• elinkeinopalvelut
• elinvoima
• Kunta
• kuntakehittäminen

Suomen aluerakenteen polarisoitumisen myötä kunnat etsivät tehokkaita tapoja edistää elinkeino- ja elinvoimakehittämistään. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Valtiovarainministeriön tutkimukset korostavat alueiden erilaisuuden tunnistamisen ja niiden ainutlaatuisten vahvuuksien hyödyntämisen tärkeyttä. Kuntien rooli on muuttumassa yhä enemmän elinvoiman ja elinkeinojen edistäjäksi, mikä edellyttää uudenlaisia ajattelu- ja toimintamalleja sekä tiivistä yhteistyötä julkisten toimijoiden ja yritysten välillä.

Kuntakentässä käydään aktiivista keskustelua tulevaisuuden suunnasta, keskittyen erityisesti taloudellisten resurssien riittävyyteen ja niiden kohdentamiseen. Eero Laesterän teos ”Kunnat hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen” (2023) tarkastelee kuntien tulevaisuuden näkymiä ja pohtii, kykenevätkö kaikki kunnat rahoittamaan elinvoimaa lisääviä palveluita tasapuolisesti. Markku Pyykkölän ”Kuntaomisteiset kehitysyhtiöt – Mihin matkalla ja kenen ohjauksessa” (2020) antaa perspektiiviä kuntien palvelutuotannon uudelleenorganisointiin, joka on keskeinen osa sekä ammatillista että poliittista johtamista. Kuntien tehtävänä on tarjota palveluita kestävällä tavalla, huomioiden taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Elinkeinojen edistäminen, joka ei ole lakisääteinen tehtävä, tuo mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia. Kuntien on mukauduttava jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön, mikä näkyy erityisesti kehitysyhtiöiden rahoituksen, roolin ja johtamisen kysymyksissä.

Elinkeino- ja elinvoimakehittämisen organisointimalleja on useita ja tässä esitellään neljä keskeistä mallia: kunnan oma kehitysorganisaatio, isäntäkuntamalli, seudullinen organisointimalli ja yhteinen kehitysyhtiö. Kunkin mallin ymmärtäminen auttaa tunnistamaan parhaat käytännöt ja strategiat, jotka tukevat kuntien elinvoimaisuuden kehittämistä.

Eri organisointimallit sekä niiden vahvuudet ja heikkoudet

Kunnan oma kehitysorganisaatio
Kunnan oma kehitysorganisaatio on yleinen tapa järjestää elinkeinopalveluita. Tässä mallissa jokainen kunta vastaa omista elinkeinopalveluistaan ja palvelut voivat sisältää esimerkiksi yritysten perustamisneuvontaa, kehittämisneuvontaa ja rahoitussuunnittelua. Tämän mallin etuna on, että kunnat voivat suoraan vaikuttaa palveluidensa laatuun ja kohdentaa ne tarkasti paikallisiin tarpeisiin.
Tämä malli mahdollistaa nopean reagoinnin paikallisiin muutoksiin ja tarjoaa kunnille mahdollisuuden kehittää erikoistuneita palveluita. Kunnan omaan toimintaan integroitunut malli tarjoaa useita etuja, kuten palveluiden pysymisen osana kunnan omaa toimintaa, mikä tuo palveluille kasvot ja pitää henkilöstön kunnan omassa hallinnassa. Kunnan oma elinvoiman kehitystyö antaa vapauden kehittää kuntaa haluamallaan tavalla. Malli mahdollistaa myös asiakkaiden tuntemisen ja kumppanuuden luomisen yrityskentällä. Toisaalta mallin heikkouksia ovat rajoitettu osaaminen niukkojen resurssien vuoksi, palvelun liiallinen henkilöityminen, mikä voi haavoittaa organisaatiota, sekä rajalliset resurssit esimerkiksi aktiiviseen yritysten sijoittumispalvelumalliin. Lisäksi kehittäminen keskittyy usein vain omaan kuntaan, jättäen alueellisen yhteistyön vähemmälle huomiolle.

