• asiakkaan osallistaminen
• ryhmäytyminen
• sosiaalinen kuntoutus

Tässä artikkelissa kerrotaan, millaisia kehittämistyön tuloksia saatiin haastateltaessa sosiaalisen kuntoutuksen ryhmämuotoisiin työpajoihin osallistuneita kuntoutujia. Toteutetut ryhmähaastattelut koskivat muun muassa kuntoutujien näkemyksiä toimivista ryhmäytymismenetelmistä, eli toisiin tutustumiseen pyrkivistä toiminnoista ja ohjausmenetelmistä. Artikkelissa kerrotaan myös millainen positiivinen vaikutus ryhmätoiminnalla voi olla osallistujan subjektiivisesta kokemuksesta. Tässä artikkelissa esiteltyjä tuloksia voi hyödyntää kuka tahansa kontekstista riippumatta tarjoamansa ryhmätoiminnan tai -palvelun kehittämiseen.

Kehittämistyön osana järjestetyissä ryhmähaastatteluissa saatiin tietoa siitä, millaista hyötyä ryhmätoimintaan osallistuminen on tuottanut osallistujille. Selvästi tärkeimmäksi asiaksi kuntoutujat kokivat vertaistuen saamisen. Tämän korostui useissa vastauksissa ja yhteisesti käydyissä keskusteluissa. Osallistujat kertoivat saaneensa apua siitä tiedosta, että heidän kanssaan samankaltaisessa tilanteessa on muitakin ihmisiä.

Osallistujat kertoivat saaneensa vertaistuen lisäksi toisiltaan vertaisoppimista. Tämä koettiin tärkeänä sekä opin saamisen, että sen antamisen näkökulmista. Vastauksissa nousi esiin myös osallisuuden tunteen kokeminen. Ryhmämuotoiseen toimintaan osallistuminen sai kuntoutujat tuntemaan kuuluvansa johonkin eli he kokivat olevansa osa ryhmää.

Miten ohjaaja voi edistää ryhmäytymistä sosiaalisen kuntoutuksen kuntoutujien näkökulmasta?

Ohjaajalla on tärkeä rooli ryhmän osallistujien ryhmäytymisessä. Ryhmäytymisprosessissa ohjaajan tulee tukea ryhmää, eikä ryhmäytymisen saa tapahtua vain osallistujien kesken. Ohjaaja voi edistää ryhmäytymistä suunnittelemalla etenkin ryhmätapaamisten aikaista sisältöä.

Kehittämistyön tuloksissa korostuivat kuntoutujien näkökulmasta seuraavat asiat, joita ohjaajan tulisi huomioida ryhmäytymisen edistämiseksi:

• Ryhmätapaamisten aikana ohjaajan sanavalinnoilla on väliä. Tuloksissa korostui pakollisuuden heikentävän osallistujien motivaatiota ja siten osallistumista. Haastatteluissa kuntoutujat kertoivat, että ohjaaja voisi esimerkiksi mieluummin käyttää ilmaisua ”vahva suositus” pakko sanan sijaan. Kuntoutujat korostivat haastatteluissa sitä, että pakko sanalla ei saada aikaan aitoa osallistumista eli haluttua reaktiota osallistumisena.

• Toinen kielenkäyttöön liittyvä keskeinen kuntoutujien näkemys oli se, että ohjaajan tulisi välttää myös lapsenomaista kielenkäyttöä. Esimerkiksi annettiin sanan ryhmäytymisleikit käyttäminen. Kuntoutujat toivat esiin, että leikki sanan sijaan ohjaaja voisi esimerkiksi käyttää sanaa ryhmäytymisharjoite.

