiminnan implementointi organisaatiossa.
Esihenkilöllä on tärkeä rooli näyttöön perustuvan työn toiminnan edistäjänä (Cowie ym. 2020), jalkauttamisen onnistumisessa sekä uusien innovaatioiden ja interventioiden tukijana (Cowie ym. 2020; Setswe & Zungu 2022). Esihenkilö ei kuitenkaan yksinään pysty jalkauttamaan näyttöön perustuvaa toimintaa käytäntöön, vaan siihen tarvitaan koko työyhteisöä. (Cowie ym. 2020; Setswe & Zungu 2022).
Tutkimuksista työkaluja näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönottoon
Näyttöön perustuvat interventiot ovat sairaanhoitajien keskeisimpiä työkaluja implementoinnissa. Implementoinnin ongelmia voidaan ratkaista hyödyntämällä hoitohenkilökunnan moniosaista taitoa yhdistää tutkittua tieto, interventiot ja käytännön tieto. (Setswe & Zungu 2022.)
Implementointia voidaan edistää asiantuntijaverkostoilla, koulutuksella, mentoroinnilla ja vertaistuella. Ammattiryhmien välinen yhteistyö oli yksi tutkimuksista ilmennyt keskeinen asia. Aktiiviset osaajat edistävät näyttöön perustuvan toiminnan jalkauttamista. He auttavat työnjaossa, oman roolin tunnistamisessa ja vastuuttamisessa. Alkuun uudet innovaatiot vievät aikaa ja toiminnan muutos vaatii uudelleen opettelua ja työpanosta. (Cowie ym. 2020.)
Implementaation onnistumiseen tarvitaan useita tekijöitä: fyysisiä tiloja, laitteita ja varusteita, nimettyjä vastuuhenkilöitä ja -ryhmiä unohtamatta (Augustsson ym. 2019). Implementaatio voidaan määritellä strategiana, jonka avulla tunnistetaan, valikoidaan ja ylläpidetään tutkitun tieteellisen tiedon käytäntöjä ja muutetaan organisaation rakenteita, kulttuuria ja käytännön työtä. (Vroom ym. 2022)
Implementoinnin ongelmatilanteita syntyy, kun henkilökunnan vaihtuvuus on suurta. Johtajuustaidot ovat riittämättömät, tiedossa tai resursseissa on puutteita. Tutkittua tietoa ei osata soveltaa käytännön työhön ja tiedonkulussa koetaan haasteita. Näitä ongelmatilanteita voidaan ratkoa erilaisilla teoreettisilla työkaluilla, joiden avulla ongelmakohtiin voidaan paneutua tarkemmin. Ei pidä kuitenkaan keskittyä pelkkiin haasteisiin. Näyttöön perustuvassa toiminnan edistämisessä ja implementoinnissa asenteiden, myönteisen ilmapiirin ja eri ammattiryhmien välinen yhteistyö ovat tekijöitä, joiden avulla implementointi onnistuu.
Lähteet:
Ahtiluoto A., Kaila M., Komulainen J., Mäkelä M. & Sipilä R. 2017. Suomalaisten hoitosuositusten käyttöönoton tutkimusta tarvitaan lisää. Lääketieteellinnen aikakauskirja Duodecim (133)18:1647–54.
Augustsson H., Churruca K. & Braithwate J. 2019. Re-energising the way we manage change in healthcare: the case for soft systems methology and its application to evidence-based practise. BMC health services research 19(1):666.
Brasaite I., Kaunonen M. & Suominen T. 2015. Healthcare professional´s knowledge, attitudes and skills regarding safety: a systematic literature view. Scandinavian Journal of Caring Sciences (29)1:30–50.
Boltz M., Capezuti E., Wagner L., Rosenberg M-L. & Secic M. 2013. Patient Safety in Medical-Surgical Units: Can Nurse Certification Make a Difference? MEDSURG nursing. Vol. 22, No, 1, 26-37.
Cowie J., Nicoll A., Dimova E., Campbell P. & Duncan EA. 2020. The barriers and facilitators influencing the sustainability of hospital-based interventions: a systematic review 20(1):588.
Setswe G. & Zungu L. 2022. Embracing Implementation Science in Nursing and Midwifery to Translate Evidence-based Interventions into Policies and Clinical Practice. Africa Journal of Nursing & Midwifery 24(2):1-6(6p).
Vroom EB. & Massey OT. 2022. Moving from Implementation Science to Implementation Practice: The Need to Solve Practical Problems to Improve Behavioral Health Services. Journal of Behavioral Health Services & Research (49)1:106–116.