• sinfoniaorkesteri
• tiimityö
• vuorovaikutus
• yhdessäohjautuvuus

Sinfoniaorkesterin taiteellinen työ perustuu vuosisatoja vanhaan hierarkkiseen työkulttuuriin.  Lavalla äänessä on kapellimestari, ja muusikoilla on työtilanteessa hyvin rajalliset mahdollisuudet sanalliselle vuorovaikutukselle. Hierarkkinen työskentelytapa on kuitenkin välttämätön työrauhan ja työn tehokkuuden mahdollistamiseksi. Sanalliselle vuorovaikutuskulttuurille ei ole sinfoniaorkesterien soitintiimeissä ollut sellaisia pysyviä rakenteita, jotka takaisivat jäsenten välisen jatkuvan ja riittävän tasa-arvoisen yhteistyön ja työn kehittämisen.

Jokaisen työyhteisön on tänä päivänä kyettävä luomaan sellaisia yhteistyön ja kehittämisen mahdollistavia toimintatapoja, joissa jokainen työntekijä voi kokea tasa-arvoisuutta ja luottamusta. Työyhteisöissä tarvitaan myös luovuutta ja joustavuutta. (Ranta 2021, 11-12). Tiimityö luo tähän oivat mahdollisuudet, jos se suunnitellaan kunnolla ja siihen panostetaan riittävästi. Sinfoniaorkesterissa soitintiimit ovat niitä yksiköitä, joissa lavalla tapahtuvaa taiteellista työskentelyä voidaan edelleen kehittää, harjoitella erilaisia vuorovaikutus- ja työelämätaitoja ja rakentaa taiteellisessa työssä tarvittavaa yhteishenkeä. Erilaisten taitojen ja osaamisen hyödyntäminen mahdollistuu tiimityössä.

Kokeillen eteenpäin

Opinnäytetyössä (Savioja 2024) tarkastellaan yhtä sinfoniaorkesterin soitintiimiä, joka lähti kokeilemaan lavan ulkopuolella tapahtuvaa työskentelyä ja sitä kautta kehittämään itseohjautuvasti tiimin sisäistä vuorovaikutusta ja sen rakenteita. Tätä työskentelyä kutsutaan off stage -työskentelyksi. Jotta tiimijäsenillä olisi mahdollisuus nostaa esiin erilaisia työhön liittyviä haasteita ja mieltä askarruttavia asioita, sitoutui tiimi säännöllisiin tapaamisiin kehittämään uudenlaisia toimintatapoja. Innostusta ja erilaista osaamista hyödyntäen soitintiimi lähti matkalle kohti yhdessäohjautuvuutta. Opinnäytetyössä tutkittiin mm. uudenlaisen työskentelytavan toimivuutta.

Mikä ihmeen yhdessäohjautuvuus ja miten se saavutetaan?

Tiimin yhdessäohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työtä organisoidaan ja koordinoidaan kohti yhteistä päämäärää. Yhdessäohjautuva tiimi pystyy toimimaan ilman ulkopuolista ohjausta ja voi päättää asioistaan itse. (Martela 2021, 14-15; Salovaara 2020, 112.) Yhdessäohjautuvuus ei toteudu, jos vuorovaikutusta ei ole tarpeeksi.

Opinnäytetyön mukaan yhdessäohjautuvuus vaatii tiimin motivaatiota ja halua vaikuttaa tiimin omiin työtapoihin, tiimissä olevan osaamisen ja erilaisten näkökulmien hyödyntämistä, erilaisuuden ymmärtämistä, vertaistukea, turvallista ilmapiiriä, yhteistyötä ja siihen sitoutumista. Yksilöllä pitää olla itsensäjohtamisen taitoja ja itseohjautuvuutta, vaikka se ei vielä takaakaan tehokkuutta työyhteisössä (Salovaara 2017, 53).

Perusta mahdollistaa tiimitoiminnan kehittymisen

Yhdessäohjautuvuus vaatii sen, että tiimi kykenee ”puhaltamaan yhteiseen hiileen”, vastuut tiimityöskentelyssä on selkeästi määritelty ja että tieto kulkee. Tiimin tarvitsee siis rakentaa ensin vankka perustus toiminnalleen.

