• aistihuone
• mielenterveys
• yhteiskehittäminen

WHO:n kansainvälistä mielenterveyden toimintasuunnitelman (WHO 2023, 4–5) ja kansallisen mielenterveysstrategian (STM 2020, 33–34) mukaan mielenterveyspalveluiden laatua tulee parantaa ja vaikuttavia menetelmiä tulee tunnistaa ja ottaa käyttöön aikaisempaa laajemmin. Tähän tarpeeseen voidaan pyrkiä vastaamaan psykiatrisen sairaalahoidon uudistamisella ja uudenlaisten tilojen, kuten aistihuoneiden ja niihin liittyvien käytänteiden kehittämisellä. Aistihuoneiden kehittämisestä on tehty Julia Toivonojan YAMK-opinnäytetyö, jonka tarkoituksena oli tuoda henkilöstön ja kokemusasiantuntijoiden näkemykset esiin aistihuoneiden käytön suunnittelussa.

Vuonna 2024 Varsinais-Suomen hyvinvointialueen Kantasairaalan kupeeseen valmistuvan uuden psykiatrisen sairaalan osastolle astuessasi voit kohdata täysin uudenlaisia moderneja hoitotiloja ja ympäristöjä, kuten turvasoluja ja aistihuoneita. Aistihuone on turvallinen moniaistillinen tila, jota käytetään yksilölliseen olotilan säätelyyn erilaisia moniaistillisia menetelmiä hyödyntämällä (Champagne 2018, 121–128).

Aistihuoneita tulee jokaiselle osastolle, mikä on sairaalan suunnittelusta vastaavan projektipäällikkö Pekka Makkosen mukaan ennennäkemätöntä edes eurooppalaisten edelläkävijöiden psykiatrisissa sairaaloissa. Makkonen uskookin tämän mullistavan psykiatrisen sairaalahoidon. Muutos aiempaan tulee olemaan merkittävä, sillä nykyiset Varhan psykiatriset sairaalat Halikossa ja Kupittaalla ovat hyvin vanhoja – Kupittaan sairaalarakennus jo yli 100-vuotias.  

Uusien tilojen ja toimintojen, kuten aistihuoneiden, ja niiden käytön suunnittelussa vaaditaan tutkimustietoa sekä käyttäjälähtöistä näkökulmaa. Aistihuoneiden kehittämistä koskeva YAMK-opinnäytetyö toteutettiin moniammatillisina yhteiskehittämisen työpajoina, joihin osallistui psykiatrian kokemusasiantuntijoita sekä uuteen sairaalaan siirtyvä moniammatillinen joukko psykiatrian henkilöstöä. Henkilöstön ja kokemusasiantuntijoiden näkemykset aistihuoneiden käytöstä koottiin kirjalliseksi kuvaukseksi, jota tukemaan luotiin myös havainnollistavia kuvia.

Aistihuoneista tukea potilastyön ohella henkilöstön jaksamiseen

Opinnäytetyössä toteutettujen yhteiskehittämisen työpajojen tulosten mukaan psykiatrisessa sairaalassa aistihuoneita voidaan käyttää hyvin monenlaisten mielenterveystaitojen harjoitteluun sekä erilaisten tunnetilojen ja olotilojen säätelyyn, kuten vireystilan säätelyyn tai ahdistuksen hallintaan. Aistihuoneen käyttö ei välttämättä rajaudu vain potilastyöhön, vaan aistihuoneita voitaisiin työpajojen tulosten mukaan hyödyntää myös henkilöstön jaksamisen ja hyvinvoinnin tukemiseen, kuten työpäivän aikaiseen palautumiseen tai työtehtäviin valmistautumiseen.

Neutraali tila muotoutuu parhaiten yksilön tarpeisiin

Aistihuoneiden käytössä on ensisijaisen tärkeää huomioida yksilölliset tarpeet ja turvallisuus. Aistihuoneiden käytössä onkin tärkeää tuntea potilas, tämän taustat ja erilaiset psyykkiset ja fyysiset tarpeet ja rajoitteet. Lisäksi aistihuoneympäristön tulisi olla lähtökohtaisesti neutraali, kun huone otetaan käyttöön. Valmiiksi hyvin moniärsykkeinen aistihuone saattaa työpajoissa esiintuotujen näkemysten mukaan pahimmassa tapauksessa provosoida potilaan oireita, kuten psykoosiin liittyviä harhoja, potilaan traumoja, tai aiheuttaa levottomuutta. Käytön turvallisuutta ja välineiden käytettävyyttä ja välinevalintaa arvioidaan potilaan ja hoitotiimin yhteistyönä. Aisteihin perustuvien menetelmien käytön onnistumista voidaan myös edistää hyvällä käyttökoulutuksella (Barbic ym. 2019, 10–11; Matson 2021, 318–320; Machingura ym. 2021).