Isäntäkuntamalli
Isäntäkuntamalli, joka tunnetaan myös vastuukuntamallina, on järjestely, jossa yksi alueen kunnista ottaa vastuulleen palveluiden tuottamisen sekä itselleen että naapurikunnilleen. Tämä malli perustuu yhteistyösopimukseen, joissa määritellään palveluiden laajuus, laatu ja rahoitus. Isäntäkunta vastaa näin ollen palveluiden koordinoinnista, hallinnoinnista ja toteutuksesta, tarjoten nämä palvelut myös yhteistyökumppaneina toimiville naapurikunnille. Isäntäkuntamallissa on useita vahvuuksia, kuten sen mahdollistama kokonaisuuden pysyminen osana kuntien omaa toimintaa, kyky palvella alueen yrityksiä monipuolisesti eri osaamisten kautta, sekä yhteistyön edistäminen, joka voi johtaa uusien ideoiden ja innovaatioiden syntymiseen erilaisten näkökulmien ja osaamisten kohtaamisen kautta. Tämä malli edistää alueellista yhtenäisyyttä ja voi vahvistaa koko alueen elinvoimaisuutta. Toisaalta mallin heikkouksia ovat sen mahdollinen riippuvuus yksittäisistä henkilöistä, mikä voi aiheuttaa haavoittuvuutta sairastapauksissa ja henkilöstön vaihtuvuudessa. Lisäksi palveluiden tasapuolisuuden puute voi johtaa tyytymättömyyteen, ja henkilöstön vaihtuvuuden hallinnan puute voi olla haasteellista, kun se ei ole kaikkien kuntien omissa käsissä. Haasteena voi olla yhteistyön koordinointi ja eri kuntien tarpeiden yhteensovittaminen. Yhteistyö voi myös vaatia kompromisseja ja joustavuutta kunnallisessa päätöksenteossa.

Seudullinen organisointimalli
Seudullinen organisointimalli, kuten toimikunta, tarjoaa mahdollisuuden yhdistää alueen kuntien resursseja ja asiantuntemusta. Tämä malli edistää alueellista yhteistyötä ja voi vahvistaa koko alueen elinvoimaisuutta. Toimikunta toimii yhteistyöfoorumina, jossa voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja koordinoida yhteisiä hankkeita, mikä vahvistaa alueellista identiteettiä ja edistää yhteisiä etuja. Seudullinen organisointimalli voi tuoda mukanaan useita vahvuuksia. Se lisää kuntien välistä yhteistyötä ja edistää alueellista yhtenäisyyttä. Malli mahdollistaa alueen kuntien resurssien ja asiantuntemuksen yhdistämisen, toimien yhteistyöfoorumina, jossa voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja koordinoida yhteisiä hankkeita. Tämä edistää alueellista identiteettiä ja yhteisiä etuja. Toisaalta mallin haasteina ovat vahvan sitoutumisen tarve kaikilta osapuolilta, sillä ilman sitä yhteistyö voi jäädä pinnalliseksi. Päätöksenteko voi olla hidasta, ja eri kuntien välillä voi syntyä ristiriitoja, erityisesti jos niillä on erilaisia tavoitteita ja painopisteitä. Lisäksi mallin vaikuttavuus voi olla heikkoa elinvoiman osalta, koska yhteistyö ei välttämättä keskity operatiiviseen toimintaan.

Yhteinen kehitysyhtiö
Yhteinen kehitysyhtiö on neljäs malli, jossa useampi kunta perustaa yhteisen organisaation elinkeinopalveluiden järjestämiseksi. Tämä malli mahdollistaa resurssien ja asiantuntemuksen keskittämisen, mikä voi johtaa laadukkaampiin ja innovatiivisempiin palveluihin. Kehitysyhtiö voi toimia myös isompana ja vaikuttavampana toimijana alueellisissa ja maakunnallisissa hankkeissa. Esimerkiksi SavoGrow’n tapauksessa yhtiö tarjoaa monipuolisia palveluita ja asiantuntemusta koko alueelle. Yhteinen kehitysyhtiö tarjoaa monia etuja toiminta-alueensa elinvoiman edistämisessä, keskittyen alueen yhteiseen etuun kuntien välisen kilpailun sijaan. Se mahdollistaa monipuoliset ja osaavat elinvoimapalvelut koko alueelle ja sen kunnille, toimien neutraalina kumppanina eri yhteistyökuvioissa. Osakeyhtiömallisen organisaation joustavuus, ketterä ja nopea toiminta sekä keskitetty ja kustannustehokas alueen markkinointi ovat merkittäviä vahvuuksia. Malli mahdollistaa laajemman yhteistyön eri sidosryhmien kanssa ja edistää innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä nopeamman ja liiketoimintalähtöisemmän päätöksenteon kautta. Toisaalta kehitysyhtiöllä on myös haasteita. Kuntien välillä voi syntyä ristiriitoja, jos hankkeiden hyödyt eivät jakaudu tasaisesti. Kunnallisen päätöksenteon läpinäkyvyys ja demokraattinen valvonta voivat heikentyä. Lisäksi yhteistyö esimerkiksi kaavoituksen kanssa voi olla haasteellista, koska toiminnot eivät ole saman organisaation sisällä.