• Kehittämistyön tuloksissa kävi ilmi, että kuntoutujat kokivat ryhmäytymisen onnistuvan parhaiten silloin, kun se tapahtuu toiminnan muodossa. Kuntoutujat kertoivat kokevansa ryhmäytymisen olevan luontevampaa silloin, kun tehdään jotakin samalla eli ei keskitytä korostaen ryhmäytymisharjoitteisiin. Esimerkkinä tuotiin esiin pelaaminen tai retkipäivän järjestäminen. Ideaalein tilanne on siis silloin, kun osallistujia ei painosteta ryhmäytymään, vaan annetaan ryhmäytymisen tapahtua luonnollisesti muun toiminnan ohella.

Miten edistää toimivaa ohjausta ryhmämuotoisessa toiminnassa sosiaalisen kuntoutuksen kuntoutujien näkökulmasta?

Ryhmähaastatteluissa kuntoutujat kertoivat kokevansa vapaaehtoisten ja ei-painostavien ohjaustapojen toimivan parhaiten ryhmämuotoisessa toiminnassa. Ohjaajan ei siis tulisi painostaa osallistujia tekemään tai osallistumaan tiettyihin toimintoihin. Yhteisten aktiviteettien koettiin toimivan ohjausmenetelminä, esimerkiksi yhdessä pelaaminen ja tekeminen.

Toisaalta kuntoutujat toivat esiin, että ryhmämuotoisen toiminnan lisäksi ohjaajan kanssa kahden kesken keskusteleminen on hyödyllinen ohjausmenetelmä. Kahdenkeskisissä keskusteluissa kuntoutujat kokivat, että heitä kuunnellaan aidosti ja heidän toiveitaan halutaan selvittää ja huomioida. Ryhmämuotoisen palvelun olisi siis hyvä sisältää myös yksilöllistä ohjausta.

Miksi asiakkaan näkökulman huomiointi on tärkeää ryhmämuotoisessa toiminnassa ja sen kehittämisessä?

Asiakkaan näkökulman huomiointi ryhmämuotoisessa toiminnassa esimerkiksi sen sisällön suhteen hyödyttää palvelun tuottajan lisäksi asiakasta itseään. Kun asiakas kokee, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa palveluihin, joita hänen tulisi sitoutuneesti käyttää, heijastuu se positiivisena vaikutuksena monin eri tavoin. Tällöin esimerkiksi kuulluksi tulemisen kokemus lisää asiakkaan osallisuuden tunnetta. Tämä taas lisää mielekkyyttä ja siten motivaatiota, mikä heijastuu palveluun sitoutumisena eli hyödyttää lopulta myös palvelun tuottajaa. Näiden vaikutusten aikaan saaminen on myös yleisesti sosiaalisessa kuntoutuksessa tavoiteltavia asioita.

Asiakkaan mukaan ottaminen palvelujen kehittämiseen on erittäin tärkeää, sillä kuka olisikaan parempi kehittämään tiettyä palvelua, kuin se ihminen, joka palvelussa on kohderyhmänä. Tällaisessa asiakkaan ja palveluntuottajan yhteistyössä toteutetussa kehittämisessä on aina parempi, mitä aiemmassa vaiheessa asiakkaan näkemys otetaan huomioon.

Asiakkaiden palautteita tulisi aina kuunnella herkällä korvalla. Mikäli kehittämisidea tai -tarve lähtee kohderyhmältä eli asiakkaalta palvelun tuottajan sijaan, on asian kehittämisellä todennäköisemmin tehokkaampi vaikutus palvelun kohderyhmälle eli asiakkaille. Tällöin todennäköisemmin myös asiakkaiden kokema mielekkyys ja siten motivaatio ja sitoutuminen vahvistuvat palvelun suhteen. Tällä on varmasti myös positiivista vaikutusta asiakkaan omaan elämään, mikä on myös sosiaalisen kuntoutuksen päämääränä.

Artikkeli perustuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Tewelde Habte, Tomas; Sirviö, Sipi (2023): Sosiaalinen kuntoutus ja yhteiskehittäminen: työpajoihin osallistuneiden kuntoutujien näkökulma