Aisteihin perustuvien menetelmien vaikuttavuutta lisää välineiden kattava valikoima ja usean välineen yhtäaikainen hyödyntäminen (Knight ym. 2010; Machingura ym. 2021). Työpajojen tulosten perusteella psykiatrisen sairaalan aistihuoneen välineistö voikin olla hyvin moninainen ja jatkuvasti uudistuva. Välineiden laaja kirjo olisi hyvä säilyttää lukituissa kaapeissa, jossa välineet säilyvät tallessa. Välineistä otetaan käytön ajaksi esille yksilöllisesti ja käyttäjälähtöisesti vain tarvittavat välineet. Välineiden käytön ei kuitenkaan tarvitse rajoittua vain aistihuoneeseen vaan pienempiä ja yksinkertaisempia välineitä voidaan koota myös erilaisiin aistipakkeihin ja koreihin aistihuoneen ulkopuolella käytettäväksi. 

Inklusiivisuutta voidaan edistää huomioimalla liikuntarajoitteisten mahdollisuudet hyödyntää aistihuoneita. Aistihuoneessa tulisikin pystyä liikkumaan apuvälineitä hyödyntäen, kuten pyörätuolilla. Tarvittaessa huoneeseen tulisi päästä myös liikutettavalla sairaalasängyllä.

Aistihuoneet voidaan rakentaa esimerkiksi jonkin teeman mukaisesti, kuten luontoteemaa hyödyntäen (Champange 2018, 127). Aistihuoneiden suunnittelussa voidaan myös huomioida erilaisia osastokohtaisia erityistarpeita. Esimerkiksi lastenpsykiatrian aistihuoneiden suunnittelussa voidaan korostaa leikillisyyttä.

Edistyneen teknologian ja simppelien instrumenttien yhteensulauma

Varhan uuden psykiatrisen sairaalan aistihuoneisiin voidaan hankkia monenlaista modernia teknologiaa, kuten VR-laseja, videokuvaprojektoreja ja moderneja valoratkaisuja. Kuten havainnollistavista kuvista nähdään, välineistö voi kuitenkin olla myös hyvin simppeli ja edullinen – sellainen, jonka käyttäjä voisi helposti hankkia myös kotiinsa. Tärkeää on se, että opitut selviytymismenetelmät ja taidot eivät ole riippuvaisia yksilön toimintaympäristöstä vaan potilas voi hyödyntää oppimaansa myös osaston ulkopuolisissa olosuhteissa.  

Aistihuoneiden myötä psykiatrinen sairaalahoito voi kehittyä entistä monipuolisempaan, integratiivisempaan ja laadukkaampaan suuntaan tarjoten vaihtelevuutta psykiatrian hoitotilojen ja menetelmien kirjoon. Tulevaisuus näyttää, millaisiksi psykiatrian uudisrakennuksen aistihuoneet ja niihin liittyvät käytänteet lopullisesti muotoutuvat. Todennäköisesti uudet psykiatrisen sairaalan aistihuoneet tulevat sisältämään sekä modernia teknologiaa että hyvin arkisia aistielementtejä. Aistihuoneiden käytössä ensisijaista on kuitenkin turvallisuus, yksilöllisyys ja tarkoituksenmukaisuus. Tämä edellyttää henkilöstön riittävää koulutusta ja osaamisen turvaamista.

Lähteet:

Barbic, S. P., Chan, N., Rangi, A., Bradley, J., Pattison, R., Brockmeyer, K., . . . Mathias, S. 2019. Health provider and service-user experiences of sensory modulation rooms in an acute inpatient psychiatry setting. PloS one, Vol 14, No 11, e0225238. Viitattu 2.10.2022. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0225238

Champagne, T. 2018. The Sensory Modulation Program. E-kirja Ebookcentral ProQuestpalvelussa. Vaatii sisäänkirjautumisen palveluun. Viitattu 19.9.2023.

Knight, M., Adkinson, L., & Kovach, J. S. 2010. A comparison of Multisensory and Traditional Interventions: On Inpatient Psychiatry and Geriatric Neuropsychiatry Units. Journal of psychosocial nursing and mental health services, Vol 48, No 1, 24–31. Viitattu 10.10.2023. https://doi.org/10.3928/02793695-20091204-03

Machingura, T., Lloyd, C., Murphy, K., Goulder, S., Shum, D., & Green, a. H. 2021. Views about sensory modulation from people with schizophrenia and treating staff: A multisite qualitative study. The British journal of occupational therapy, Vol 84, No 9, 550–560. Viitattu 10.10.2023. https://doi.org/10.1177/0308022620988470

Matson, R., Kriakous, S., & Stinson, M. 2021. The Experiences of Women with a Diagnosis of Borderline Personality Disorder (BPD) Using Sensory Modulation Approaches in an Inpatient Mental Health Rehabilitation Setting. Occupational therapy in mental health, Vol, 37, No 4, 311–331. Viitattu 2.10.2022. https://doi.org/10.1080/0164212X.2021.1933674

STM 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia 2020-2030. Viitattu 8.9.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162053/STM_2020_6.pdf?sequence=4&isAllowed=y

WHO 2023. Comprehensive Mental Health Action Plan 2013-2030. Viitattu 8.9.2023. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/345301/9789240031029-eng.pdf?sequence=1

Artikkelin kuvat: Julia Toivonoja