Johtopäätökset ja suositukset

Tarkasteltaessa eri organisointimalleja kuntien elinkeino- ja elinvoimakehittämisessä, on selvää, että jokaisella mallilla on omat vahvuutensa ja haasteensa. Kun vertaillaan näitä malleja, on tärkeää huomioida kunkin mallin soveltuvuus erilaisiin kuntaympäristöihin. Pienille kunnille, joilla on rajalliset resurssit, yhteistoimintasopimus tai yhteinen kehitysyhtiö voi tarjota tehokkaampia ratkaisuja. Toisaalta, suuremmille kunnille, joilla on enemmän resursseja ja erityistarpeita, oma kehitysorganisaatio voi olla tehokkaampi. On myös tärkeää huomioida, että yhteistyömallit vaativat selkeitä sopimuksia, yhteisiä tavoitteita ja tehokasta koordinointia. Yhteinen tahtotila ja sitoutuminen ovat myös erittäin tärkeitä osa-alueita, kun organisointitapaa ollaan valitsemassa. Kunkin mallin valinta riippuu kunnan koosta, resursseista, paikallisista tarpeista ja yhteistyöhalukkuudesta. On tärkeää, että kunnat arvioivat huolellisesti omat tarpeensa ja resurssinsa ennen mallin valintaa. Suosituksena:

1. Resurssien ja tarpeiden arviointi: Kunnan tulisi arvioida omat resurssinsa ja tarpeensa ennen mallin valintaa. Pienille kunnille yhteistyömallit voivat tarjota tehokkaampia ratkaisuja, kun taas suuremmat kunnat voivat hyötyä omista kehitysorganisaatioista.
2. Joustavuus ja innovatiivisuus: Kunnat voivat hyötyä joustavista ja innovatiivisista lähestymistavoista, jotka yhdistävät eri organisointimallien parhaat puolet.
3. Yhteistyön ja koordinoinnin tehostaminen: Kuntien yhteistyömallien onnistuminen edellyttää tehokasta koordinointia, selkeitä sopimuksia sekä vahvaa yhteistä tahtotilaa. Kunnat voivat hyötyä yhteistyön tehostamisesta ja yhteisten tavoitteiden asettamisesta.
4. Paikallisten olosuhteiden huomioiminen: Kunnan tulisi ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja erityistarpeet mallia valittaessa. Mallin tulisi tukea kunnan ainutlaatuisia vahvuuksia ja tarpeita.

Tulevaisuuden näkymät

Kuntien elinkeino- ja elinvoimakehittämisen organisointimallit ovat jatkuvassa muutoksessa. Tulevaisuudessa kunnat tulevat hyötymään entistä enemmän yhteistyöstä, verkostoitumisesta ja innovatiivisista lähestymistavoista. Teknologian kehittyessä ja alueellisten tarpeiden muuttuessa kunnat voivat löytää uusia tapoja edistää elinvoimaisuuttaan ja houkutella investointeja ja asukkaita.

Lähteet:

Alkio, A-M. 2023. Kuinka edistää Auranmaan kuntien elinvoimaisuutta elinkeinopalveluiden kehittämisen avulla : vertaileva tapaustutkimus – Theseus Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.

Laesterä, E. 2023. Kunnat hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen. Kunnallisalan kehittämissäätiön erillisjulkaisu. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Pyykkölä, M. 2020. Kuntaomisteiset kehitysyhtiöt – mihin matkalla ja kenen ohjauksessa? Viitattu 2.5.2023. https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2020/2079-kuntaomisteiset-kehitysyhtiot-mihin-matkalla-ja-kenen-ohjauksessa

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2021. Alueelliset kehitysnäkymät. Suomen aluekehityksen skenaariot 2040. Viitattu 14.3.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163666/TEM_2021_60.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtiovarainministeriö 2017. Tulevaisuuden kunnan skenaariot ja visiot 2030. Viitattu 15.3.2023. https://vm.fi/documents/10623/1106586/Tulevaisuuden+kunnan+skenaariot+ja+visiot+2030.pdf/f584dde0-f12b-4b96-b20d-c361d89797d7/Tulevaisuuden+kunnan+skenaariot+ja+visiot+2030.pdf

Artikkelikuva: Auran kunnan uuden kunnanviraston rakennustyömää kesällä 2022, kuvaaja Jorma Peltoniemi