Yhteiskehittämisen menetelmillä ratkaisuja terveydenhuollon haasteisiin
Erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja eri erikoisalat nähdään usein erillisinä kokonaisuuksina, vaikka hoidossa on kyse samoista pääperiaatteista: lääkehoidosta, perushoidosta ja ohjauksesta. Varsinkin aikuis- ja vanhusväestön vuodeosastoilla kansansairaudet sekä monisairaudet ja -lääkitykset ovat yhteinen hoitotyön haaste. Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä todettiin, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä eri tulosryhmien ja vuodeosastojen lääkehoitokäytäntöjä on mahdollista yhtenäistää vertaiskehittämisen menetelmällä ja yhteiskehittämisen periaatteella.
Vertailukehittämisen menetelmä (benchmarking) voisi olla ratkaisu varsinkin julkisen terveydenhuollon toiminnan kehittämisessä. Hoitoalaa ohjaavat julkisessa terveydenhuollossa monet ohjeistukset, joten vertailukehittämisen pohja tulisikin muodostaa näiden perusteella. Vahvan perustan kehittämistyölle muodostavat valtakunnalliset Sosiaali- ja terveysministeriön tasoiset ohjeet. Hyvinvointialue määrittää alueelliset ohjeet perustuen lakiin tai asetukseen, ja tulosryhmät linjaavat hoitotyön käytännön ohjeita.
Benchmarking hoitotyön kehittämisessä
Vuodeosastojen käytännön toimintamallit voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Juuri näiden työyksiköiden toimintamallien kartoittamisella on mahdollista edistää toimivia ja laadukkaita toimintamalleja. Toimintamallien kartoittamisessa työyksiköistä havaittuja vähemmän potilasturvallisia malleja voitaisiin poistaa käytöstä ja tilalle voitaisiin saada toimivia ratkaisuja vertaisoppimisen periaatteella.
Toimintamallien standardoinnilla kehittämistä on mahdollista viedä tehokkaammin eteenpäin. Vertaiskehittämistä eli benchmarkingia on tarpeen hyödyntää myös eri tulosryhmien välillä sekä kansallisia ja kansainvälisiä mittareita käyttäen. Toimintamallin suurin hyöty saadaan aloittamalla kehittäminen työyksikkötason kehittämisestä jalkauttaen hyviä toimintatapoja laajemmassa kontekstissa.
Hoitotyön näyttöön perustuvat hoito-ohjeet ja suositukset on tärkeä yhdistää toimintamallien kehittämisessä entistä ketterämmin, jotta hoito olisi ajanmukaista ja perustuisi viimeiseen saatavilla olevaan tietoon. Master School -opinnäytetyön kehittämisprojektissa yhtenäistettiin lääkehoitokäytänteitä Salon sairaalan aikuisvuodeosastoilla.
Kehittämistyössä hyödynnettiin sosiaali- ja terveysministeriön opasta, hyvinvointialueen lääkehoitosuunnitelmaa, yhden tulosryhmän ohjeita ja yhden vuodeosaston lääkehoitosuunnitelmaa. Näiden pohjalta laadittiin itsearviointikaavake, jonka avulla vuodeosastot kartoittivat omien lääkehoitokäytäntöjen poikkeavuuksia. Eriävien lääkehoitokäytäntöjen pohjalta pidettiin yhteiskehittämisen työpaja projektiryhmälle. Työpajan ja opinnäytetyön tietoperustan pohjalta laadittiin suunnitelma vuodeosastojen lääkehoitokäytäntöjen yhtenäistämiseksi.
Moniammatillisella yhteistyöllä vaikuttavuutta kehittämistoimintaan
Opinnäytetyössä todistettiin, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä kolmen eri tulosryhmän ja seitsemän vuodeosaston lääkehoitokäytäntöjä on mahdollista yhtenäistää vertaiskehittämisen menetelmällä ja yhteiskehittämisen periaatteella. Yhteistyötä edesauttoi se, että tulevaisuudessa vuodeosastot sijaitsevat samassa sairaalassa ja osittain yhteisissä tiloissa. Toiminnan kehittämisen keskiössä olivat moniammatillinen ja monialainen yhteistyö sekä Salon sairaalan vuodeosastojen vahva tahto kehittämiseen.
Potilaan laadukkaassa hoidossa vuodeosastoilla on kyse moniammatillisesta yhteistyöstä, johon osallistuvat lähihoitajat, sairaanhoitajat, farmaseutit, fysioterapeutit, kliinisen hoitotyön asiantuntijat ja lääkärit. Ammattiryhmien laadukkaalla ja saumattomalla yhteistyöllä on mahdollista tarjota potilaalle laadukasta hoitoa. Kaikki ammattiryhmät katsovat potilaan hoitoa oman ammattitaitonsa ja osaamisensa eri näkökulmista, ja näiden yhdistäminen varmistaa laadukkaan hoidon.
Näin ollen hoidon kehittämisenkin tulee olla moniammatillista yhteistyötä: se tuo osallistujille mahdollisuuden oikea-aikaiseen ja työssä tapahtuvaan jatkuvaan oppimiseen. Toiminnan kehittäminen moniammatillisena yhteiskehittämisenä on tehokas tapa tuoda hoitotyön kehittämisessä eri näkökulmat esiin ja edistää kehittämisen jalkauttamista työyksiköissä. Esihenkilön merkitys kehittämisessä on sitouttaa yksikön henkilökuntaa kehittämiseen. Asiantuntijoiden kuten farmaseutin ja kliinisten hoitotyön asiantuntijoiden merkitys on varmistaa kehittämisen sisällön laatua.
Hoitajien merkitys kehittämisessä on suuri, sillä juuri he näkevät, miten kehittäminen vaikuttaa käytännön työn toteutukseen. Kirjattu ohje ei välttämättä vie käytännön hoitotyön kehittämistä eteenpäin työyhteisössä yhtä hyvin kuin ne hoitajat, jotka uskovat muutokseen ja näyttävät työyhteisössä esimerkkiä. Toiminnan kehittämisessä tulee vahvistaa hoitajien osallisuuden merkitystä, jotta kehittämisellä voidaan saada todellisia tuloksia käytäntöön.