Opinnäytetyössä yhdessäohjautuvan tiimityön perustaksi muotoutuivat:

• Säännöllinen vuorovaikutus
• Hierarkian purku ja vastuiden jakaminen
• Yhteisistä käytänteistä sopiminen

Tiimissä tarvitaan vuorovaikutusta sekä arvopohdintaan että tavoitteiden ja yhteisen suunnan selkeyttämiseen. Silloin tiimi voi onnistua kehittämään työtään ja tukemaan myös jokaisen hyvinvointia. Vuorovaikutuksessa erilaisuus ja yksilöiden erilaiset toimintatavat vaikuttavat suoraan mm. kuulluksi tulemisen kokemuksiin. Vuorovaikutuksen lisääminen toi tämän tutkimuksen tiimille foorumin erityisesti työhön liittyvien haasteiden esiin nostamiselle, joukkuehengen boostaamiselle ja myös lavalla tapahtuvan on stage -työskentelyn jatkuvalle kehittämiselle.

Olishan se ihanteellista, että musiikki menisi kohdilleen puhumatta.

Kun meillä on puhekanava auki, niin myös soittokanava on auennut.

Hierarkkisessa työyhteisössä vastuuta kannetaan ylhäältä käsin, ja kaikilla työyhteisön jäsenillä on työskentelyssä omat työroolinsa. Tätä hierarkiaa rikkomalla mahdollistetaan lavan ulkopuolella tapahtuvassa off stage -työskentelyssä mm. tiimiläisten erilaisen osaamisen hyödyntäminen ja vastuiden jakaminen. Vaikka haasteeksi voi muodostua yksilön omien voimavarojen puutteet, osaamattomuus tai haluttomuus suorittaa ylimääräisiä tehtäviä, tiimissä vastuita voidaan jakaa vahvuuksien, oman kiinnostuksen ja voimavarojen mukaan.

Tiimin on sovittava yhteisistä käytänteistä saadakseen struktuurit työskentelylle. Tiimi tarvitsee työkaluja ja alustoja työlleen, jotta läpinäkyvyys toteutuisi. Haasteeksi voi koitua erilaisten työkalujen ja viestinnän kuormittavuus. Siksi on tärkeää huomioida ketteryys ja että käytössä on vain oikeat, tarpeelliset ja selkeät työkalut. Kokouskäytännöillä jokaisen aikaa kunnioitetaan, kun valmistelutyöt, kokouksen kulku ja jälkityöt on huomioitu vastuutehtävineen. Viestintä ja toiminta tarvitsevat yhdessä sovitut pelisäännöt tai toimintatavat. Selkeä päätöksentekoprosessi takaa asioiden etenemisen, ja palautteet ovat kehittämiselle välttämättömiä.

Konkreettisiksi hyödyiksi orkesterin tiimityössä nousivat opinnäytetyön perusteella erityisesti

• dialogin eli vuoropuhelun mahdollistuminen ja sen kehittäminen
• joukkuehengen parantuminen
• erilaisen osaamisen hyödyntäminen
• selkeä toimintamalli ja struktuuri työskentelyyn

Yhdessäohjautuvasti toimiva soitintiimi, jolla on vuorovaikutukselle sekä tilaa että toiminnalle selkeät rakenteet, ei tarvitse yläpuolelta tulevaa ohjailua kyetäkseen ratkaisemaan omia työhön liittyviä haasteita. Näin tiimi voi kehittää työkulttuuriaan arjessa ketterämmin ja jokaisen tiimiläisen näkökulmat tulevat huomioiduiksi.

Ollaanko vuosisatoja vanhaan hierarkkiseen työkulttuuriin tottuneissa sinfoniaorkestereissa valmiita päivittämään toimintamalleja ja oppimaan uusia tapoja työskentelyn kehittämiseksi?

Lähteet:

Savioja, S. 2024. Tiimityöskentelyn kehittäminen sinfoniaorkesterissa : soitintiimin matka kohti yhdessäohjautuvuutta – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.

Martela, F. 2021. Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta – ja sen lupaus on suuri. Verkkojulkaisussa Gamrashi Mirjam (toim.) Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Haaga-Helian verkkojulkaisu 3/2021.

Ranta, R. 2021. Kehittyvä työyhteisö. Uudistettu painos. Raisio: rtr-consulting.

Salovaara, P. 2020. Johtopäätös: yhteisöt ja organisaatiot pomokulttuurin jälkeen. Helsinki: Teos.

Salovaara, P. 2017. Monikollinen johtajuus: kuinka organisoida itseohjautuvuutta. Teoksessa Martela, F. & Jarenko, K. (toim.) Itseohjautuvuus: miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent Oy.

Kuva: Pixapay